Voi kökkö!

Mies heitti ilmaan idean muuttamisesta toiselle puolelle Suomea, isoon kaupunkiin! Hänellä olisi siellä tyrkyllä nykyistä parempi työ, minulla ei ole väliä missä teen työni (kotona freelancerina). Ei paska! - en siis kertakaikkiaan HALUA muuttaa pois täältä pieneltä paikkakunnalta!!! Eivätkä lapsetkaan, tiedän sen, vaikka heille ei asiasta ole mitään mainittukaan. Mies ei niin hyvin viihdy täällä missä olemme asuneet 10 vuotta ja aika ajoin ehdottelee muuttoa etelämmäksi. Olen toistaiseksi onnistunut pitämään pääni, koska miehellä ei ole ollut varteenotettavaa työtä tarjolla. Nyt sitten olisi!



Minulla ei omien tuntemusteni ja lasten juurilta repimisen lisäksi ole mitään muuta argumenttia tänne jäämisen puolesta. Kummankin suku olisi muuton myötä huomattavasti lähempänä, myös ne vanhenevat vanhemmat. Meillä ei ole oikeastaan mitään siteitä tänne nykyiselle paikkakunnalle, paitsi viihtyminen ja se, että lapset ovat aina asuneet täällä. Miten tällaisessa tilanteessa voi asioita arvottaa... minä haluan yhtä, mies toista. Järkiperäisiä asioita on itse asiassa paljonkin puoltamassa muuttamista (mm. tuo suvun ja vanhenevien, ehkä apua tarvitsevien vanhempien lähempänä oleminen), tunnetasolla olemme minä ja ainakin isommat lapset sanomassa ei. Pienet ovat niin pieniä, että heidän olisi varmaan helpompi sopeutua, vanhin on yläkoululainen ja hänelle olisi varmaan vaikeinta. Nyt lähti yöunet! :(