Miksette pidä miestenne naispuolisista ystävistä?

opiskelukaveriaan. Naispuolista siis. Oli niin etevä ja hyvin käyttäytyvä ja ihan hyvän näköinenkin. Ei siinä mitään, mutta lopullisesti käämit paloivat kun kerran hermostuin ja mies totesi että X ei varmaan ikinä käyttäytyisi noin. Sanoin, että etpä tunne koko ihmistä kunnolla.

Juuri siksi en käsitäkään näiden naisten hermoilua, koska olen tuntenut nämä kaikki äijät yli 10 vuotta, ja ovat kuin veljiä minulle.



ap

en sen jälkeen kun löysin ukkoni " ystävänsä" kanssa naimassa meitin saunasta. murr semmosille hutsukoille jotka toisen omaa vokottelevat. kenkää sai mokoma hännänheiluttaja!

Exälläni oli läheinen naispuolinen ystävä, jonka oli tuntenut " aina" ja olivat läheisiä. Minun oli kieltämättä välillä tosi vaikea suhtautua heidän läheisyyteen - halailivat ja harrastivat poskipusuja ja saunoivat yhdessä jne. Nainenkin kuitenkin seurusteli vakavasti ja mies piti ihan naurettavana ajatusta, että hän muka olisi mitenkään " sillälailla" kiinnostunut tästä kaveristaan, joten pistin itse oman epävarmuuteni piikkiin kiusallisen tunteeni, enkä puuttunut mitenkään. Yritin jopa oikeasti itsekin olla kaveria tälle mieheni kaverille, mutta pakko myöntää, että en kyllä koskaan vaan oppinut pitämään hänestä yhtään. Käyttäytyä osasin kuitenkin.



No, siinä kävi sitten kuitenkin niin, että tämän kaverinaisen suhde päättyi, ja siitä n. kuukauden kuluttua sain itse kuulla puskaradion kautta, että " äijien illoissa" (eli mieheni kaveriporukassa viettämissä illoissa, joissa en itse läheskään aina ollut siis mukana) mun exäni ja tämä kaveri olivat ihan vakiintunut pariskunta jo - suutelivat ja viettivät öitäkin kahdestaan jne. Hommansa meni niin julkiseksi, että minä aloin jo saada myötätuntokommentteja tuttavilta, jotka siis luulivat tietenkin, että minun ja exäni suhde on jo päättynyt. Ex myönsi vihdoin, että heillä oli ollut suhde jo hyvän aikaa. Siihen päättyi meidän suhteemme.



Nykyisellä miehelläni ei onneksi ole noin läheisiä naisystäviä. Joitakin työkavereita, jotka ovat osa sitä " työporukkaa" , mutta en koe heitä mitenkään uhkina, eikä vaan tule mitään kummallista fiilistä heistä, niinkuin aina tuli tuosta exän kaverista.

Silti JOKAINEN näistä ystävistä on jossain vuosien vaiheessa esittänyt toiveensa seurusteluun kanssani, vaikka olemme olleet kavereita iät ajat ja vaikka itse en ole ollut heistä kiinnostunut seurustelukumppaneina.



Tämä kokemus on saanut minut katkerasti havaitsemaan, että miehen on hyvin vaikea pysyä " vain ystävänä" naisen kanssa, vaikka tarkoitus näin olisikin. Vähintään haluja herää puolin tai toisin.



Siksi en suhtaudu varauksetta seurustelukumppanieni naisystäviin. Ystävyys kun voi miehen puolelta lähes huomaamatta muuttua ihastukseksi ja ystävyys seksisuhteeksi.

Se, että ei luota mieheensä, ei mielestäni ole syy KIELTÄÄ miestä näkemästä jotakuta. Mies pettää kyllä, jos on pettääkseen. Jos ei jonkun tutun kanssa, niin sitten baarista löytyy joku tuntematon.



Ystäviä saa olla, kunhan tosiaan ovat vain ystäviä.

on aika luonnollista tuntea epävarmuutta kun puoliso viettää mieluummin aikaa jonkun toisen naisen kanssa... 100% toiseen luottavat eivät ole kovin paljon elämää nähneet.

Kenenkään ei tarvi suostua siihen, että puoliso käy vastakkaista sukupuolta olevan ystävänsä kanssa saunassa, jos se itsestä tuntuu epämiellyttävältä. Jos puoliso asettaa tuossa tilanteessa ystävänsä puolisonsa edelle, kannattaisi samalla miettiä onko järkeä jatkaa tuollaista suhdetta.

Voi myös kysyä; mitä toinen puoliso saa siltä ystävältään, mitä oma puoliso ei voi antaa ja jonka vuoksi on valmis loukkaamaan toista ja mahdollisesti lopettamaan parisuhteen ja miksi on alunperinkään ryhtynyt tähän suhteeseen jos se ei vastaa tarpeita?

Parisuhteessa molempien on tarkoitus ajatella puolisonsa parasta, ei pelkästään sitä mikä on itselle kivointa.

Ongelma tuleekin vastaan siinä, että toisella voi olla toiset rajat. En näe mitään hedelmällistä ja järkevää siinä, että yrittää rajoittaa toista ja määrätä hänen henkilökohtaisista rajoistaan.

Toista voi kunnioittaa, kannattaa kuunnella ja keskustella. Joskus tulee mieleen, että joku pariskunta on tehnyt hätiköidyn päätöksen valitessaan toisensa, kun toinen ei voi toiselle antaa sitä mitä toinen tarvitsee ja sitä jotain pitää etsiä sitten jostain muualta. En tarkoita tällä sitä, etteikö ystäviä voisi olla ja suhde olla silti tasapainossa, näin pitäisikin olla, mutta jos toinen osapuoli kokee olevansa huonommassa asemassa kuin ystävä, on varmaan syvällisen keskustelun paikka.

Sitä ei voi sanallisesti selittää, sen voi ainoastaan todeta itse kokemuksen kautta. On paljon naisia jotka eivät uskalla tai halua ottaa selvää, mutta jos tahdot oikeasti tietää niin tämä on varma tapa.



Mene yhden ystäväsi kanssa jonnekin mökille kahdestaan. Syökää hyvin, juokaa viiniä, pitäkää hauskaa. Menkää saunaan ja uimaan ja naurakaa yhteisille muistoille. Juokaa ja parantakaa maailmaa. Pitäkää kaikin puolin hauskaa, ihan niinkuin ystävät tapaavat tehdä.



Sitten illalla kun tunnelma on oikea menet ystäväsi syliin ja suutelet häntä. Oikea ystävä järkyttyy, työntää sinut pois ja lähtee vihaisena pois mökiltä. Mies jolla oli (ehkä alitajuisesti) muitakin tunteita ei lähde.



Miehen reaktiosta voit sitten päätellä, onko avovaimo niuhottava tiukkapipo va oliko hän sittenkin koko ajan oikeassa ja näki sen mitä sinä et kyennyt näkemään.

Onko se sitten reilua, että mies joutuu ignoraamaan elämästään ne ystävät, jotka ovat hänen rinnallaan 10 vuotta tarponeet ja tukeneet miestä niin hyvässä kuin pahassa?

Vierailija:

Voi myös kysyä; mitä toinen puoliso saa siltä ystävältään, mitä oma puoliso ei voi antaa ja jonka vuoksi on valmis loukkaamaan toista ja mahdollisesti lopettamaan parisuhteen ja miksi on alunperinkään ryhtynyt tähän suhteeseen jos se ei vastaa tarpeita?

En ihan ymmärrä ajatustasi.. Mutta minun miespuoliset ystäväni saavat minulta ainakin tukea ja apua jokapäiväisissä asioissa sekä naisten aivoitusten tulkitsemisessa. Lisäksi käyn heidän kanssaan katsomassa futista ja lätkää (omat naiset eivät ole kiinnostuneita suurimmalla osalla). Ja silloin kun on kotona vähän riitaa, minun luokseni saa tulla juomaan kupposen kuumaa ja rauhoittumaan (ja olkapääkin löytyy jos itkettää). Kyllä ystävät ovat tarpeen, ja eritoten miehillä tuntuu olevan sellainen hassu juttu, että toiselle miehelle on hankalampi tilittää tunnepuolen/parisuhteen ongelmia.

Toivottavasti ette pakota miestänne valitsemaan niiden ystävien ja itsenne välillä. Niin se on naisillakin, että ' miehiä tulee ja menee, ystävät jäävät' (paitsi sitten tietysti ne petolliset ystävät saavat painua minne haluavat).

ap

etteivät ymmärrä milloin heitä pokataan. Mieheni oli kahden ex:än kanssa vain hyvä kaveri (vilpittömästi uskoi siihen) ja näin varmasti olikin ENNEN kun minä tulin kuvaan. Silloin nämä ex:ät alkoivat " huolestua" kun en ollutkaan mikään muutaman viikon pano, vaan ihan oikea tyttöystävä. (Eivät muuten olleet pitäneet toisistaankaan...;)



No, siinä alkoi tulla jos jonkinlaista kommenttia miehelleni, sekä kummia soittoja " tulisitko asentaan mun uuden lampun" . Toinen saattoi soitella monta kertaa päivässä (jopa 5-6) vaikka ei ollut mitään asiaa (tai siis oli muka jotain, mutta ei mitään oikeata asiaa...)



Ja toinen oli joskus kylässä miehelläni, ja kirjoitellut minun nimeäni paperilappuihin, toisen kerran skitsahti täysillä miehelleni ilman syytä, ja kävi tämän päälle yht´äkkiä. Toinen esitti minun kaveriani AINA kun mies oli paikalla, kun ei ollut ei puhunut/katsonut minuun.



Mieheni luuli, että tämä kaikki on minun paranoijaani. Meni useampi KUUKAUSI ennen kun kun tunnusti tajunneensa, että tuo toinen nainen on hänestä kiinnostunut, enkä minä ole se hullu vaan tuo ex. Toiseen ex:ään katkaisi välit tuon päälle käyminisen jälkeen.

En ole mieheni äiti. Mies on ihan oma yksilönsä, ja saa päättää kenen kanssa kaveeraa ja kenen ei. Eikä sukupuolella ole merkitystä.

Ja mies ei saa päättää minun ystäviäni! Herne menisi nenään ja lujaa, jos mies alkaa määräillä ketä saan tavata ja ketä ei!

Otetaan esimerkki: Nainen kokee pettämiseksi jo suutelun toisen kanssa, miehestä pettämistä on vain yhdyntä.

Miten nainen rajoittaa tai määräilee miestä, jos hän pitää oman kantansa? Nainen yksinkertaisesti kertoo omat rajansa ja keskustelun jälkeen mies joko kunnioittaa niitä tai sitten kokee että naisen rajat eivät sovi hänen elämäänsä ja etsii itselleen toisen naisen.

(Jos mies tahtoo kunnioittaa naisen rajoja, hän voi tietysti itsekin kiristää omia rajojaan niin, että hänkään ei hyväksy naiselta suutelua tai sitten pitää vanhat rajansa jolloin nainen ei loukkaa miestä vaikka suutelisi toisen kanssa.)

Kummankaan ei tarvi rajoittaa toista, vaan molemmat kertovat mielipiteensä ja sitten kunnioittavat niitä tai toteavat ne liian tiukoiksi itselleen.

Ja tämä äskeinen oli vain äkkiä keksitty esimerkki, mutta idea tuli varmaan selväksi.

Vierailija:

Ongelma tuleekin vastaan siinä, että toisella voi olla toiset rajat. En näe mitään hedelmällistä ja järkevää siinä, että yrittää rajoittaa toista ja määrätä hänen henkilökohtaisista rajoistaan.

Toista voi kunnioittaa, kannattaa kuunnella ja keskustella. Joskus tulee mieleen, että joku pariskunta on tehnyt hätiköidyn päätöksen valitessaan toisensa, kun toinen ei voi toiselle antaa sitä mitä toinen tarvitsee ja sitä jotain pitää etsiä sitten jostain muualta. En tarkoita tällä sitä, etteikö ystäviä voisi olla ja suhde olla silti tasapainossa, näin pitäisikin olla, mutta jos toinen osapuoli kokee olevansa huonommassa asemassa kuin ystävä, on varmaan syvällisen keskustelun paikka.

Vaikka ystävilläni olisikin jotain tuollaisia tuntemuksia, niin en haluaisi tietää. Tämä on jo aikojen alussa sovittu näiden köriläiden kanssa, että näin hyvää ystävyyssuhdetta ei lähdetä ryssimään jollain seksillä tai muulla sähellyksellä. Siinä voisi paitsi särkyä sydämiä, myös menettää rakkaan ystävän.



Ja toisekseen, vaikka joku näistä ystävistäni tekisikin kännipäissään aloitteen suuntaani, niin en tarttuisi tilaisuuteen. Minulla on oma kulta, jota kunnioitan ja rakastan, enkä häntä voisi pettää.



Olen saunonut, viettänyt iltaa ja jopa nukkunut samassa sängyssä näiden miespuolisten ystävieni kanssa. Ikinä ei mitään ' kiellettyä' ole tapahtunut, mikä kertoo kyllä suhteemme luonteesta. Toivoisin, että nämä hermostuneet tyttikset ja avokitkin voisivat nähdä tämän puolen ystävyydestämme, eli sen että se on tosiaan liian arvokasta nussittavaksi pilalle..



ap

Ei niin munan vietävissä saa olla ettei pysty järkevästi ajattelemaan! Miksi alkaa suhteeseen juuri sen naisen kanssa jos tahtoo pitää naisystäviä vaikka tyttöystävä ei heitä hyväksy? Kuten huomattu, täälläkin on naisia molemmista ryhmistä. Sitten vaan etsii itselleen toisen naisen, ei se sen monimutkaisempaa ole!

Vierailija:

Onko se sitten reilua, että mies joutuu ignoraamaan elämästään ne ystävät, jotka ovat hänen rinnallaan 10 vuotta tarponeet ja tukeneet miestä niin hyvässä kuin pahassa?

Vierailija:

Voi myös kysyä; mitä toinen puoliso saa siltä ystävältään, mitä oma puoliso ei voi antaa ja jonka vuoksi on valmis loukkaamaan toista ja mahdollisesti lopettamaan parisuhteen ja miksi on alunperinkään ryhtynyt tähän suhteeseen jos se ei vastaa tarpeita?

En ihan ymmärrä ajatustasi.. Mutta minun miespuoliset ystäväni saavat minulta ainakin tukea ja apua jokapäiväisissä asioissa sekä naisten aivoitusten tulkitsemisessa. Lisäksi käyn heidän kanssaan katsomassa futista ja lätkää (omat naiset eivät ole kiinnostuneita suurimmalla osalla). Ja silloin kun on kotona vähän riitaa, minun luokseni saa tulla juomaan kupposen kuumaa ja rauhoittumaan (ja olkapääkin löytyy jos itkettää). Kyllä ystävät ovat tarpeen, ja eritoten miehillä tuntuu olevan sellainen hassu juttu, että toiselle miehelle on hankalampi tilittää tunnepuolen/parisuhteen ongelmia.

Toivottavasti ette pakota miestänne valitsemaan niiden ystävien ja itsenne välillä. Niin se on naisillakin, että ' miehiä tulee ja menee, ystävät jäävät' (paitsi sitten tietysti ne petolliset ystävät saavat painua minne haluavat).

ap

Sinä voit yksinkertaisesti lähemmästä kontaktista ja jatkaa ystävänä, mutta tuossa tilanteessa mies on selvästi ilmaissut halunsa pettää vaimoaan. Eli vaimo ei ole yhtään turhasta peloissaan ja hänellä on erittäin hyvä syy inhota sinua!

Vierailija:

Vaikka ystävilläni olisikin jotain tuollaisia tuntemuksia, niin en haluaisi tietää. Tämä on jo aikojen alussa sovittu näiden köriläiden kanssa, että näin hyvää ystävyyssuhdetta ei lähdetä ryssimään jollain seksillä tai muulla sähellyksellä. Siinä voisi paitsi särkyä sydämiä, myös menettää rakkaan ystävän.

Ja toisekseen, vaikka joku näistä ystävistäni tekisikin kännipäissään aloitteen suuntaani, niin en tarttuisi tilaisuuteen. Minulla on oma kulta, jota kunnioitan ja rakastan, enkä häntä voisi pettää.

Olen saunonut, viettänyt iltaa ja jopa nukkunut samassa sängyssä näiden miespuolisten ystävieni kanssa. Ikinä ei mitään ' kiellettyä' ole tapahtunut, mikä kertoo kyllä suhteemme luonteesta. Toivoisin, että nämä hermostuneet tyttikset ja avokitkin voisivat nähdä tämän puolen ystävyydestämme, eli sen että se on tosiaan liian arvokasta nussittavaksi pilalle..

ap

Moni nainen ensin on hyväksyvinään, ja sitten vasta pikkuhiljaa alkaa paljastaa asennettaan. Tällöin mies on jo ehtinyt kiintyä naiseensa, ja kun tämä sitten ilmoittaa inhoavansa miehen ystävää, on miehellä varmaan tosi paska olla :-/

Ärsyttää vaan luikkia kaupungille salaa kahville näiden ystävien kanssa, ja katsella kun mies pälyilee koko ajan ympärilleen, josko akkakulta meidät yhyttäisi siveettömästi juomassa kahvia julkisella paikalla..



ap

Hän tahtoo olla se " pesän kuningatar" , miehet ovat hänen mehiläisiään. Hän ei pane näitä, vaan on heidän " ystävänsä" .



Hän ei kuitenkaan ole aidosti vain ystävä, sillä hän nauttii siitä, että näiden miesten naiset kokevat hänet uhakana. Hän esittää " jätkien reilua kaveria" . Hän tukee näitä tarvittaessa, MUTTA salaa myrkyttää heidän mieliään.



Jos miehen vaimo/tyttöystävä riidan yhteydesä on huutanut " Mä tapan sut kohta!" tämä nainen ei sano kuten oikea ystävä " Hei se oli hermostunut, kiukkusena sanoo mitä vaan, nyt sitä kaduttaa ja se haluaa sut kotiin..." vaan hän sanoo " Eihän, kamalaa! Mä en uskalla päästää sua kotiin... Ei kai se oikeesti kävis sun päälle... Uskallatko mennä kotiin?"



Molemmissa tapauksissa miehet kuvittelevat tämän naisen tukevan heitä, olevan ystävä. Ja niin näennäisesti onkin, koska miehet eivät ymmärrä naisten oveluutta! Nainen ei koskaan hauku suoraan tyttöystäviä, päinvastoin, hän saattaa jopa " puolustaa" näitä, mutta seuraavassa lauseessa tulee se pieni piikki, jota mies ymmärrä, koska äskenhän nainen puhui hyvää hänen tyttöystävästään...



Ääääh, ymmärtääkö kukaan mu mitä minä tarkoitan? Tiivistettynä; jos tämä nainen suoraa haukkuisi kaveriensa muijia, nämä toki puolustaisivat heitä. Mutta tämä nainen tekee myyrän työtään

(--->tahtoo pitää itsensä näiden miesten " ainoana naisena" , mutta ei seksuaalisessa mielessä siis!) siten, että miehet kuvittelevat naisen olevan toisinaan riita tmv. tilanteissa jopa tyttöystävien puolella, hei eivät tajua niitä hienovaraisia viittauksia, joita nainen viljelee huomaamatta heidän mieliinsä, saadakseen heidät eroamaan...