Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja huonejako?
28.06.2011 |
Täällä oli jokin aika sitten aloitus samasta aiheesta, mutta kaipailen ehdotuksia kuitenkin.
Meillä on lasten käytössä 2 makuuhuonetta, joista toinen on todella pieni. Miehellä on edellisestä suhteesta (vahinkoraskaus) 6-vuotias tytär. Meillä on 2 yhteistä lasta, jotka tällä hetkellä jakavat saman huoneen (1v ja 2,5v). Miehen lapsi on meillä pari päivää/yötä viikossa ja hänellä on tähän asti siis ollut oma huone.
Tyttö on kuitenkin todella omistushaluinen ja ainoa lapsi äitinsä luona, eli ei ole oikein tottunut jakamaan mitään. Yritimme jossain vaiheessa laittaa vanhemman yhteisen samaan huoneeseen, mutta tämä ei oikein onnistunut :( Nyt tyttö kiristää ettei tule ollenkaan, jollei saa omaa huonetta. Äitinsä sanelemana tosin, kuinkas muutenkaan... Vielä tilanne on ok, kun yhteiset ovat noin pieniä, mutta parin vuoden päästä tuntuu typerältä seisottaa yhtä huonetta "tyhjillään".
PS. täytyy kai haudata toiveet 3:sta yhteisestä lapsesta, kun ei kaikille riitä huoneet kuitenkaan :( Ja muutto ei tule kysymykseen, koska asumme miehen kotipaikassa. Laajennusta olen jo paniikissa pohtinut, koska oikeasti haluaisin 3 (4) lasta :) Mies ei vain aio suostua. Anteeksi avautuminen, mutta ahdistaa :)
Kommentit (38)
ne muutkin tämän sivuston sekomuijat tekee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄLKÄÄ hyvät ihmiset lisääntykö enää, kun ei ole pientä koppia edes mukeloille. Mikä vimma se ajaa
lisääntymään kuin kanit. Jo tehdyt lapset hoidetaan - vaikka kuinka kututtaa hoitaa eksän pentua - ja sitten kun on tilaa, niin tehkää vielä niitä hyvän geeniperimän (miksi muuten...) omaavia tulevia yhteiskunnan koossapitäjiä...
No pakkoko näitä on lukea? Otsikossa oli jo sisältö, älä avaa uusperhe aloituksia ;) En muistaakseni tosin missään vaiheessa valittanut mitään hoitamisesta... Ehkä tämä oli väärä paikka pohtia asiaa, mutta pää lyö tyhjää :/ Ap
ei saa antaa lapsen kiristää.Asunto on teidän ja tytön on opittava jakamaan.Ei teidän asia ole seisottaa yhtä huonetta henkilölle joka käy vain kerran viikossa. Jos lapsi uhkailee ettei tule niin lapsen isän asia on sanoa että selvän teki ja hyvää loppuelämää sitten.
Mä olisin laittanut sen tytön jo vuosia sitten patjalle olkkarin lattialle jonka jokainen normaali ihminen ymmärtäis mut ilmeisesti tytön äiti on näitä katkeria tapauksia joiden täytyy hallita ja määräillä lastensa kautta ex-miehensä elämää.
Jos tulee lisää lapsia niin onko mahdollisuutta jakaa huoneet niin, että kaksi vanhinta toisessa ja kaksi nuorinta toisessa huoneessa? Silloin se olisi reilua kaikkia kohtaan.
Mielestäni 6-vuotiaalle tulee säilyttää oma huone. Vaikka se pienempi, koska hän saisi sen itselleen. Kaksi pienintä nyt vielä viihtyvät pitkään samassa huoneessa.
Kunhan nuorimmat kasvaa, voitte tehdä myös niin, että vaihtelette esim. puolen vuoden välein kuka saa oman huoneen. Näin se on reilua kaikkia lapsia kohtean. Voitte sopia, että kouluun mennessä, pääsee osalliseksi tästä oma huone -kierrosta.
Tätä vaihtoehtoa olemme pohtineetkin. Huone on tosin pieni, joten kerrossänky on joka tapauksessa hankittava. 2,5m x 3m on huoneen koko ja olisi minusta ikävää pistää kopperoon kahta lasta :/ Tämä huone on siis rempattu entisestä kodinhoitohuoneesta. Toinen vaihtoehto on jakaa isompi huone sermillä/parvisängyillä, jolloin tulisi ns. omat huoneet. Tämä ei kuitenkaan miehen lapselle (äidille) sovi... Koska ei ole _oma_ huone, huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei kelpaa tytön äidille niin sitten ei kelpaa. Tuskin hän voi estää tapaamisia tuon perusteella ja tyttökin tottuu nopeasti kun huomaa silti olevansa erittäin tervetullut isän puolen kotiin.
ei saa antaa lapsen kiristää.Asunto on teidän ja tytön on opittava jakamaan.Ei teidän asia ole seisottaa yhtä huonetta henkilölle joka käy vain kerran viikossa. Jos lapsi uhkailee ettei tule niin lapsen isän asia on sanoa että selvän teki ja hyvää loppuelämää sitten.
Mä olisin laittanut sen tytön jo vuosia sitten patjalle olkkarin lattialle jonka jokainen normaali ihminen ymmärtäis mut ilmeisesti tytön äiti on näitä katkeria tapauksia joiden täytyy hallita ja määräillä lastensa kautta ex-miehensä elämää.
Pointtinsa tässäkin, mutta lapsi on miehelle totta kai rakas. En viitsi häätää lattialle tyttöä nukkumaan... Tapaamiset on saatu vasta pari vuotta sitten kunnolla pyörimään miehen eksän temppuilusta johtuen. Ei siitä nyt sen enempää kuitenkaan... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei saa antaa lapsen kiristää.Asunto on teidän ja tytön on opittava jakamaan.Ei teidän asia ole seisottaa yhtä huonetta henkilölle joka käy vain kerran viikossa. Jos lapsi uhkailee ettei tule niin lapsen isän asia on sanoa että selvän teki ja hyvää loppuelämää sitten.
Mä olisin laittanut sen tytön jo vuosia sitten patjalle olkkarin lattialle jonka jokainen normaali ihminen ymmärtäis mut ilmeisesti tytön äiti on näitä katkeria tapauksia joiden täytyy hallita ja määräillä lastensa kautta ex-miehensä elämää.
Pointtinsa tässäkin, mutta lapsi on miehelle totta kai rakas. En viitsi häätää lattialle tyttöä nukkumaan... Tapaamiset on saatu vasta pari vuotta sitten kunnolla pyörimään miehen eksän temppuilusta johtuen. Ei siitä nyt sen enempää kuitenkaan... Ap
Antaa olla vähän aikaa noin, kun pienet vasta pieniä (melkein vauvoja :-)) ja tapaamiset vasta saatu alkamaan, mutta kyllä te voitte sanoa tytölle että jossain vaiheessa huonejärjestys voi muuttua. Minusta olisi ihan perusteltua että hänellä olisi vain oma "nurkkansa" isommasta lastenhuoneesta johon kyllä sitten saa laittaa omat julisteet, omat lukittavat kaapit ja - tärkeintä kun teini-ikä alkaa lähestyä: musiikkilaitteet KUULOKKEILLA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se joustamaton lapsi on oma lapseni joka asuu meidän kanssamme (uusperheessä) 100 % ajasta, hän ei ole tottunut jakamaan kun on ollut pitkään ainoa lapseni.
Asumme 5 h + k asunnossa ja huonejako on niin, että pienin makuuhuone on esiteini-ikäisen poikani, seuraavaksi pienin on puolisoni kahden nuorimman lapsen (6 + 8), ja suurin makuuhuone puolisoni kahden vanhimman lapsen (11 + 15). Nämä lapset asuvat meillä 50 % ajasta. Vanhempien makuuhuone on oikeastaan olohuoneen jatke liukuovella erotettuna. Vanhempien kanssa nukkuu ja asustaa yhteinen vauva.
No, tämä on nyt hyvä järjestely, mutta kun vauva kasvaa ja tarvitsee tilaa tavaroilleen ja oman sängyn, emme tiedä mitä tehdä. Toivottavasti alkaisi jo isommasta päästä lapsia sitten muuttaa omaan kotiin...
Omaa esikoistani on varoitettu, että vaikka hänen huoneensa on pieni koppero jossa parvisängyn alle juuri mahtuu kirjoituspöytä eikä sitten paljon muuta, niin voi olla että senkin joutuu jossain vaiheessa jakamaan esim puolison lapsista nuorimmaisen kanssa (jolloin kuitenkin puolet ajasta olisi oma huone) sukupuolen perusteella.
Joo, lapsia on meillä enemmän kuin laki sallii niin sanotusti, mutta what can i say: aina elämä ei mene niinkuin suunniteltiin ja rakkaita ja tärkeitä ovat jokainen. Suurperheessä on puolensa ja sitten ne toiset puolensa - sisaruksia ja seuraa riittää mutta jakaa täytyy eikä kaikkeen siihen ole mahdollisuutta mihin pienemmissä perheissä. Ei esimerkiksi mitenkään voi jokainen saada omaa huonetta ja se on vain fakta.
Laajennusta olen jo paniikissa pohtinut, koska oikeasti haluaisin 3 (4) lasta :) Mies ei vain aio suostua. Anteeksi avautuminen, mutta ahdistaa :)
vaan se et mies ei halua enempää
unohda haaveesi kunnes mies haluaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä lapset, isommatkaan päätä huonejaosta. Tietenkin mielipiteitä kuunnellaan, mutta aikuiset päättävät. Ja äiti tuskin voi estää tapaamisia sillä perusteella, ettei ole omaa huonetta.
Yks ehdotus olis, että kaikki nukkuu toisessa huoneessa ja toisessa leikitään. Tai sitten jakaa tiloja sermeillä tms. Ja vaikka lukollinen kaappi sen 6-v:n omille tavaroille, ni ei loukkaannu niin pahasti, vaan saa pitää omat tavarat omina.
sen naisen oman 3 vuotiaan kanssa nukkumaan niin kauan kuin nämä rakensivat omakotitaloa. Se oli tyttärelleni kammottavaa liian iso ikäero ja vihaa tuota lasta koska vie kaiken huomion.Lapsen isä ei ole naisen lapsen isä.Nyt on kaikilla oma huone ja asiat menee hyvin tytöllä on oma soppi ja rauha minne mennä.Sanon lähiäitinä että sitä etälasta pitäisi yrittää kuitenkin kohdella kuin omaansa.Aika tyly sanonta "vahinkolapsi" omasiko ovat oikeita lapsia?? Tämä vahinko on ollut ennen omiasi!!Liian pieniä ovat 2,5v ja 1v omiin huoneisiin eivät tarvitse mielestäni vielä omaa huonetta.Kaikki sujuu paremmin kun annat sen "vahingon" olla omassaan hän tuntee olonsa kotoisaksi siellä.Ala laajentaa mummonmökkiä ei liene iso homma.Älkää ottako toisten jätteitä jos ette niitä kestä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenne paistaa läpi niin että silmiä särkee..
Ei kai teillä nyt tällä hetkellä ole tarvetta muuttaa tilannetta mihinkään? Tyttö kuitenkin on teillä noinkin usein niin kyllä hänellä hyvä on oma soppi olla, vaikka sitten se pienempi huone. Eiköhän hän teillä saa jakamista harjoitella ihan riittämiin muutenkin. Muutenkaan en 2,5 v ja 6 v laittaisi samaan huoneeseen, sen verran erilaiset leikit ovat tuossa vaiheessa ja tuleva eskarilainen/koululainen tarvitsee omaakin rauhaa. Jos huoneen tyhjillään seisottaminen tympii niin pyrkikää pikku hiljaa lisäämään tapaamisia. Taas jos lisää lapsia haluatte niin laajentaminen lienee sitten ainoa vaihtoehto, ei ole oikein isompia lapsia kohtaan että heitä sysitään syrjään uuden tulokkaan tieltä. Toisaalta jos mies ei suostu lisää lapsia tekemään niin tuollaista ongelmaahan ei oikeasti ole. Hieman jäi kyllä mietityttämään onko tuo huoneasia sinunkin puoleltasi enemmän valtataistelua kuin todellsita tarvetta kun kerran tällä hetkellä huonejärjestelyjä ei itsesikään mukaan tarvita? Tuo "vahinko"raskauden esiin tuominen vahvistaa tätä mielikuvaa, samoin puheet tytön äidistä.
Laajennusta olen jo paniikissa pohtinut, koska oikeasti haluaisin 3 (4) lasta :) Mies ei vain aio suostua. Anteeksi avautuminen, mutta ahdistaa :)
vaan se et mies ei halua enempääunohda haaveesi kunnes mies haluaa enemmän.
OT mies haluaa myös yhden lapsen vielä, mutta ei näe tässä ongelmaa. Hän on enemmänkin kyllä se siitä tyyppiä... Koska heitä on ollut 4 lasta ja 1 1/2 makuuhuonetta tässä samassa talossa siis. Teimme onnettoman pienestä "makuuhuoneesta" 2m x 2m vaatekaapin :) Ymmärrän, että eihän laajennus olisi kovin kauaa edes "käytössä". Ap
Tämä on asia, jota en ymmärrä. Jos ne olisivat kaikki biologisia lapsianne, niin tuskin olisit sitä mieltä, että 6v ja 2.5v samaan huoneeseen ja 1v nukkukoon yksin.
Teillä ei pienet tarvitse omia huoneita aikoihin, ja voittehan tehdä sitä 6v:n huoneesta osa-aikaisen leikkihuoneen eli kun 6v ei ole paikalla, pienemmät voivat leikkiä huoneessaan.
Teillä muuten on nyt 3 lasta, vaikka eivät yhteisiä ole. Opettele hyväksymään se, että myös se vahinko (miehelläsi oli varmaan housut jalassa, mutta nainen käytti samaa vessaa niin sieltähän se siittiön sitten sai) on osa perhettänne ja että juuri tuo lapsi saa kaikkein vähiten nauttia isän seurasta.
Itse olen 6v iässä ihan ilman äidin sanelua osannut vaatia omaa huonetta enkä suostunut asumaan siskon kanssa samassa huoneessa.
Ai niin, voittehan antaa niille pienemmille omat huoneet ja se 6v nukkuu teidän kanssanne samassa huoneessa. Olisihan sekin ratkaisu, jossa jokainen voittaa.
sen naisen oman 3 vuotiaan kanssa nukkumaan niin kauan kuin nämä rakensivat omakotitaloa. Se oli tyttärelleni kammottavaa liian iso ikäero ja vihaa tuota lasta koska vie kaiken huomion.Lapsen isä ei ole naisen lapsen isä.Nyt on kaikilla oma huone ja asiat menee hyvin tytöllä on oma soppi ja rauha minne mennä.Sanon lähiäitinä että sitä etälasta pitäisi yrittää kuitenkin kohdella kuin omaansa.Aika tyly sanonta "vahinkolapsi" omasiko ovat oikeita lapsia?? Tämä vahinko on ollut ennen omiasi!!Liian pieniä ovat 2,5v ja 1v omiin huoneisiin eivät tarvitse mielestäni vielä omaa huonetta.Kaikki sujuu paremmin kun annat sen "vahingon" olla omassaan hän tuntee olonsa kotoisaksi siellä.Ala laajentaa mummonmökkiä ei liene iso homma.Älkää ottako toisten jätteitä jos ette niitä kestä!!
No niinpä tämä pääty taas tähän. Se vahinkoRASKAUS oli sitä varten mainittu, etten saisi kuraa niskaani perheenrikkojana ja toisena naisena... Mutta tässähän minä kyselen, miten kannattaisi toimia jotta tilanne olisi _kaikille hyvä_. En ole kenenkään lapsia erottelemassa mihinkään kastiin, totesin vain että huone on suurimman osan ajasta tyhjänpanttina, kun yhteiset lapset kasvavat...
Tuskin eksäsi kovin kauaa rakensi omakotitaloaan? Ei kai tyttäresi nyt ikuisia traumoja voinut saada siitä, että joutui jakamaan huoneensa jonkun aikaa...?
Äidin lapsille ja yhteisille lapsille löytyy kyllä tilaa, mutta miehen lapsille sitä tuntuu olevan aina niin vaikea järjestää "kun se on meillä niin vähän"... Ja exä on vittumainen ja lapsikin vähän hankala (ja exä vielä lapsen avustuksella kiristää isää) ja tässä tapauksessa vielä kyseessä vahinkoraskaus.
Huh. Onnea valitsemallenne tielle.
ÄLKÄÄ hyvät ihmiset lisääntykö enää, kun ei ole pientä koppia edes mukeloille. Mikä vimma se ajaa
lisääntymään kuin kanit. Jo tehdyt lapset hoidetaan - vaikka kuinka kututtaa hoitaa eksän pentua - ja sitten kun on tilaa, niin tehkää vielä niitä hyvän geeniperimän (miksi muuten...) omaavia tulevia yhteiskunnan koossapitäjiä...