Yliopiston kursseille vanhoilla (esim. jo 50-vuotta), joilla jo yliopistotutkinto, vapaa pääsy!
Kannatan! Eivät he enää työelämää varten niitä opintoja suorita. Selviävät kursseista jos selviävät. Mitä väliä? Kuka tästä muka kärsisi? Yhteiskunta saattaisi jopa hyötyä.
Kuka tästä kärsisi? Ei maksaisi just mitään päästää ne luennoille ja tenttimään. Voisivat itse nämä vanhukset toimia opettajina toinen toisilleen.
Kommentit (8)
Pienillä laitoksilla päästäisiin eroon siitä ongelmasta, että kursseja ei saada järjestettyä liian pienen osallistujamäärän takia, eivätkä nuo aikuisopiskelijat veisi niiden paikkoja, jotka tosissaan pyrkivät alalle (tää on se, mikä mua rassaa välillä a-opiskelijoissa). Mutta miten kontrolloitaisiin se, että opiskelijoiden taso esim. kielten kursseille on riittävä?
vaan sekä yliopistossa että amkissa. Luennot ovat julkisia. Vain tenttiminen, eli kurssisuorituksen saaminen on toinen juttu.
Eli kuka vaan voi kyllä itseään käydä sivistämässä.
on nyt jo sellaista, että luentoja seuraamaan voi mennä kuka tahansa. Kurssit voi suorittaa sitten ne, joilla on opinto-oikeus.
jo nyt. Lisäksi voi olla mahdollisuus suorittaa kursseja erillisopintoina. Luentoja saa tosiaan mennä kuuntelemaan kuka tahansa.
Eikä ne resurssikysymykset niin yksinkertaisia ole. Entisessä työpaikassani oli yki tällainen yoi 50-vuotias opiskelija (tosin päässyt sisälle ihan normaalisti). Kyllä niitä resursseja ihan oikeasti kului siinä vaiheessa, kun hän yritti suorittaa samaa kurssia kahdeksatta kertaa - ja näitä kursseja riitti.
Nimim. opettajana yliopistossa
Kiitettävät kaikissa lahjakkuutta vaativissa aineissa! Kuten myös 60-kymmppinen!
Vai kuvaako se nyky-yliopistoa kokonaisuudessaan?
massakursseilla ei maksa juuri mitään. Niitä pyritään kuitenkin vähentämään koko ajan. Pyritään lisäämään pienryhmiä ja keskustelukursseja ja tutkielmakursseja, sellaisia, missä tietoa tuotetaan yhdessä 4-15 hengen ryhmissä. Näissä ryhmissä ylimääräiset opiskalijat ja tutkintoa suorittavat opiskelijatko sitten kisaisivat siitä, että kuka saa osallistumispaikan, se joka istuu huvikseen vai se joka yrittää saada kelan opintopisterajat kasaan? Jokaisesta tuolipaikasta pitää maksaa vuokraa valtiolle. Jokainen ryhmä tarvitsee opettajan, jolle pitä(isi) maksaa palkkaa.
Ja vielä: kun pedagogiikka on sen suuntaista, että ryhmä tuottaa tietoa, on väliä, onko ryhmä suunnilleen kokonaisuudessaan hommaan kyvykäs vai ei. Ei voida ajatella, että selviävät jos selviävät, koska KAIKKIEN selviämäinen on kiinni siitä, mitä yhdessä pystytään tekemään. Lähtötason on siis oltava suunnilleen sama.
Sen sijaan minäkin kannatan sitä, että luotaisiin erillisiä (kenties maksullisia) ohjelmia "kakkostutkinnon" tekijöille. Näitä tulee tulevaisuudessa olemaan entistä enemmän, sillä yhden uran elämät ovat ohi. Jatkuva lisä- ja uudelleenkouluttautuminen on pakko.