alkoholisti isä

isäni on alkoholisti työpaikka meni ja nyt vain dokaa ja voivottelee kotona. Tuntuu, että järkipuhe ei tehoa.. Toisaalta mikä puhe nyt känniselle tehoaisi.. voimat loppuvat kohta.. plaah.

rakastaa suullaan mutta teoillaan itsekästä itsekkäämpi! Lapsiparat! On niin väärin lapsia ja perhettä kohtaan. Onneksi nyt näyttää siltä että heille hälläväliä koko ukko.



Jotenkin vihaan tota ajatusta että muka sairaus. Siitä on ehkä tullut sairaus mutta alun alkaen se on kyllä ollut nautiskelua ja sitten sen voimalla huonoa käytöstä.



Lukekaapa Sanalaskut 23 luku. Siinä hauska kertomus alkolistista! Ja niin naseva, kun sanoo: lopusta se pistää kuin käärme!!!

ei niillä alkoholisteilla mitään hauskaa ole, päinvastoin, elämä on yhtä helvettiä viinan kanssa. Asenteesi on juuri kuin tekouskovaisilla yleensäkin ja juuri kaltaistesi vuoksi erosin kirkosta,olet valmis syrjimään ja vihaamaan, vaikka raamattu ei siihen kehoita, häpeäisit!

olen alkoholisti eikä mulla hauskaa tosiaan ole, kärsin, ja niin kärsii pian kaikki muutkin.

Hän oli ennen ihan normaali, työssäkäyvä, perheellinen mies, alkoholista ei juurikaan välittänyt. Isän ongelmat alkoivat 15v sitten avioerosta ja siitä seuranneesta masennuksesta ja totaalisesta burnoutista. Hänelle ei enää millään ollut mitään väliä, joi pahaan oloonsa, tottakai työpaikka meni siinä sivussa. Isäni on yrittänyt itsemurhaa, on ollut katkaisuhoidossa, mielisairaalassa. Olen nähnyt isäni sellaisessa kunnossa jossa kenenkään lapsen en haluaisi isäänsä näkevän.



Ap, isäsi tarvitsee apua ja läheisten tukea.



Minun isäni selvisi, nykyisin on päässyt takaisin elämän makuun.

isäni on alkoholisti työpaikka meni ja nyt vain dokaa ja voivottelee kotona. Tuntuu, että järkipuhe ei tehoa.. Toisaalta mikä puhe nyt känniselle tehoaisi.. voimat loppuvat kohta.. plaah.

Mun isäni dokasi 30 vuotta. Mä olen roikkunut sen mukana baareissa jostain 3-4-vuotiaasta saakka, nähnyt viinakrampit, naisystävien hakkaamiset sun muut hyvin lähietäisyydeltä.

Kun sain omia lapsia, päätin ettei heidän tarvitse sitä katsella. Ilmoitin isälle, että voimme tulla käymään, jos on selvinpäin. Muutaman kerran yritin, mutta paskat se mitään selvä ollut. Soiteltiin kyllä ja aina se jaksoi selittää, että on taas ollut ainakin 4kk juomatta, vaikka tasantarkkaan oli ihan pelti kiinni soittaessaankin. Luuli kai, etten huomais.

Sitten meni duunipaikka. Hämmästyttävän kauan ne sitä kattelikin, lähettelivät katkolle sun muuta. Mutta ei se mitään auttanut. 27 vuoden jälkeen irtisanoivat. Sen jälkeen meni kaikki päin helvettiä. Oli aikaa vetää sitä viinaa kaksikäsin aamusta iltaan. Ja kaverit roijas sille lisää, kun alkoi olla siinä kunnossa, ettei enää pystynyt turvotusten sun muiden takia edes kävelemään kunnolla, saati lähteä ulos. Vuokrat jäi maksamatta ja velat vaan kasvoi.

Kukaan ei yllättynyt, kun tuli soitto, että isä oli sit sammunut viimeisen kerran. Samalla viikolla oli vielä kehunut, kuinka oli nyt lopettanut kokonaan ton viinan kanssa läträämisen. Kuollessaan sillä oli promilleja veressä yli 2... Että silleen.

Mä tein omat ratkaisuni, jonka johdosta nuorimmainen lapseni ei tavannut pappaansa koskaan ja toiseksi nuorinkin vain kerran ihan vauvana. Enkä kadu pätkääkään. Sen verran nuoria vielä ovat, etteivät vielä edes tajunneet kysellä miksi ei siellä koskaan käyty. Varmaan kerron heille papasta sitten joskus isompana. Mutta vasta sitten joskus. Monta hemmetin vuotta tuhlasin siihen, että yritin auttaa, puhua järkeä, tehdä kaikkeni. Otin vastaan haukkumiset, siivosin oksennukset, hoidin isän raha-asiat, virastoasiat, pidin huolta. Mutta ei sitä ihminen loputtomiin veny ja sit mulla oli jo omakin perhe huolehdittavana... Ehkä mun pitäs tuntea syyllisyyttä, mutta en tunne. Olen tosi pahoillani.

Eikä sun edes pitäis niin tehdä.



Olen alkoholistiperheestä myös, ei siinä mikään auta. Varsinkaan sinne kaivoon hyppääminen alkoholistin perässä.



Meillekin on pappa tervetullut selvinpäin - ei ole näkynyt neljään vuoteen..

Isäni on ollut aina viinaan menevää tyyppiä.. Viikonloppuisin on jo 9 aamulla aivan naamat. Työt hoitanut kuitenkin suht hyvin aina. Mutta nyt sekin meni.. Avioero on alkoholin käytön kanssa tullut 3 v. sitten. siitä edelleen masentunut. Tänään sanoi, että suostuu lääkäriin, muttei tänään kun on kännissä. Haluaa olla selvinpäin. Pitäisi varmaan uskoa, mutta ähh.. Meillä ei olle vielä ihan niin pahassa vaiheessa, että jalat ei kanna yms. Mutta pahalta näyttää. Kun välillä myöntää ongelman ja sitten taas ei.

äitini asuu vielä sen kanssa ja joutuu kustantamaan sen elämisen, koska eihän juopolla tietenkään ole työtä eikä sitä kiinnosta edes hakea.

jos olisi lopettanut alkoholin käytön. Kuoli leikkauspöydälle, ikävä on edelleen vaikka tapauksesta on yli 10 vuotta. Itse olen päättänyt elää elämäni toisin eli en käytä alkoholia ollenkaan. Viinanpiru ei minusta otetta saa, riittäköön sille että vei isäni.

Ollaan aina tiedetty, että on viinaan menevä, mutta on silti vaikuttanut olevan ihan ok. Nyt käynyt ilmi, että on vetänyt sitä viinaa paljon enemmän kuin ollaan tajuttu. Äiti kuoli vuosi sitten ja senkin jälkeen näytti pärjäävän ihan ok.



Nyt kuitenkin alkaa olla niin, että vetää tiukkaa päivät pitkät ja aamuisin on niin krapula, että pitää ottaa lisää. Ei muista mitä ollaan puhuttu jne. Eläkkeellä on, eli aikaa on.



Päätettiin siis mennä puhumaan asiasta ja tehdä selväksi, että känninen yhteydenpito on myös tästä lähtien täysin kielletty. Hoitoon pitäisi hakeutua, mutten usko suostuvan. Veljeni on valmis lähes kokonaan katkaisemaan välit, minä ajattelen selviäkin hetkiä olevan sen verran, että jotain yhteyttä pystyy pitämään.



Stressaan ja hermoilen jo viikonloppua, apua! Mutta sitten ainakin ollaan kunnolla yritetty. Halu pitää kuitenkin lähteä isästä itsestään.