Toisille onnea suotu mielin, toiset kärsivt muidenkin edestä...

synnyin perheeseen työväenluokkaiseen...



Ongelmia vanhemmilla oli enemmän ja vähemmän - ajan kuluessa alkoholi astui kuvioihin hiljaa hiipien, ennen tuota mieltärauhoittavat lääkkeet, jotka juurruttivat itsensä jäädäkseen alkoholin ja väkivallan kera.



Sisarukseni syntyi pienenä keskosena, tuli kotiin ongelmien kera... Myöhemmin huostaanotettiin, erotettiin isommasta sisaruksesta 9vuoden ikäerolla, vanhempaa ei huostaanotettu... Harmillista.



Rahattomana, ruuattomana päivästä toiseen. Ainoan aterian sain koulussa... Likaisissa, itse korjatuissa vaatteissa haisevana. Uusia vaatteita en saanut...



Muutimme vuodeksi toiseen asuntoon, jossa löysin kaverin, heilläkin ongelmaa perheessa jos jotain. Tuon kaverin isä pyysi meitä sänkyynsä ja kosketteli...



Koulukiusattuna koko peruskoulun - henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin. Talvipakkasella ilman takkia ja kenkiä kotio...



Nuoruus meni kokeillen alkoholista varkauksiin sun muihin aineisiin, kunnes yliannostus otti ylivallan vieden sairaalaan... Absolutismi, kyllä nykyään sellainen olen tietoisesti. Ehkä hyvä niin, en tiedä.



Isovanhemmat yrittivät auttaa, kiitos heille siitä minkä kykenivät. Sisarukseni pääsi pois laitoksesta samaan elämän menoon, hoidin ja kasvatin minkä kykenin...



Isovanhemmat, äiti kuolleet... Isän "entisen" väkivaltaisuuden, rasistisuuden sun muiden asioiden vuoksi emme juurikaan tapaa..



Mieheni kuoli syöpään hiljattain, jättäen yllättävän suuret velat, joista en ollut tietoinen...



Sekava kirjoitus on, lyhyesti ja ytimekkäästi yritin kirjoittaa, mutta...



Olen yksin, rahaton, velkainen, yksinhuoltaja, sairastunut...