Mietitkö vaihtarin ottamista?

Katsoin vieläkö oli tullut viestejä tähän ketjuun ja oli joten vastailen.

Täällä siis taas ap vastailee...

Meidän vaihtari ainakin lähti mukisematta mukaan sukulaisvierailuille eikä edes miettinyt etteikö olisi lähtenyt.Tosin uskon, että jos oltais alvariinsa jossakin ravattu, olisi halunnut välillä jäädä kavereiden kanssa. Mutta siinä olis sitten joutunut miettimään sitä, että uskaltaako jättää yksin viikonlopuksi. Sukulaisvierailuilla vaihtari näki erilaisia suomalaisia koteja ja uusia tapoja sekä sukulaiset olivat aina hyvinkin kiinnostuneita vaihtarin kokemuksista Suomesta joten juttuseuraa riitti. Ja meillä ei ollut mikään ongelma missään vaiheessa se, että meidän lapset olivat niin pieniä. Päinvastoin uskon, että se voi olla jopa helpomaa kuin, jos omat lapset olisivat vaihtarin kanssa saman ikäisiä. Tulisi helposti mustasukkaisuutta ja ehkä kateutta.



Helsingissä järjestetään paljon vaihtareille yhteisiä tapahtumia. Kuulin yhdeltä vaihtarilta joka kävi meillä viikonlopun vierailulla, että ei ollut tutustunut paikallisiin nuoriin ollenkaan vaan ainoastaan muihin vaihtareihin, koska vaihtareiden verkosto oli niin tiivis. Meidän poika osallistui kaikille vaihtareille tarkoitetulle Lapin matkalle hiihtolomalla. Tämä matka oli ollut valtaisa elämys.



Ja vielä tuosta rahan menosta. Sitä voi jokainen perhe miettiä itse miten kulut nousevat, kun perheeseen tule yksi lapsi lisää. Mielestäni, jos haluaa, että vaihtari kotiutuu ja tulee yhdeksi perheenjäseneksi eikä vain vieraaksi, niin isäntäperheen on fiksua kustantaa myös yhteisten reissujen kulut. Tuntuisi hölmöltä esim. ravintolassa tilata vaihtarille oma lasku ja lopulle perheelle oma.



Ja tuosta äidinkielestä en osaa tarkkaa tietoa antaa muuta kuin mututuntumaa. Mutta luulisin, että englanti äidinkielenä ei ole ongelma. Siinä voisi olla mahdollisuus vaihtarille joka haluaa tulla Suomeen ja ei osaa hyvin englantia. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Asia kuitenkin selviää parhaiten ottamalla yhteyttä vaihtarijärjestöihin. Niissä on erittäin ystävällinen ja avulias henkilökunta. Isäntäperheistä on jatkuva pula joten en usko että äidinkielen takia käännyttävät, jos vain muuten on hyvä perhe. Perheet täyttävät kysellylomakkeen ja sitten kotiin tulee ihminen joka vielä haastattelee ja kyselee mm. motivaatiosta ja odotuksista.

t: 18

millainen kokemus oli? minkä ikäiset teidän omat lapset on?

toimiko kaikki hyvin järjestön puolelta?

Mun lapsuuden perheessä on ollut viisi vaihto-oppilasta. En nyt oikein keksi kysymyksiä, paitsi että milloin teillä oli vaihtari ja pidättekö edelleen yhteysttä?

saiko vaihtari oman huoneen

tuliko kalliiksi?

Vaihtari oli Saksasta. Täytti vuoden aikana 17 vuotta. Meidän lapset olivat 2v. (täytti vuoden aikana 3), 4v (täytti 5v.) ja eskarilainen. Tästä on nyt aikaa 2 vuotta. Edelleen pidetään yhteyttä.Viime kesänä oltiin pojan perheen luona kylässä. Vaihtaripoika ollut meillä käymässä kaksi kertaa vuoden jälkeen ja molemmilla kerroilla on vaan putkahtanut omalla avaimella ovesta sisään.



Vaihtarilla oli oma huone.Kustannuksia tuli tietysti hieman, kun ruokaa täytyi ostaa enemmän. Ja jos jossain käytiin niin maksettiin vaihtarin kulut. Mutta menot olivat kuitenkin aika pieniä. Ei vaikeuttanut arkielämää.



AFS:n kautta oli. Järjestön kanssa ei oltu vuoden aikana oikeastaan millään tavalla tekemisissä. Täällä kuin ei ollut muita saman järjestön kautta olevia vaihtareita.



Vaihtarista tuli meille kuin neljäs poika! Etenkin miehelläni ja tällä pojalla on erittäin tiiviit ja lämpimät välit. Uskon, että pidetään yhteyttä kuolemaan asti!



Vaihtarilla oli

Ja meidän pojat ottivat vaihtarin hyvin vastaan. Vieläkin lähes viikoittain muistelevat mitä vaihtari teki ja mistä tykkäsi. Saimme myös tutustua paikkakuntalaisiin nuoriin joista yhdestä saatiin perheellemme hyvä ystävä. Tämä poika vierailee meillä usein (19v) ja oltiin mm. viime kesänä pojan ylppärijuhlissa. Aivan ihana kokemus ja suosittelen ehdottomasti vaihtarin ottamiseen, jos vain löytyy oma huone.

Miten vaihtari tuli teidän lasten kanssa toimeen, kaipasivatko lapset häntä vuoden jälkeen kovasti?



Meillä melko samanikäiset lapset, vaihtari otetaan ehkä parin vuoden päästä. Itse oon ollut vaihtarina joten ehdottomasti haluan ottaa vaihtareita heti kun se vain on mahdollista.



Niin oliko vaihtarilla oma huone? Olen miettinyt sitä miten teinin onnistuu jakaa huone huomattavasti nuoremman esim. 12-vuotiaan kanssa.

Saiko nopeasti kavereita, asutteko pienellä vai suurella paikkakunnalla?

En tiedä miten onnistuu teinillä huoneen jakaminen. Meillä oli tuossa välissä vielä yksi tyhjä huone, kun omat lapset olivat samassa huoneessa. Vielä kun on täysin uusi kulttuuri ja paljon uutta, niin veikkaan, että oman huoneen rauha on aika tärkeä juttu.



Oppi suomea melko hyvin. Oli aika laiska opettelemaan, kun englannilla pärjäsi. Mutta oppi kuitenkin niin hyvin, että pärjäsi täysin meidän lasten kanssa. Lapset olivat hyviä opettajia :)



Kavereita alkoi saamaan noin kuukauden kuluttua. Kertoi, että koulussa olivat muut aika arkoja puhumaan englantia ja etenkin pojat. Mutta sitten oli yksissä bileissä ja siellä oli joitakin luokan poikia pienessä humalassa ja rohkenivat puhumaan. Seuraavana päivänä tää vaihtari meni sanomaan näille pojille hyvätahtoisesa, että kun kerta uskallatte puhua kännissä niin uskallatte puhua nytkin :) Lopulta sai aivan mahtavan kaveripiirin ja sanoi, että yhdestä pojasta (sama joka meillä vieläkin vierailee) tuli kenties vieläkin läheisempi kuin yksikään Saksan ystävistä.



Vaihtarin kotiin lähtö oli kova paikka. Etenkin meidän kuopukselle. Meni pari viikkoa ennenkuin pahin ikävä alkoi helpottamaan. Onneksi oli skype!



Asutaan keskisuuressa-pienehkössä kaupungissa.

Ei opittu kuin muutamia yksittäisiä sanoja. Yritystä kyllä oli jossain vaiheessa, mutta jäi kuitenkin vain yritykseksi.

Muistan lukeneeni, että vaihtarin ottaminen on yllättävän kallista, ruokineen ym. kuluineen n. 3000 e/vuosi. Jos kokemus on hyvä, tuo rahanmeno ei tietysti välttämättä haittaa.



Kuitenkin minusta vaihtarin vanhempien tulisi maksaa ainakin osa ruoka- ym. kuluista. Jotenkin outoa, että sen lisäksi, että vaihtarille tarjoaa vuodeksi oman huoneen, seuraa, retkiä ym. isäntäperheen on maksettava myös eläminen. Isäntäperheitä löytyisi varmaan helpommin, jos vaihtarin ottaminen ei maksaisi niin paljon.



Hieno juttu, että teidän kokemuksenne oli hyvä. :) Kuten sanottu, silloin pari tonnia ei varmaan tunnu miltään.

Ei meillä kyllä mitenkään mennyt 3000 € vaihtarin kustannuksiin. Ja mikään pakko ei ole maksaa mitään muuta kuin ruoka. Kaikki muu on täysin vapaaehtoista ja tämä on kyllä vaihtarin ja hänen oman perheensä tiedossa. Me kuitenkin päätettiin jo heti alussa miehen kanssa, että jos minne mennään, niin maksetaan vaihtarin kulut siinä kuin olisi oma poika. Mutta mikään pakko tähän ei siis olisi ollut. Yksittäisiä kustannuksia tulee äkkiseltään mieleen mm. huvipuistoranneke, elokuvalippu, ravintolaruoka n. 2-3 kertaa, muutama hampurilaisateria, leirintäalueella yöpyminen, synttäri- ja joululahjat, läksiäisjuhlien tarjoilut. Ja kuten sanottu niin ylimääräistä rahanmenoa ei edes ajatellut, kun vuosi oli niin ihana ja onnistunut.

Yksi kokeilu riitti. Rotary-vaihdokki käytti huumeita.

Vaihto-oppilaalle ei tarvitse tarjota mitään muuta kuin ruoka. Halutessanne hän ostaa itse jopa omat shampoonsa, muista hygieniatarvikkeista nyt puhumattakaan. Mitään retkiä ei myöskään tarvitse perheen järjestää eikä kustantaa!



Mutta ruoka pitää kyllä olla sit samaa kuin muulla perheellä... eli ei niin että meidän lapset saa nyt jätskit, mut vaihtari ei.



Kenellekään jolla on tilaa majoittaa vaihto-oppilas, ei varmasti se raha ole kynnyskysymys. Jos vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta etukäteen niin voi aloittaa lyhyemmällä ajalla, kesävaihtarin tai puoleksi vuodeksi ottamalla!



- keskustelua sivusta seurannut, itsekin vaihtarina ollut kommentoi

Onko eri järjestöillä eri kanta tähän? Tietääkö kukaan?



Olen itse ollut vaihtarina ja haluaisin kovasti ottaa meillekin vaihtarin kun tilaakin on ja elämäntilanne sopiva, mutta meillä on kotikielenä englanti...

Kiinnostava lukea teidän kokemuksia. Kertoisitteko vielä muutkin kokemuksianne varsinkin kun perheessä on ollut pieniä lapsia miten on sujunut. Itse olen joskus haaveillut vaihtarin ottamisesta, vallankin jollemme saa kuin yhden lapsen, joka meillä siis nyt on, olisi mielestäni hänelle erittäin hyvä saada pidempiaikainen kokemus siitä, että toinen lapsi, vaikkakin vanhempi asuisi meillä eikä lapsemme olisi ainokainen. Lisäksi tämä olisi myös mielenkiintoista kansainvälisyyskasvatusta ja varmasti avartavaa koko perheelle.



Mielestäni oli kiinnostavaa lukea myös noita kommentteja vaihtarin taloudellisesta tukemisesta. Jos itse ottaisimme vaihtarin ei tulisi mieleenkään olla maksamatta hänelle kuluja esim. silloin kun kävisimme yhdessä kotimaan matkoilla, elokuvissa ja ravintoloissa. Haluaisin varmasti hänelle myös näyttää erilaisia juttuja ja reissattaisiin jonkin verran Suomessa jos häntä vain kiinnostaisi. Olen itse ollut au pairina. Asuin mukavassa perhessä, jolle oli itsestäänselvyys, että maksoivat kuluni jos menimme kaikki yhdessä esim. elokuviin tai syömääään vaikka ei heidän tietenkään pakko olisi ollut tätä tehdä eikä itselläni ollut mitään rahapulaa pienestä taskurahasta huolimatta, olisin itsekin siis pystynyt maksamaan. Ajattelen niin, että perheet, jotka eivät ole valmiita yhtään taloudellisesti satsaamaan vaihtariinsa ovat helposti niitä, jotka ottaisivat vaihtarin jos perheille maksettaisinn vain hyötyäkseen tästä taloudellisesti. Esim. Britanniassa tämä ilmeisesti kohtuullisen yleistä sekä kielimatkalaisten että vaihtareiden kohdalla eikä kuulostaisi ollenkaan mukavalta esimerkiksi lähettää oma lapsi tällaiseen perheeseen. Tiedän myös Suomesta tapauksen, jossa ulkomaisella au pairilla oli melko pihi perhe, joka näkyi ihan esimerkiksi tarjotussa ruuassa ym. Sisukkaasti hän kuitenkin kesti tilanteen ja pärjäsi Suomessa erinomaisesti, oppi kielenkin todella hyvin. Toki ymmärrän, että tilanne on jokseenkin nurja jos vaihtari tulee todella rikkaasta perheestä ja vaihtarin ottanut perhe onkin köyhä.



Itseäni kiinnostaa erityisesti kokemukset siitä, miten innokkaita vaihtarit ovat olleet matkustamaan isäntäperheen kanssa. Vallankin jollei perheessä ole lapsia lähellä heidän ikäänsä. Esimerkiksi meillä on mummolat kaukana kotikaupungistamme ja käymme niissä joka tapauksessa melko usein viikonloppuina. Luuletteko, että teini-ikäinen haluaisi lähteä mukaan vai haluaisiko hän jäädä mieluummin uusine kavereineen Helsinkiin, jossa siis asumme? Eikös myös vaihtareilla ole keskenään reissuja ja tapaamisia aika paljon vai olenko ymmärtänyt väärin? Toki nuoret siis erilaisia mutta onko jollakulla kokemusta tämän tyyppisistä asioista.

Ajattelen itse niin, että vaihtarilla olisi kanssamme mahdollisuus nähdä aika monipuolista elämää Suomessa koska isovanhempien ja muun suvun kautta hän pääsisi tutustumaan Helsingin lisäksi myös maatalon elämään.



Myös siitä olen kiinnostunut miten paljon järjestöt satsaavat siihen, että nuorelle löytyy sopiva perhe?