Miksette pidä miestenne naispuolisista ystävistä?

Olisi vain hauska kuulla perusteluita miten päättelit ap:n olevan sellainen? Uskotko ollenkaan miehen ja naisen väliseen ystävyyteen?

ystävä ei lähde " luikkimaan salaa kahville" , vaan tekee selväksi ystävälleen, että kerroppa rehellisesti missä olet, sillä jos naisesi tästä kulee, hänen epäluulonsa vain kasvavat. Sillä jos kyse on vain kahvista, niin silloin sen kumppanille avoimesti kertoa. Ja taatusti nämä ukot kertoisivat jos lähtisivät sumpille Resikan kanssa...



Se että salaa tapailee luo avokkeihin ihan ymmärrettävää epäluuloa. Sillä vaikka huudot tulisikin, niin parempi ENNEN kun jälkikäteen kuulla ukon kahvitteluista. Kuten sanottua, jos kahvittelu viatonta, sitä ei tarvitse eikä pidä salailla...!!!

Näiden vuosien aikana kun äijät olen tuntenut, he ovat suurimman osan ajasta olleet sinkkuja (kuten minäkin). Mistäs minä tuolloin olen saanut nautintoni, kun ei ole ketään mustasukkaisia naisia ollut käsipuolessa? Olet tämän puolen käsittänyt aivan väärin.



Nähtävästi sinä olet joutunut jonkun ' muka-ystävän' uhriksi, joka miestäsi vokottelee. Ikävää, olen pahoillani siitä. Minä kuitenkin koen olevani näille miehille tosiystävä, joka on mukana iloissa ja suruissa. Olin jopa yhden miehen häissä ' bestman' :) (ja hänen vaimonsa on muuten tosi kiva ihminen, luojan kiitos ystäväni löysi niin ihanan ihmisen rinnalleen)



Valtaosa ystävistäni on miehiä, ja sille on syynsä. Harrastukseni ovat hyvin miesmäisiä, ja jututkin välillä. Lisäksi miesten seurassa saa olla oma itsensä, eikä miesporukoissa ole niin paljon sitä selkäänpuukotusta kuin naisten seurassa. Ja ihan varmasti jokaisen ystäväni tyttöystävä on otettu kaikkien taholta avosylin vastaan porukkaan, mutta ei ketään voi silti pakottaa viihtymään. Viimeisin juttu minkä kuulin, oli tämmöinen, että minun pitäisi jättäytyä pois porukasta, koska olen " vain" ystävä, en tyttöystävä. Tämän kuulin ystävältäni, jolle tyttöystävänsä oli näin sanonut.



Ja jos todella olisin tuollainen miesten mielten myrkyttäjä, niin luuletko, että välittäisin paskan vertaa siitä, että mitä nämä naiset minusta ajattelevat? Tuskin. Mutta koska olen säännöllisesti ystävieni kanssa tekemisissä, asioita vain kovasti helpottaisi se, että heidän puolisonsakin hyväksyisivät minut (eivätkä kurkistelisi ovenraosta jos käyn juttelemassa ystävälleni jotain henkilökohtaisia asioitani).



ap

Sen verran pitää munaa ;) olla, että rehellisesti kertoo avolle että " Menen Maijan kanssa kahville, tykkäsit taikka et" . Salailu ei tosiaan paranna tilannetta.

t. ap



Ja kyllähän miehet alussa jaksoivatkin vielä kertoa kaikista tapaamisistamme. Mutta jos vastaus oli, että " et tapaa sitä eukkoa enää ikinä" , ja kuitenkin haluamme ystävyytemme säilyttää, niin ei ole paljoakaan vaihtoehtoja. Alussa myös aina kutsuimme miesten puolisot kahville, eritoten jos oma miehenikin oli tulossa. Ei kutsu kelvannut koskaan. Äijät eivät vain halua turhaan pahoittaa puolisoidensa mieltä.. Ymmärrettävää. Mutta olet oikeassa, että suhde ei välttämättä ole hyvillä kantimilla, jos pitää tuollaista salailla. Mutta se on heidän asiansa, minä en ala neuvomaan parisuhteessa enkä puuttumaan toisten keskinäisiin juttuihin.

Uskokaa pois, sellainen turhasta epäileminen kyllä ennenpitkää johtaa siihen, että mies päättää, että petetään sitten, kerran kuitenkin epäillään.

Yksi parhaista ystävistäni on mies:)



Ap:n tekstistä nyt vaan saa sellaisen kuvan. Rivien välistä paistaa tietty tyytyväisyys läpi siitä, että hänet koitetaan uhkana, vaikka se onkin puettu muotooon " en ymmärrä miksi nämä naiset kokevat minut uhkana" .



Noille naisille on myös yhteistä se, että heillä on paljon miespuolisia ystäviä, ei vain yhtä tai kahta, vaan useampia. He myös aina pitävät miesten jutuista, juuri tietokoneella pelaaminen, lätkämatsissa käynti, rallin seuraaminen tmv. mistä miehet nauttivat, mutta näiden kumppanit eivät. Tai ainakin esittävät pitävänsä...



Tässä nyt oli pari ensimmäistä mitä tuli mieleen... Mutta noin yleisesti ottaen, ap:n tekstistä vaan minusta paistaa läpi tuollainen nainen...

Mies riittää minulle puolisona oikein loistavasti, mutta miespuoliselta ystävältä saan jotain sellaista mitä mieheltä en - hänen omaa persoonallista ystävyyttään. Toki miehellänikin on oma persoonansa (jota rakastan eri tavoin kuin ystävämiehen-persoonaa), mutta hän ei ole sama kuin ystäväpersoona.

Sekava selitys, mutta varmaan ymmärsit.

Jotenkin vain ottaa päähän, että miksi tämä on niin vaikeaa. Miksei voi saada molempia, hyvät ystävät ja oman rakkaan? Ja mikä olisi vielä parempaa, ystävystyisi myös hyvien ystäviensä puolisoiden kanssa (ketkä varmasti olisivat ihan ok-tyyppejä). Minun mieheni on ottanut äijät mukaan remmiinsä heti seurustelumme alettua. Mitään harhaluuloja suhteista tms. ei ollut. Ja joskus nykyään mieheni remuaakin äijien porukoissa enemmän kuin minä, mistä olen iloinen :)



(oho, piristyinpäs, kun aloin miettiä näitä iloisempia asioita)



ap

että usein nuo naiset tutustuvat miehiin silloin kun nämä ovat sinkkuja! Heistä tulee näin se " läheinen nainen" näille, jos he seurustelisivat, niin silloinhan heillä olisi jo se olemassa, eli tyttöystävä. Ja seurustelevan miehen kaveriksi on vaikeampi päästä...

Pidän myös monista ns. miesten jutuista. Formuloista ja tietokonepeleistä =)

Lisäksi ex-mies on yhä ystäväni, mutta kovin tiiviisti emme pidä yhteyttä (lähinnä siksi, että hän ei asu Suomessa).



Minusta vain ystävyyssuhteissa ei sukupuolella ole merkitystä.

johtopäätöksiä) Sanon vain sen, että vaikutat olevan aika epäluuloinen ihminen, ja selvästi katkera naisille jostakin.



Ikävää, että minä en ole tuollainen nainen, johon voisit omaa pahaa oloasi purkaa. (Ja todellakin oikeasti rakastan lätkää ja fudista, tietokoneista en kyllä niin perusta..)



Oikein hyvää jatkoa sinulle :)



ap

mutta nyt yhtäkkiä oletkin miesmäinen jolla on äijämäiset jutut ja jota ei kiinnosta ystävien parisuhteet..? Juttusi alkavat menemään sekaisin... ;)



Minäkin tiedän tuon kuningatarmehiläis-tyypin ja kieltämättä sinusta ap saa sellaisen ensivaikutelman... Huomaa, että valtaosa keskustelijoista on naisia, me emme niele samaa soopaa johon miehet uskovat silmät kirkkaina eikä meihin uppoa " olemme vain ystäviä ja siksi meidän on pakko juosta salaa kahvilla" -skeida. Me tiedämme, että hymyilevälläkin naisella on joskus puukko selän takana valmiina odottamassa...

Olen kai nainen silti, vaikka harrastaisin lätkää ja jalkapalloa? Vai?

Ja kai minä ajattelen silti kuin nainen, vaikka välillä heittäisinkin ronskia herjaa? Ei nämä asiat ole toisiaan pois sulkevia, mielestäni.



Ja jos mies kysyy minulta, että " miten sinä toimisit naisena tässä tilanteessa..." , niin osaan vastata. Helposti. Ja tuolla viittauksella ystävien parisuhteisiin tarkoitin sitä, että minä en sekaannu heidän suhteisiinsa. En kehota eroamaan, en kehota jatkamaan, en anna mitään neuvoja tärkeissä asioissa. Tämä on mun mielestä ihan korrektia, eikö vain?



ap

niin sun kannattaisi ihan alkuvaiheessa pyytää sen tyttöystävää kahdestaan jonnekkin shoppaamaan tai kahville niin, että saatte tutustua ilman äijä-kööriä. Moni tyttö säikähtää tuollaista isoa laumaa. Sitten pyydät tuota tyttöä myös mukaan porukkaan näin et ole ainoa nainen laumassa ja voit saada elinikäisen ystävän.

Yksi kysyi suoraan alkaako mieheni suhteeseen hänen kanssaan, toinen oli esim. ehdotellut kaikenlaisia kermavaahtoleikkejä, kolmas oli muuten vaan ystävä niin kauan kunnes ymmärsi, että mieheni ei ole hänestä kiinnostunut ja ei aio jättää minua (näin muuten hyytyi nämä kaksi muutakin ystävyys suhdetta). SIKSI.





Tahtoisin kokea hyvän kokemuksen, jotta voin muuttaa mielipidettäni, mutta nyt ajattelen,että kaikki akat ovat mukamas ystäviä, jotta voisivat viekotella miehen.

Mutta minusta on epäreilua, etten saa edes osoittaa olevani erilainen. Minut leimataan automaattisesti hutsuksi, joka vokottelee miehiä, vaikka näkevät kai kaikki omin silmin, että olen onnellinen OMAN mieheni kanssa. En käsitä :(



ap

joka on minun läheinen ystäväni! Huipputyyppi monella tapaa, mutta tuo piirre hänessä ärsyttää. En oikein jaksa kuunnella juttuja siitä, kuinka jonkun tyttöystävä ei pidä hänestä ja on epäluuloinen, koska minä TIEDÄN mikä hän on... Olemme tuntenee vuosikausia, ja jo ihan teininä oli sama peli käynnissä.



En tiedä mitä hyväksyntää/itsetunnon kohottamista hän toiminnallaan hakee/saa. Joku sanoi yllä hyvin, että naiset huomaavat naisissa paljon sellaisia asioita, joita miehet eivät näe. Kyse on tästä tippaleipä-/putkiaivo jutusta. Jos miehille tulee konflikteja, he puhuvat suoraan, jopa tappelevat fyysisesti. He ajattelevat eri tavalla, heillä ole sitä naisten oveluutta.



Monesti naisethan käyttävät tätä oveluutta ihan normaaleissa tilanteissa fiksusti hyödykseen. He saavat miehen esim. " keksimään itse" että olohuone kaipaa uusia tapetteja, vaikka ovat se ajatuksen itse istuttaneet miehensä päähän...;)

Ideasi on mainio. Kyllähän kaikissa bileissä yms. tulee väkisinkin välillä mentyä juttelemaan ihan vaan naisten kesken. Usein nämä tilanteet ovat vain sellaisia, että kun minä menen mukaan naisten porukkaan, kaikki vaikenevat ja alkavat puhua about säästä.. Ei jää arvailujen varaan, mistä ovat puhuneet. Siinä tulee jo itsellekin sellainen olo, että eipä tee mieli jäädä juttusille, jos kaikki kerran ovat jo arvionsa minusta tehneet.



Jos vaikutan kerran niin kauhealta miestennielijältä, miksi minun mieheni sitten ei näe sitä? Miksi hän on ystävystynyt ystävieni kanssa, ja miksi hän ei koe äijiä minään uhkana?



ap

Olen halunnut tavata näitä naispuolisia ystäviä, mutta he eivät ole halunneet tavata minua.

Kannattaa siis tutustua näihin tyttöystäviin ja myöskin viettää aikaa yhdessä porukalla, niin uskoisin, että epäluulot loppuu siihen.

tsemppiä sulle ap.

toivoopi 44