Lue keskustelun säännöt.
Puhukaa mulle järkeä.. Please.
16.05.2011 |
Olen eroamassa lasteni isästä, hyvistä syistä.
Hän on vuosien varrella käyttänyt niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, huutanut yhdelle lapselle tosi törkeästi muutaman kerran, tukistanut toista. Pienimmäistä ei ole jaksanut noteerata juuri mitenkään. Ei maksa laskujaan, ostelee uutta elektroniikkaa ja autoja, vaikka vanhatkin maksamatta. On suuruudenhullu vailla järjen hiventä. Riitatilanteessa haukkuu ja huutaa, katoaa, jättää mut loppupäiväksi yksin kotiin lasten kanssa ilman autoa.
Kuitenkin osaa olla myös hellä ja rakastava mies ja isä. Kertoo usein miten ollaan hänellle kaikki kaikessa. Välillä tekee kaikkensa auttaakseen arjessa ja ongelmissa, on vain kiivas ja itsekäs tapaus, mutta hyvin kouliintunut vuosien saatossa, ollut koko ajan paranemaan päin, kunnes nyt alkanut viettää aikaa netissä ja kavereilla (?), ei tule aina öisin kotiin, tai tulee aamulla. Väittää ettei ole toista naista, mutta haluaa erota.
Mä TIEDÄN että se on paras ratkaisu kaikille.
Mutta uusi elämä pelottaa, pelkään että jään yksin kolmen lapsen kanssa loppuelämäkseni ja lapseni saavat äitipuolen. Yhdessä he voivat olla hyviä kasvattajia, tai sitten ihan kaameita, riippuu mihin suuntaan mies menee tästä..
Elintaso laskee, lomat ja uudet hankinnat jää pois. Hyvä kun saan lapsille ruuan pöytään laskujen jälkeen.
Pelkään, että etsin uutta kumppania turhaan, ettei kukaan halua elää tavallista kivaa perhe- elämää tavallisen naisen kanssa hoidellen toisen miehen lapsia. Siinä sivussa lapset näkee mönkään menneitä suhteita ja perusluottamus elämään, äitiin ja ihmissuhteisiin järkkyy.
Tiedän, etten halua yksin tätä elämää elää, olen niiiiiin perhekeskeinen kotihiiri ja kaipaan aikuista seuraa ja kumppania arkeen.
Ahdistaa. Pian pyydän ukkoa takaisin ja sitten kadun kun huomaan, että sama paskianen se on, vaikka itse toivoisi muutosta.
Kommentit (9)
Tosi inhottava tilanne sullakin. :( Matto jalkojen alta tossa tilassa. :( Mikä noita miehiä riipii.. :S
Voimia kovasti.
Ollaan lapsinemme ansaittu parempaa, mutta mahtaneeko sitä sitten koskaan olla luvassa.
Kun on yhdessä, on edes toivoa paremmasta. Kun eroaa tuntuu ettei sitä toivoakaan enää ole. Vaikka oikeasti se on just päin vastoin. Aika harva paskiainen muuttuu hyväksi mieheksi ikinä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy päätöksessäsi. Ainakin noiden lastesi takia.
Itse kärsin koko lapsuuden ajan turvattomasta olosta - molemmat vanhemmat saattoivat olla suht normaaleja yksinään mutta keskenään heillä oli niin suurta mustasukkaisuutta ja kiistaa että riitojen lomassa myös minua ja sisaruksiani pahoinpideltiin, fyysisesti ja henkisesti. Nyt aikuisena ymmärrän että heillä oli paljon paineita mutta silti. Muistan kuinka koko lapsuuden toivoin että jommalla kummalla olisi ollut rohkeutta erota ja ajatella lapsiaan. Niin ei kuitenkaan käynyt ainakaan riittävän ajoissa. Pahoinpitelyt loppuivat kun tultiin tarpeeksi isoiksi mutta ikävä ja ahdistava ilmapiiri painoi koko ajan. Vanhempani erosivat lopulta vasta muutettuani kotoa. Nykyään ei ole läheisiä välejä oikeastaan kehenkään perheenjäseneen. Se harmittaa, mutta korjaaminenkin tuntuu vaikealta.
Toivon että uskallat erota. Ihan sinun ja lastesi terveiden suhteiden ja terveen itsetunnon takia. Mikään ei korvaa sitä että kotona saa olla rauhassa ja luottaa saavansa hyvää kohtelua, ei mikään.
Haluan pitää lapseni lähelläni ja elää elämääni heidän äitinään. Enkä luottaisi edes miehen hoitokykyyn. Kotona kyllä auttelee mua, vastuuta ei ota juuri koskaan. Ei ole ollut ikinä lasten kanssa yksin yötä kotona.
Neloselle kiitos kannustuksesta. Kurjaa että oma lapsuus on mennyt noin.. :( Lapsia ajatellen tämä onkin pakko tehdä, vaikka he rakastavatkin isää ja kokevat hänet hyväksi tyypiksi kyselyideni perusteella. Mutta äiti on onneton ja väsynyt. Isä vähän kotona ja vaikea. Ei hyvä malli.. :/
Mikä ihmeen kysymys tuo nyt oli? Ap:n mies käyttänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa, myös lapsiin ja kakkosen mies itse haluaa eroon perhe-elämästä. Onko jomman kumman tapauksessa muuta järkevää vaihtoehtoa kuin että lapset jäävät äidille?
Lapset eivät tarvitse uusia hankintoja tai lomia. Tarvitsevat luotettavan aikuisen heitä rakastamaan ja laittamaan ruoan pöytään. Tarvitsevat myös rauhallisen, hyvän arjen jota elää.
Eivät todellakaan kaipaa arvaamatonta isää riehumaan miten sattuu ja milloin huvittaa. Vaikka kuinka isästään pitäisivät, nakertaa tuollainen käytös kaikkien elämää.
Rohkeutta ap:lle ja kakkoselle =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestyvät joo, tavalla tai toisella. Kunhan eivät mene ojasta allikkoon..
mutta onhan noita uuden onnen "lapsista huolimatta" löytäneitä pilvin pimein. Se on takuulla ihan mahdollista. Tosin varmaan kannattaa yrittää ensin päästä yli kunnolla exästäsi. Kun on vaikeaa, yritä miettiä niitä syitä, jotka saivat sinut tekemään eropäätöksen. Voisitko koota ystävistäsi tai sukulaisistasi jonkinlaisen "varaperheen" joka tukisi sinua läheisyyden tarpeessasi? Voimia! Olet rohkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman sitä en olisikaan näin pitkällä asioissani. Kunhan ensin avauduin heille minkälaista meillä todella on. Vaikea oli kaikille uskoa, mies niin kunnollinen, tunnollinen ja fiksu hyvä isä muiden silmissä. Nykyään vaan kaikki muu menee edelle, nyt muutkin sen huomanneet kun mieskin on lyönyt hanskat tiskiin, eikä välitä enää sitä vähääkään.
Vaikea on tilanne juu, eikä hetkeen helpotu. Kunhan tämä olisi viimeinen taisetlu tätä lajia ja mullekin se oikea löytyisi.. Sitten joskus. Yksinäisyys kyllä syö yhtä tehokkaasti kuin huono suhde..
mies ilmoitti että ei halua enää olla "vaan" perheen isänä..haluaa kuulemma nauttia elämästä ja mennä ja tulla miten haluaa jne..lisäksi en kuulemma ulkoisesti miellytä silmää ja niin edelleen ja niin edelleen..olen viimesilläni raskaana ja ennestäänkin on lapsia..sama homma mulla että uusi elämä pelottaa jo ihan toimeentulonkin takia..että tällänen tilanne..tzemppiä sullekki,kaipa asiat aina jotenkin järjestyy.