Kun 4v lapsi on empatiakyvytön ja julma

eikä sen puoleen tervettä syyllisyyttäkään.



Noin pienen tunteet ovat vielä aivan raakileita.

Kyllä ne sosiaaliset taidot siitä vielä kehittyy. Meidän 11-vuotiaskin on vielä monesti empatiakyvytön ja julma.

4-vuotias jo ymmärtää ja hänen kanssaan voi jutella? Pystyykö käymään tilanteita läpi juttelemalla tyyliin miltä sinusta tuntuisi jos sinulle tehtäisiin näin...



Mä tekisin näin aina jonkun tälläisen tilanteen jälkeen, jossa lapsi ei selvästikään ole ymmärtänyt mitä tekee. Kai se pikkuhiljaa alkaisi ymmärtämään...

tuo ilmenee?

Meilläkin on ollut vaikeuksia reilu 4-vuotiaan kanssa , on käyttäytynyt väkivaltaisesti jo pitkään muita lapsia kohtaan.

Muutaman minuutin leikki on mukavaa mutta sitten vuorollaan kaverit sanovat, toi sattuu. Päivittäin myös kaverit itkevät.

Lapsi sanoo, toivottavastti kuolet nopeasti ettei mun tarvitse enää nähdä sun rumaa naamaa.

Tuossa joitakin esimerkkejä. ap

on tuollainen poika, 4,5v. On saanut aina tehdä oman päänsä mukaan, eikä ole johdonmukaisesti ojennettu, kun on käyttäytynyt tyrannimaisesti isompia sisaruksiaan kohtaan. Saatettu sanoa, että "ei saisi lyödä" tms, mutta niissä tilanteissa mitä itse olen nähnyt, ei lapsi ole kuullut/kuunnellut tai ainakaan mitenkään reagoinut tuohon sanomiseen. On saanut jo useamman vuoden ihan holtittomia raivarteita, joissa vanhemmat on ihan neuvottomia. Oma veikkaus on, ettei uhmaa ole eletty lapsen kanssa läpi asiallisesti ja siksi se on "jäänyt päälle". Näin tuossa perheessä, en tiedä voisiko olla samantyyppisestä kyse.

ei 4v tunne empatiaa eikä sen puoleen tervettä syyllisyyttäkään.

Noin pienen tunteet ovat vielä aivan raakileita.

tuolla asenteella ei ikinä opikaan!!

Kyllä normaali ihminen osaa ajatella toista jo ihan pienestä pitäen!

Tai sit meidän 4 lasta on jotain ihan mutantti-ihmeitä!

eikä sen puoleen tervettä syyllisyyttäkään. Noin pienen tunteet ovat vielä aivan raakileita.

jotain. Mitä jos tutustuisitte vähän ihmisen kehityspsykologiaan, niin huomaisitte, että lukuisissa tutkimuksissa (googlaamalla löytyy useita) on todettu jo VAUVOILLA olevan empatiakykyä. Tätä on mm. tutkittu tarkastelemalla vauvojen käyttäytymistä kun vierelle asetetaan itkevä nukke.

Kyllä 4-vuotias osaa eritellä tunteitaan jo tarkoituksellisesti. Tuo ap:n kertoma kuulostaa jo pahalta.

Eli esimerkiksi kokea piirrettyjen aikana myötätuntoa hyvää osapuolta kohtaan, jos hyvä osapuoli tulee väärin kohdelluksi. Jos näin ei ole, niin saattaa olla jotain häiriötä taustalla.



Yleensä jo 3v on hyvinkin empatiakykyinen, eikä halua satuttaa muita kuin pahimman kiukun vallassa.

Poika ei ollut yhtään empaattinen ihmisiä kohtaan, eläimiä kohtaan hyvinkin empaattinen. Ihmisiä eli tarhakavereita kohteli kaltoin, jopa väkivaltaisesti. Lto ja kelto oli huolissaan ja lopulta kun itse ymmärsin, että lapsi ei todellakaan "normaali", hakeudun neurologisiin ja psykologisiin testeihin. Mitään "vikaa" ei löydetty, mutta käy terapiassa tunne-elämän häiriöiden vuoksi. Kotiolot vakaat, mutta isä puuttuu kuvioista. Monissa vastaavissa tapauksissa pelkällä isän puuttumisella on samanlaisia vaikutuksia. Vaikka siis kasvatus äidin puolelta johdonmukaista ja huolehtivaa onkin.



Poika nyt 9-v ja edelleen ongelmia kaverisuhteista, mutta ei enää niin merkittävässä määrin kuin pienenä. Kannattaa ennen koulun alkua selvittää tilanne, koska koulun aloitus ja ymmärrys ongelmiin paljon helpompaa jos tilanne kartoitettu jo aiemmin.

empatiakyky voi puuttua monesta syystä, esimerkiksi kyvystä havainnoida tunnetiloja ja erottaa niitä toisistaan.



Oletko kokeillut mitä tapahtuu, jos selkeästi sellaisessa tilanteessa, missä oikea vastaus olisi reagoida empatialla, niin sanottaa sen tilanteen, "nyt villepekka satutti jalkansa ja häntä itkettää, koska häneen sattuu ja häntä harmittaa kovasti"?



jos lapsi osaa reagoida silloin ja saa kiinni asiasta, voi epäillä hänen taitojaan lukea ihmisten kasvoilta heidän tunnetilojaan

4v on vielä pieni mutta kyllä jotkut piirteet jo tuon ikäisellä on huolestuttavia. Esimerkiksi se että vaikuttaa nauttivan toisten (etenkin itseään pienempien tai eläinten) satuttamisesta, kiusaa ja tuhoaa, on sadistisia piirteitä, eikä osoita mitään empatiaa.

Syynä voi joskus olla ihan perimä ja sen kautta muodostuva persoonallisuus, psykopaateilla on usein jo pienenä lapsena ollut nähtävissä piirteitä (toki usein myös muuten rankka lapsuus, mutta ei aina).

En tiedä mitä tekisin jos itselläni olisi tuollainen lapsi. Toki hakeutuisin jonkun avun piiriin ja tutkimuksiin lapsen kanssa.

On kovin pieni vielä. Ehtii opettaa empatiaa. Ellei ole joku häiriö tai kotiolot, paha vanhempi vaikka isä. Muisti tulee 4v vasta. Ellei ole manaajalle tarvetta.