avoero ja masennus
Eli olen sairastanut pahan masennuksen viime syksynä ja olin sairaalassa. Edelleen siis sairastan masennusta. Mutta nyt on mennyt miehen ja lasten isän kanssa sukset pahasti ristiin. Tai on mennyt muutenkin aina välillä mutta meillä ei oikein ole puheyhteydet kunnossa tai kommunikaatio. Olemme aika erilaisia ja mies ei ole halukas mihinkään pariterapiaan. Nyt hän on antanut sellaista palautetta että ei jaksa minua tai ei haluaisi olla kanssani enään. =( Itse pelkään syvän masennuksen uusiutumista. Ja huoli lapsista myös kova. Mitään päätöstä suuntaan tai toiseen ei ole vielä tehty kun ei tuo suostu puhumaan.
Meillä on sukset pahasti ristissä mm. raha asioista, perheen asioista ja osallistumisesta perheeseen, asioiden hoitamisesta ja myös yleisistä asioista kuin toisen kunnioittaminen jne.
Tuntuu että kumpikaan ei tajua ilman ulkopuolista apua. Itse yritän luoda järkevää keskusteluyhteyttä mutta mies ei voi keskustella kuin tekstiviesteillä. Eikä oikein näe kuin oman kantansa.
Mitä tässä nyt voisi tehdä tai kannattaisi. En haluaisi romahtaakaan ja tuntuu, että mies ei välitä terveydestäni pätkääkään. Enempikin solvaa suuttuneena masennuksestani.
mies ei ole rassaamassa siinä vieressä.
Ero on usein edessä kun nainen sairastuu, koska miehet eivät koe minkäänlaista velvollisuudentunnetta hoivata.
Tässä voi olla myös hyviä puolia. Saattaa olla, että ero voi olla ratkaiseva askel oman itsen ja oman elämän löyytymiseen, kun hankala parisuhde ei vie energiaa.