Ei-normimamma ulkonäöllisesti, millaisia ennakkoluuloja olet kohdannut?

Kyllä olen kohdannut. Lähinnä ehkä sellaista vetäytymistä kauemmaksi minusta. Okei, minua se nykyään naurattaa. Pukeudun yleensä aina mustaan, korsetteihin, korkkareihin (mitään ulkoilupukuja tai lenkkareita minun päällä ei näy kuin korkeintaan talvella pulkkamäessä) ja muuhun vastaavaan, mitä "normaalin" mamman päällä ei näy, varmaan edes bileiltoina.



Muutamat ovat uskaltautuneet tulla juttelemaan ja kommenttia on tullut. "Minä kun luulin sinua vähintäänkin saatananpalvojaksi" tms. =D Onneksi olen muutenkin aika erakkoluonne, joten mammakavereiden puute ei vaivaa. Ja ihan oikeasti, olen oikeasti aika hymyilevää ja nauravaa sorttia joten tuskin kehonkieli ajaa ketään pois.



Tiettävästi ketään ei ole epäillyt että käyttäisin päihteitä liikaa tms. Minä vain satun tykkäämään todella raskaasta musiikista ja goottivaatteista =)

Siellä ei ollut tapana pitää tuulipukua, eikä niitä juuri myynnissä ollutkaan. Urheiluvaatteet erikseen tietenkin.



Kun tulin Suomeen ja vein lapseni jalisharkkoihin, muut mammat seisoivat kentän laidalla tuulipuvuissa ja lenkkareissa. Minä en. En vain tiennyt, että äitienkin täytyy pukeutua kuin olisivat itsekin siinä urheilemassa. Oli sellainen tunne, että olisin ihan väärässä filmissä ja muut tuijottaa mikä ihmeen snobbailija olen. Sama pukeutumisetiketti pätee hiekkiksellakin ilmeisesti. Miksei voi pukeutua niinkuin itse haluaa tuntematta siinä samalla itseään ihan friikiksi? Kun kuitenkin vaatteet on puettu kelit ja tekemiset silmällä pitäen.

ennakkoluulojen Tonava. :) Ei vaatteet tee ihmistä + että jokaisella on tänä päivänä tatuointi tai pari, useimmilla joilla rahat riittää on myös moottoripyörä ja festarit on nykyään täynnä keski-ikäisiä.



Mut pointtiin (jonka kyllä ymmärsin); ei ihmisen ulkonäöllä ole väliä, eikä sillä, mitä hän sillä yrittää viestittää. Mutta sillä, mitä ulkonäöllä, pukeutumisella ja käytöksellä yritetään _peittää_ on kyllä väliä. Jos äiti yrittää peittää herkkyytensä, arkuutensa, muinaisen koulukiusaamisen aiheuttamat traumat tai minkä tahansa aran asian epäaidolla käytöksellä, niin se aiheuttaa hankaluuksia, koska tuollainen käytös ei ole luonnollista, ja tuollaisen ihmisen kanssa on usein jotenkin vaikea olla. Joskus (huomaa sana JOSKUS) nämä äidit ovat niin herkkiä tarkkailemaan ympäristöään, että eivät esimerkiksi puistossa ole herkkiä lapsen tarpeille ja signaaleille, vaan käyttävät energiansa siihen että tuntosarvet on pystyssä lukemaan toisia äitejä ja heidän tunnetilojaan. Silloin äidin ja lapsen välinen suhde näyttäytyy muille kömpelönä ja herättää huomiota.

Meidän jalkapalloharkoissa ei kenelläkään ole tuulipukua. Farkuissa on ollut aika moni, ja monella isällä on urheiluasu (verkkarit), mutta kyllä me mammat ollaan oltu ihan normaaleissa vaatteissa. Huonolla säällä on ollut farkkuja ja hyvällä säällä kesämekkoja.

Olen myös tatuoitu ja korviksia löytyy useampi pari.

Ei ainakaan suoraan ole tuollaisia sanottu,

mutta en ole äitipiireissä se jonka kanssa tullaan ihan heti juttelemaan...

Lempimusiikkiani on Matti ja Teppo (monella jäänyt haavi auki kun on tuon kuullut).

Tutuille terkkuja ;-)

Tampereelle. Siellä ollaan tuulipuvuissa.

Siellä ei ollut tapana pitää tuulipukua, eikä niitä juuri myynnissä ollutkaan. Urheiluvaatteet erikseen tietenkin.

Kun tulin Suomeen ja vein lapseni jalisharkkoihin, muut mammat seisoivat kentän laidalla tuulipuvuissa ja lenkkareissa. Minä en. En vain tiennyt, että äitienkin täytyy pukeutua kuin olisivat itsekin siinä urheilemassa. Oli sellainen tunne, että olisin ihan väärässä filmissä ja muut tuijottaa mikä ihmeen snobbailija olen. Sama pukeutumisetiketti pätee hiekkiksellakin ilmeisesti. Miksei voi pukeutua niinkuin itse haluaa tuntematta siinä samalla itseään ihan friikiksi? Kun kuitenkin vaatteet on puettu kelit ja tekemiset silmällä pitäen.

Kauhean tutulta kuulostaa.

en tiedä, ehkä sitä kuvitellaan, etten voi touhuta lapsen kanssa, jos minulla on vaikkapa vähän erikoisempi hame ja kengät, joissa 12cm:n piikkikorot. Ihan oikeasti, rakastan tehdä lasten kanssa vaikka hiekkalinnoja. Eivät ainakaan vaatteet/kengät ole esteenä, ettenkö voisi heittäytyä lapseksi ;)

Ne ei ole normi-ihmisiä, vaan jotain vaihtoehtosakkia, jotka kasvattavat lapsensa sukupuolineutraaliksi ja antavat lapsilleen kaiken lisäksi omituisia nimiä!

Mulla on kolme pientä lasta. En oo hevari, gootti tms. "poikkeavaa", mutta siinä mielessä poikkean "perusäideistä", että oon aika laiha ja muutenkin pieni, siis aika lyhyt (161cm, n.45kg). Ja rinnatkin on pienet.



Väsymiseen asti oon kuullut ulkopuolisilta ja jopa sukulaisilta kommenttia siitä, että kuinka oikein jaksan kolmen lapsen kanssa? Pystynköhän ees imettään? Riittääkö sitä maitoa nyt varmasti? Raskausaika varmasti tosi hankalaa, jaksanko synnyttää jne. jne.



Todellisuudessa kaikki siis ihan ok; anorektikko en ole, maitoa riittää, kaikki synnytykset luomuja ja nopeitakin, hyvin jaksan hoitaa, ei oo vauvan myötä vanhemmat sisarukset virikehoidossa olleet. Ja lisäksi tykkään joskus arkenakin meikkailla enemmänkin ja käyttää koruja ja korkokenkiä ja nättejä vaatteita jne. Toki pukeudun tilanteen mukaan (en siis missään korkkareissa leikkipuistoon) kuitenkin.



Joskus tulee sellanen olo, että ympärillä jotku mammat luulee minun olevan turhamainen tai muuten vaan huono äiti, kun en oo sellanen vatsamakkarahiuksetponnarillamarimekkotunikajakalsaritpäällä-äiti.



Kerran näin kassajonossa tosi laihan ja "heiveröisen" näköisen äitin ja teki ihan mieli mennä sanomaan, että ihana nähä muitakin kaltaisia äitejä.



Mutta siis, hyviä äitejä varmasti suurin osa ollaan näytettiin miltä tahansa. On mulla itelläki joku ihme ennakkoluulo, että sellaset kovaääniset, käheästi nauravat, vahvasti meikkaavat, paulakoivuniemityyppiset mammat eivät tunnu oikeen äidillisiltä. Ja tuskin se kuitenkaan totuus on :)

että mikään tapa olla äiti ei kelpaa. Ei saa olla laiha. Eikä lihava. Eikä laittaa itseään. Tai olla laittamatta. Ei saa olla liian persoonallinen, eikä liian tavis.



Kertokaa nyt sitten mulle, että millainen pitäisi olla, että teille, arvon hevarit/ei-hevarit/tuulipuvulliset/korkokenkäiset kelpais?

että mikään tapa olla äiti ei kelpaa. Ei saa olla laiha. Eikä lihava. Eikä laittaa itseään. Tai olla laittamatta. Ei saa olla liian persoonallinen, eikä liian tavis.

Kertokaa nyt sitten mulle, että millainen pitäisi olla, että teille, arvon hevarit/ei-hevarit/tuulipuvulliset/korkokenkäiset kelpais?

Olkaa niin kuin tykkäätte mutta älkää tulkotuomitko minua sen takia, että pukeudun korkkareihin ja korsettiin.