Tunnetko yhtään paimenena, piikana tai renkinä ollutta?

tosin edesmenneitä kaikki.

Isoäitini siskon, isoäitini ja oman äitini.

oli Karjalassa, 11-vuotiaasta muistaakseni.2

Isänisä oli joutunut renkipojaksi 12-vuotiaana. Tuntuu kauhealta lasta laittaa töihin, mutta siitä on pian 100 vuotta aikaa ja siihen aikaan oli elämä köyhää. Ihan terve mies tuli, eli kahdeksankymppiseksi, oli tasapainoinen ja rakensi aikanaan talon perheelleen. Elätti kaivostyöllä perheensä ja ihan hyvin elivät, kun oli ns. ammattimies kaivoksessa.



Äidinäiti oli nuoresta piikana ja karjakkona, kunnes meni naimisiin ja hoiti 68-vuotiaaksi omia lehmiä pientilalla. Äiti on monesti sanonut, että kauhealta tuntuu nyt tajuta (itse nyt 64), että äitinsä hoiti 9 lehmää vielä tässä vaiheessa.

taivastelin, että olipa varmaan kurjaa olla piikana-



No siitähän mummini melkein loukkaantui ja sanoi, että hänellä on hyviä muistoja siltä ajalta. Isäntäperheet olivat onnekseen mukavia ja kesäpäivinä kävivät välillä uimassa lehmien kaitsemisen lomassa:)

Ikää on 40v. Peruskoulun loputtua äiti sanoi, että saat mennä piiaksi, niin hänkin aloitti. Eikä hän opiskeluja ala maksamaan. Hoidin sitten vuoden yhden perheen lapsia/kotia, kunnes muutin kotoa pois ja lähdin Helsinkiin töihin. Olipa kurja katsoa muita luokkatovereita, jotka miettivät mihin hakeutuvat, kun itse laskin pennejä, ettei riitä edes ensimmäiseen koulumatkaan.

Ei ollut rohkeutta nuorena toteuttaa mitään unelmia, kun oli pelko, ettei ole kattoa pään päällä. Lopulta katkaisin välit kokonaan, kun huomasin, että pärjään sittenkin.