Lue keskustelun säännöt.
Mun äiti yritti hukuttaa mut kännissä vaahtokylpyyn 3-vuotiaana
09.07.2011 |
Isänäiti tiesi näistä jatkuvista hukutusyrityritykstä, joten treenautti mua pidättämään henkeä veden alla. Äidin puristava ote heltisi vasta kun teeskentelin kuollutta kylpyammeen pohjalla. Äiti hämmästyi, kun kävelin myöhemmin ulos kylppärista pirteänä kuin peippo. Haha, siitäs sait äiti. Isäni piti veistä aina sohvan tyynyn alla, ja sanoi että tapan sut jos kerrot poliiseille, jotka naapurit soitti.
Kommentit (30)
tai jälkeenpäin "keksityiksi", mutta eikös tässäkin äiti siis tiennyt tuon tapahtuneen. Miten voi olla varmaa, ettei tapahtumasta ole koskaan keskusteltu isäsi kanssa ennen hänen teini-ikäänsä? Tai ehkä on sittenkin mahdollista, että jotain tuollaista on mahdollista jo kahden vuoden ikäiselle jäädä mieleen.
ollessaan Helsingissä sairaalassa kurkkumädän takia, kun Helsinkiä pommitettiin.
Kun muut menivät väestösuojiin, isäni unohdettiin tai "unohdettiin" osastolle, ja räjähdysten voimasta ikkuna jonka ääressä hänen sänkynsä oli, rikkoutui hänen päälleen.
Hän muistaa tuon, eikä siksi, että se olisi hänelle kerrottu, ei tosiaan, vaan ne mielikuvat ja se ahdistus kävi teini-iässä päälle ihan tosissaan, ja hän silloin kysyi äidiltään, mistä ne mielikuvat voivat johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veljeni joutui vakavaan onnettomuuteen ja muistan tilanteen todella hyvin, vähän niin kuin pieni videopätkä tuo tapahtuma. Kyllä poikkeukselliset tilanteet voivat jäädä mieleen hvin nuorenakin, sen verran olen psykologiaa lukenut yliopistossa.
No ehkä olin turhan ehdoton. Vaikuttaa siltä, että joissain harvoissa tapauksissa tapahtumien muistaminen voi olla mahdollista jo noinkin pienillä. Olen silti edelleen sitä mieltä, että suurin osa ihmisten varhaisista lapsuusmuistoista ovat itse asiassa vasta myöhemmin tavalla tai toisella syntyneitä.
Terv. se innokas linkittäjä
eivät voi oireilla myöhemmin? Että lasta voi noin 3-vuotiaaksi saakka kohdella miten sattuu eikä sillä niin väliä, kun ei se mitään muista kuitenkaan...? Ei se ihan niin mene. Päinvastoin ekat vuodet ihmiselämässä ovat hyvin merkityksellisiä ja joku tuollainen trauma voi vaikuttaa pitkään ja häivähdyksiä muistikuvistakin voi olla.
Itse muistan asioita n. 2-vuotiaasta. Tunnelmia, sellaisia häiveitä. Paikkoja päiväkodista, jossa olin vähän yli 2-vuotiaaksi. Oli hassua, kun joskus yläasteikäisenä palasin tuohon päiväkotiin tet-harjoitteluun, ja ne paikat olivat juuri sellaisia kuin muistoissani. Ei niitä minulle kukaan olisi voinut kertoa, kuten millainen oli vessa jne.
tai jälkeenpäin "keksityiksi", mutta eikös tässäkin äiti siis tiennyt tuon tapahtuneen. Miten voi olla varmaa, ettei tapahtumasta ole koskaan keskusteltu isäsi kanssa ennen hänen teini-ikäänsä? Tai ehkä on sittenkin mahdollista, että jotain tuollaista on mahdollista jo kahden vuoden ikäiselle jäädä mieleen.
ollessaan Helsingissä sairaalassa kurkkumädän takia, kun Helsinkiä pommitettiin.
Kun muut menivät väestösuojiin, isäni unohdettiin tai "unohdettiin" osastolle, ja räjähdysten voimasta ikkuna jonka ääressä hänen sänkynsä oli, rikkoutui hänen päälleen.
Hän muistaa tuon, eikä siksi, että se olisi hänelle kerrottu, ei tosiaan, vaan ne mielikuvat ja se ahdistus kävi teini-iässä päälle ihan tosissaan, ja hän silloin kysyi äidiltään, mistä ne mielikuvat voivat johtua.
Minulla ei ole koskaan ollut isää enkä ole häntä tavannut, paitsi kerran. Äitini sanoo aina etten ole häntä koskaan tavannut. Kerran sitten suutuin ja sanoin että olenhan. muistan millainen paita minulla on ollut päälläni ja sen että isäni antaa minulle violetin karkkiaskin. Kun sanoin tämän äidilleni hän sanoi että en voi muistaa, mutta minäpä vain muistan. Ja olin tosiaan 1v8kk. Tuntuu oudolta nyt kun katsoo omaa lasta joka 1v10kk. ei tuo voi vielä mitään muistaa :D
Tottakai vauvalle jää tiedostamattomia muistoja, tietääkseni jo raskausaikana. Muistijärjestelmiä on useita. (Aistimuisti eli sensorinen muisti, lyhytkestoinen muisti, eksplisiittinen ja implisiittinen muisti). Aivan varmasti sillä on merkitystä, miten vauvoja ja lapsia kohdellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan lukion psykan tietojen pohjalta intät tästä asiasta? Tällaisiin asioihin on olemassa aina useita teorioita ja näkemyksiä, jotka lisäksi muuttuvat aina kun tutkimusta tehdään lisää, ja uudet henkilöt uusine ajatuksineen astuvat kuvaan.
Pitäisi olla aika hyvin asiaan perehtynyt että voi edes muodostaa jonkinlaisen näkemyksen tai mielipiteen tällaisesta asiasta. Olet ilmeisesti lukenut vain yhden teorian, se ei todellakaan ole mikään aukoton vastaus kaikkeen.
äitini huusi meille lapsille kovaa, että "olkaa jo hiljaa!" vaikka olimme olleet aivan hipihiljaa ja kiltisti. En voinut mitenkään ymmärtää tätä vääryyttä. Se on painunut muistiini ikuisiksi ajoiksi :(. Tämä oli siis 70-luvulla ja tapahtui kotonamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan lukion psykan tietojen pohjalta intät tästä asiasta? Tällaisiin asioihin on olemassa aina useita teorioita ja näkemyksiä, jotka lisäksi muuttuvat aina kun tutkimusta tehdään lisää, ja uudet henkilöt uusine ajatuksineen astuvat kuvaan.
Pitäisi olla aika hyvin asiaan perehtynyt että voi edes muodostaa jonkinlaisen näkemyksen tai mielipiteen tällaisesta asiasta. Olet ilmeisesti lukenut vain yhden teorian, se ei todellakaan ole mikään aukoton vastaus kaikkeen.
vaikka yliopistossakin olen lukenut pari kurssia. Kyllä mielestäni siltä pohjalta voi hyvinkin kommentoida perusasioita.
Hyvä muisti sulla, kun muistat mitä tapahtui kun olit 3 v.
1-vuotiaasta, samoin pikkuveljeni. OT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En takuulla ollut juuri vanhempi, kun setäni yritti puukottaa isäni piripäissään mummolassa... Muistan sen todellakin kuin eilisen päivän...
3-vuotiaana ehkä juuri ja juuri, mutta vuoden vanhan aivot eivät ole todellakaan vielä kehittyneet niin paljon, että lapsella olisi tuolloin pitkäkestoista muistia. Sen sijaan ihmisaivot ovat kovin alttiita kehittämään muistoja tapahtumista, joita ei ole oikeasti tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotiaana ehkä juuri ja juuri, mutta vuoden vanhan aivot eivät ole todellakaan vielä kehittyneet niin paljon, että lapsella olisi tuolloin pitkäkestoista muistia. Sen sijaan ihmisaivot ovat kovin alttiita kehittämään muistoja tapahtumista, joita ei ole oikeasti tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioita keväältä, joilloin täytti kaksi vuotta.
Hän oikeasti muistaa ne, sillä hän saattaa yllättäen alkaa puhua asiasta, josta emme ole keskustelleet pitkään aikaan (kuten että hän sai päiväkodin vappujuhlassa 2-vuotiaana vappuhuiskan).
3-vuotiaana ehkä juuri ja juuri, mutta vuoden vanhan aivot eivät ole todellakaan vielä kehittyneet niin paljon, että lapsella olisi tuolloin pitkäkestoista muistia. Sen sijaan ihmisaivot ovat kovin alttiita kehittämään muistoja tapahtumista, joita ei ole oikeasti tapahtunut.
3-vuotiaana ehkä juuri ja juuri, mutta vuoden vanhan aivot eivät ole todellakaan vielä kehittyneet niin paljon, että lapsella olisi tuolloin pitkäkestoista muistia. Sen sijaan ihmisaivot ovat kovin alttiita kehittämään muistoja tapahtumista, joita ei ole oikeasti tapahtunut.
Yritin siis viitata tuohon "muistamme 1-vuotiaana tapahtuneita"
Olen kysynyt äidiltäni, ovatko kyseiset tapahtumat tapahtuneet oikeasti, ja kyllä ne ovat. Eivät ole mitään kovin erikoisia, mutta jostain syystä jääneet mieleen (esim. serkku sotki kenkänsä, toisessa muistikuvassa yritän lähestyä fasaania). Samoin pikkuveljelläni.
selkeästi varhaislapsuuden asioita, tapahtumia ja kaikkein selkeimmin muistan ajatuksia sekä unia. Liittyy kuulemma siihen että puhe kehittyi varhain. En tiedä siitä sen tarkemmin sillä en ole neurologi tahi psykologi. Tiedän mitä muistan.
tuskin ap:n pointtina tässä nyt on se kuinka varhaisia asioita muistaa. Voi pyhä yksinkertaisuus!
Kauhea kokemus sinulla, haluaisin kans tietää, oletko äitisi kanssa väleissä. Onko nuo karmeat kokemukset aiheuttaneet sinulle jotain pelkoja tms. myöhemmin elämässä?
http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=352
Tuon parempaa lähdettä en netistä äkkiseltään löytänyt, mutta kyllä tuosta lukion psykologiassa opetettiin, että pienille lapsille ei jää "oikeita" muistijälkiä tapahtumista.
"Tiedän mitä muistan" Tottakai sinusta tuntuu, että muistamasi asiat ovat oikeasti tapahtuneet. Mutta se ei tee niistä aina totta. Sellaiset aivot vain ovat.
veljeni joutui vakavaan onnettomuuteen ja muistan tilanteen todella hyvin, vähän niin kuin pieni videopätkä tuo tapahtuma. Kyllä poikkeukselliset tilanteet voivat jäädä mieleen hvin nuorenakin, sen verran olen psykologiaa lukenut yliopistossa.