en koskaan tule kokemaan täydellistä rakkautta.
SE vaan on elämässä puutteenani. Ja taitaa jäädä haaveeksi. Luonteeni vaan on sellainen. Että rakastuisin johonkin sekä fyysisesti että henkisesti ja saisin myös vastarakkautta. Ihastumisia on ollut mutta ei vastakaikua ja nykyisestä miehestä pidän mutta en voi sanoa rakastavani kaikilla sieluni sopukoilla ja en täydellisesti. Hän ei suurelta osin ole sellainen kuin haluisin. =(
Kommentit (12)
ja näyttää sen vielä vuosien päästä. Itse olen kateellinen. En ole koskaan saanut sellaista rakkautta joka haluttaisiin näyttää toisillekin. Mieheni aika kylmä muiden läsnäollessa eikä halua osallistua sosiaalisiin tilanteisiin. Mutta niinhän muillakin on joten en vain tiedä miksi en saa rakkautta itseeni? Minulla kyllä masennustakin, mutta osa johtuu huonosta ja toimimattomasta suhteesta.
ap
Ja näyttävää sellaista.
Se, että rakkautta halutaan osoittaa muiden läsnäollessa ei suinkaan kerro suuresta rakkaudesta, vaan enemmän ihmisen halusta esittää muille.
ja näyttää sen vielä vuosien päästä. Itse olen kateellinen. En ole koskaan saanut sellaista rakkautta joka haluttaisiin näyttää toisillekin. Mieheni aika kylmä muiden läsnäollessa eikä halua osallistua sosiaalisiin tilanteisiin. Mutta niinhän muillakin on joten en vain tiedä miksi en saa rakkautta itseeni? Minulla kyllä masennustakin, mutta osa johtuu huonosta ja toimimattomasta suhteesta.
ap
kun itse en ymmärrä tätä näyttämistä tai sillä leuhkimista. En tajua miksi pitää niin tehdä? Itse olen vain rehellinen enkä osaa tuollaista enkä monen vuoden jälkeen tunne miestäni kohtaan niin. Sitten tuntuu pahalta että "ystävät" silmien edessä leuhkivat tuollaisella näyttämisellä. Siihenkö maailma perustuu, valehteluun?
ap
toiselle näyttää ilman et täytyy pelätä et joku ottaa sen leuhkimisena. Joillekin on vain luontevampaa osoittaa rakastavansa toista kuin toisille.
Toisaalta, vaikka et ole sitä maailmaajärisyttävää rakkautta koskaan kokenutkaan niin uskon, että et ole niin hirvittävän paljosta jäänyt paitsi.
Minä koin sen, mutta arki se tulee avioliittoon kuin avioliittoon ennemmin tai myöhemmin.
toiselle näyttää ilman et täytyy pelätä et joku ottaa sen leuhkimisena. Joillekin on vain luontevampaa osoittaa rakastavansa toista kuin toisille.
Toisaalta, vaikka et ole sitä maailmaajärisyttävää rakkautta koskaan kokenutkaan niin uskon, että et ole niin hirvittävän paljosta jäänyt paitsi.
Minä koin sen, mutta arki se tulee avioliittoon kuin avioliittoon ennemmin tai myöhemmin.
Juurihan tekstisi kumosi itse itsensä.
ap
näkökulma Rakkauden kaipaamiseen ja etsimiseen. Luulen, että ehkä puhuttelis suakin, joka aloitit tän ketjun. Ttustu avoimella mielellä, jos vaan mahdollista :)
http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
http://www.fathersloveletter.com/journey.html
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
koska et enää pääse vauvaksi täydellisen äidin käsivarsille. Ne, jotka eivät ole vauvana äitinsä hoivissa saaneet riittävää huolenpitoa, jäävät ikuisiksi ajoiksi kaipaamaan täydellistä rakkautta. Eihän kukaan mies pysty samaan - jo pelkästään kokoero äidin ja vauvan välillä on iso ja lisäksi äiti pystyy halutessaan täyttämään vauvan kaikki tarpeet. Aikuisen naisen tarpeet ovat niin paljon monimutkaisemmat, ettei kukaan mies yksin pysty niistä huolehtimaan.
Uskon jo Jeesukseen ja rukoilen paljon.
Lähinnä kaipaan fyysistä ja henkistä rakkautta! Jumalallisen rakkauden jo tiedän!
ap
koska et enää pääse vauvaksi täydellisen äidin käsivarsille. Ne, jotka eivät ole vauvana äitinsä hoivissa saaneet riittävää huolenpitoa, jäävät ikuisiksi ajoiksi kaipaamaan täydellistä rakkautta. Eihän kukaan mies pysty samaan - jo pelkästään kokoero äidin ja vauvan välillä on iso ja lisäksi äiti pystyy halutessaan täyttämään vauvan kaikki tarpeet. Aikuisen naisen tarpeet ovat niin paljon monimutkaisemmat, ettei kukaan mies yksin pysty niistä huolehtimaan.
Itselläni oli huolehtiva äiti joka piti paljon tytöistä. Sain paljon kehuja ja kannustusta lapsena! Itse olen samanlainen äiti omille lapsilleni. Aina ajatteli parastani!
ap
kestäisi ihan aina. Esim. exän kanssa rakkaus oli täydellistä ja järisyttävän ihanaa vuosikaupalla, mutta silti kasvettiin erilleen. Emme lopulta halunneetkaan samoja asioita elämältä, joten rakkaus hiipui äkisti, kun tajusin, että en voikaan hänen kanssa enää jatkaa, jos haluan elämältäni ne asiat, mitä haluan. Ehkä jos hänkin olisi halunnut samat asiat, niin olisimme olleet mahtava pari maailman tappiin. Mutta täydellisyyttä ei taida olla? Tai ainakaan minulle sitä ei suotu.
Lähinnä kaipaan fyysistä ja henkistä rakkautta! Jumalallisen rakkauden jo tiedän! ap
Sitten meillä on erittäin sama tilanne!
Mutta sitä jäin pohtimaan, että koetko tietäväsi vai tuntevasi Jumalan Isän rakkauden? HUOM ei ole tarkoitus viilata pilkkua. Tätä nimittäin itse oon miettinyt: voin TIETÄÄ Jumalan Rakkauden ja luottaa sen olemassaoloon, mutta entä TUNTEA se henk.kohtaisesti niin että se on todella täyttänyt minut...
http://www.fhfinland.fi/
kioskiromaanien huumaukseksi tai uskonnollisen herätyksen kaltaiseksi hurmokseksi. Kun se oikeasti on arkea, elämänsä jakamisen tahtoa, lempeätä lämpöä, varmuutta, luottamusta jne.