Mun äiti yritti hukuttaa mut kännissä vaahtokylpyyn 3-vuotiaana

"Tiedän mitä muistan" Tottakai sinusta tuntuu, että muistamasi asiat ovat oikeasti tapahtuneet. Mutta se ei tee niistä aina totta. Sellaiset aivot vain ovat.

jutun, ja kysyn äidiltäni, onko se tapahtunut ja äiti vastaa myöntävästi, niin se ei ole tapahtunut?

että tapahtumista on puhuttu myöhemmin perheen kesken, jolloin ihminen tavallaan keksii muiston, joka tuntuu todelliselta.

3-vuotiaana ehkä juuri ja juuri, mutta vuoden vanhan aivot eivät ole todellakaan vielä kehittyneet niin paljon, että lapsella olisi tuolloin pitkäkestoista muistia. Sen sijaan ihmisaivot ovat kovin alttiita kehittämään muistoja tapahtumista, joita ei ole oikeasti tapahtunut.

Yritin siis viitata tuohon "muistamme 1-vuotiaana tapahtuneita"

Olen kysynyt äidiltäni, ovatko kyseiset tapahtumat tapahtuneet oikeasti, ja kyllä ne ovat. Eivät ole mitään kovin erikoisia, mutta jostain syystä jääneet mieleen (esim. serkku sotki kenkänsä, toisessa muistikuvassa yritän lähestyä fasaania). Samoin pikkuveljelläni.

Yhden kerran voit teeskennellä hukkuvaa ja seuraavalla kerralla se ei enään onnistu.

Sitä paitsi 3v. ei osaa sellaista teeskennellä.

Joten trolli tämä on ja toiset vielä uskoo.

Siis silloin asia on oikeasti tapahtunut, mutta jos olet ollut tuolloin kovin nuori, muistikuvasi siitä ei voi olla todellinen. Onpas hankala selittää.

Siis silloin asia on oikeasti tapahtunut, mutta jos olet ollut tuolloin kovin nuori, muistikuvasi siitä ei voi olla todellinen. Onpas hankala selittää.

Jos kuitenkin äidiltäni voi varmistaa, että se tapahtuma on tapahtunut?

Siis silloin asia on oikeasti tapahtunut, mutta jos olet ollut tuolloin kovin nuori, muistikuvasi siitä ei voi olla todellinen. Onpas hankala selittää.

Jos kuitenkin äidiltäni voi varmistaa, että se tapahtuma on tapahtunut?

Aivosi ovat kehittäneet sen muistikuvan esimerkiksi myöhempien keskustelujen pohjelta, as said. En tarkoita, etteikö asiaa olisi oikeasti tapahtunut.

Nyt löysin sen, miksi ei ole mahdollista muistaa. "Hippokampus ja talamus ovat tärkeitä kognitiivisessa oppimisessa ja muistijälkien muodostamisessa. Pienellä lapsella hippokampuksen kehittymättömyys ja alkoholistilla hippokampuksen surkastuminen estävät muistojen syntymistä."

https://sites.google.com/site/rongasanne/4.muisti

Siis silloin asia on oikeasti tapahtunut, mutta jos olet ollut tuolloin kovin nuori, muistikuvasi siitä ei voi olla todellinen. Onpas hankala selittää.

Jos kuitenkin äidiltäni voi varmistaa, että se tapahtuma on tapahtunut?

Aivosi ovat kehittäneet sen muistikuvan esimerkiksi myöhempien keskustelujen pohjelta, as said. En tarkoita, etteikö asiaa olisi oikeasti tapahtunut.

Kysyin vaan joskus äidiltäni, että onko näin tapahtunut, ja oli. Ei se ollut mikään erityisen merkittävä tapahtuma.

Ehkä aivoista ei sittenkään tiedetä kaikkea.

Ei sitä keskustelua tarvitse muistaa...



Tässä ihan muuten vain todisteita siitä, kuinka notkeita aivomme ovat muistojen suhteen:

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/valemuisto.html



Psykologian jo pois myymääni oppikirjaa en pysty valitettavasti linkittämään, eikä oma muistini ole niin tehokas, että pystyisin sen varassa kirjan tekstiä lainaamaan :)

"Muistamisen kannalta hyvin merkityksellinen hippokampus kehittyy lapsen ollessa noin puolivuotias. Aivojen etuotsalohko on valmis vuoden iässä. Pykäläpoimu saavuttaa aikuisiän valmiudet vasta 4–5-vuotiaana.



Kehitysvaiheet vaikuttavat muistamiseen, siihen kuinka tarkkoina ja kuinka pitkään muistot säilyvät: 2,5-vuotias voi hyvin muistaa puolivuotta vanhoja tapahtumia, mutta tapahtumat voivat aivan hyvin vielä unohtua.



Vasta kun aivot ovat kypsät, lapsi pystyy säilömään muistoja samalla tavalla kuin aikuinen. Bauer esittää, että aikuisiän kaltainen muistaminen ja muistojen säilöminen onnistuu vasta ensimmäisinä kouluvuosina."



http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-0-1-v/Mita-vau…

ollessaan Helsingissä sairaalassa kurkkumädän takia, kun Helsinkiä pommitettiin.



Kun muut menivät väestösuojiin, isäni unohdettiin tai "unohdettiin" osastolle, ja räjähdysten voimasta ikkuna jonka ääressä hänen sänkynsä oli, rikkoutui hänen päälleen.



Hän muistaa tuon, eikä siksi, että se olisi hänelle kerrottu, ei tosiaan, vaan ne mielikuvat ja se ahdistus kävi teini-iässä päälle ihan tosissaan, ja hän silloin kysyi äidiltään, mistä ne mielikuvat voivat johtua.