Sormuset nurkkaan, taisi olla viimeinen pisara!
12 vuoden avioliitto, 3 lasta. Taidan laittaa asunnon hakuun ja ideaa taitaa myös mies pitää hyvänä. Vituttaa, on ollut melko rankat viikot töissä. Ukolla on 4 iltaa 7:stä menoa harrastusten (poikien tai omiensa) tai töidensä takia. Itse olen kotona pienten kanssa nämäkin illat. Viime kuussa mies sairasti viikon, muka niiiin sairaana, kun vähän lämpöä ja yskää.
Tämän viikon on ollut oikeasti kipeä, mutta töissä ja harrastuksissa "on jaksettava". Eli vetää itsensä noiden juttujen kans niin piippuun, et kotona ei tee muuta kuin käy suihkussa ja sit nukkumaan. Sairaslomaa on tapana ottaa! Kun nää kotihommat ei mihinkään lopu/häviä vaikka nuhaakin olisi. Olen jo useamman vkon ajan sanonut, että täällä kotonakin tarvis apua (remontti, muutto, lastenhoito jne.). Mut kun ei tajua. Kaikkea muuta laitetaan etusijalle, mutta ei MEITÄ ja yhteistä projektiamme, kotia. Tänään meni hermo ja vippasin sormuksen nurkkaan. Tietysti riitojen säestämänä. En jaksa enää tätä paskaa. Elämä on pelkkää kotirutiinia ja yksinäistä telkuntöllötystä (kun siis lapset nukahtaneet, ei niitä yksinkään voi jättää).
Että josko ero ois oikein meille. Sehän on nykyään niin muotia :( Ja oikeesti tuntuu ettei avioliitolla edes ole mitään väliä, en edes enää jaksa miettiä sitä. Hällä väliä... Lapsia käy sääliksi.
Kommentit (19)
toi ois kyllä kamalaa. just tässä iloitsin, kun oma mies tuli just töistä ja porhalsi keittiöön siivoomaan ja laittamaan ruokaa. (kalapuikkoja :D)
tsemppiä teidän tilanteisiin
älkää ny tollasesta erotko. selvä sovinnonele mieheltä se imurointi ja ruuanlaitto. lapset hoitoon ja menkää hyvin nukkuneina kahvilaan tai ravintolaan keskustelemaan rauhassa. julkinen paikka suojaa ylilyönneiltä ja pakottaa rauhalliseen keskusteluun.
älkää ny tollasesta erotko. selvä sovinnonele mieheltä se imurointi ja ruuanlaitto. lapset hoitoon ja menkää hyvin nukkuneina kahvilaan tai ravintolaan keskustelemaan rauhassa. julkinen paikka suojaa ylilyönneiltä ja pakottaa rauhalliseen keskusteluun.
ettekä puhu kleskenänne tarpeeksi. Olisiko aika?
3 iltaa, mitä silloin tapahtuu ? Oisko silloin sinun "menoja" tai yhteistä aikaa. Kuulostaa niin tutulta, mutta kun pienet lapset kasvaa, niin helpottaahan se. Älkää erotko, jutelkaa ja koittakaa saada homma toimimaan.
ja ap_lle: hyvä että ukko itse tajusi laittaa sormuksen hyllylle, eikä kuten mun ex joka ei edes tajunnut että meillä menee päin persettä ja kun kaiken sen paskan jälkeen lähdin, niin olin psykopaatti-perheenrikkoja, joka muistelee vanhoja (mm. ed 6kk:n aikana tapahtuneet pahoipitelyt, pettämiset yms).
..luettavaa.. Jos tällaisen takia heitä sormukset nurkkaan ni parempi miehelles ilman sua.
ja mies vielä juksutti! tuolla se nyt tekee kotitekosia hamppareita.. luulisin. en saa mennä nyt kuulemma katsomaan, kun herra yllättää :)
voi olla ehkä vähän tyhmä idea, mutta mietin, että voisko sitä miestä kiittää siitä imuroinnista ja muusta pienestä mitä tekee? ei se porkkana ehkä toimi ja saattaa tuntua teennäiseltä, että riitelyn jälkeen sitten alkaa auttamaan.. mutta idea vaan.
En ole kotiäiti, mutta mies elää edelleen kuten olisin. Toki edhin laitella ruokia ja siivota eri tavalla kun olin kotona. Nyt ei vaan tajua että en minä istu täällä yksin iltoja sen takia, et voisin siivota...
Kai se ajattelee et mulle jää mukavasti aikaa sellaiseen niinä iltoina kun hän harrastaa ;) Hah!
Ja kai nää "sairausviikot" vielä kummasti kärjistää tilanetta. Kumma vaan, ett' mun päänsärky tai flunssa ei "oikeuta" huilaamaan päivääkään täällä kotona. Kun taas ukon pieni nuha tekee hänestä täysin toimintakyvyttömän.
Ja tänäiltana ukko siis on piristynyt ja harrastaa vanhimman lapsen kanssa, minä hoidan kahta pikkupotilasta, kuten yleensäkin.
ap
No sellaisiapa ei ole, kun nämä vuodet on mennyt muuttaessa miehen työn perässä ja lapsia hoitaessa. Ei ole oikein jäänyt aikaa ja energiaa ylläpitää "omia menoja". Omat hyvät ystävät ovat jääneet tosille paikkakunnille , joten tapaamme harvakseltaan. Kun oliskin... oma elämä! Joo ja miehen kanssa ei tosiaan ehditä/jakseta keskustella. Sen verran tää kaikki remppoineen päivineen imee energiaa.
Et ehkä se ero ja sen myötä paikkakunnan vaihto ei oikeasti ole mikään huono vaihtoehto.
ap
jos jo nyt joudut kaiken tekemään itse. Onpahan mies ruokittavana ja hoidettavana vähemmän.
joka vaan odottaa sun tekevän kaiken? ja kertoohan se jotain miehen sitoutumisesta perheeseen jotain, että laittoi itsekin sen sormuksen lomille...jos perhe ei ole "yhteinen projekti" vaan pelkkiä itsenäisiä pikk projekteja niin eikös se ole parempi lähteä omille teille?
En ole kotiäiti, mutta mies elää edelleen kuten olisin. Toki edhin laitella ruokia ja siivota eri tavalla kun olin kotona. Nyt ei vaan tajua että en minä istu täällä yksin iltoja sen takia, et voisin siivota... Kai se ajattelee et mulle jää mukavasti aikaa sellaiseen niinä iltoina kun hän harrastaa ;) Hah! Ja kai nää "sairausviikot" vielä kummasti kärjistää tilanetta. Kumma vaan, ett' mun päänsärky tai flunssa ei "oikeuta" huilaamaan päivääkään täällä kotona. Kun taas ukon pieni nuha tekee hänestä täysin toimintakyvyttömän. Ja tänäiltana ukko siis on piristynyt ja harrastaa vanhimman lapsen kanssa, minä hoidan kahta pikkupotilasta, kuten yleensäkin. ap
Varmasti väsyttää ja ottaa päähän. Teidän suhde on nyt arkipäiväistynyt ilmeisesti vähän liikaakin. Mutta kuulostaa kyllä ihan normaalilta, vaikka toki asiat voisivat olla paremminkin.
Jos tällä pohjalla alkaa miettimään eroa, niin mielestäni on ollut hakoteillä jo alunperinkin. Yrittäkää nyt yhdessä päästä tästä jumista eteenpäin. Puhukaa. Harrastakaa seksiä, vaikkei ihan siltä tuntuisikaan. Ja hemmotelkaa toisianne pienillä arkipäivän asioilla. Ja ennen kaikkea ottakaa ne toisen hemmottelut vastaan. Jos mies tekee ruokaa, niin ole siitä iloinen. Sano sille, että oli kiva, kun laittoi ruuan valmiiksi ennen harrastuksiin menoa. Saattaa tulla sitten toisenkin kerran puolitiehen vastaan, kun huomaa, että hyvä teko on huomioitu.
Ei suhde itsekseen hyvänä pysy, jos antaa arkipäivän tulla väliin ilman, että sitä mitenkään torjuu. Tätä menoa teillä on jommalla kummalla pian toinen, jolta saa huomiota ja hyväksyntää. Yrittäkää antaa sitä enemmin toisillenne. Kyllä loppujen lopuksi toimivassa ydinperheessä on kaikkien helpompi elää, kuin eronneena. Sen eteen kannattaisi nähdä vähän vaivaa (molempien).
Minä nimittäin olen se, joka harrastaa kuutena iltana viikossa.
Remppa on kesken mutta omiin harrastuksiin sen pitää päästä. Kun minä olin kipeä, se tuli töistä ja lähti sitten taas harrastuksiinsa! Että ihan yksin sain hoitaa kipeänä vauvaa koko päivän yöhön asti. Kun se oli kipeänä, sain hoitaa vauvan, koirat ja miehen! Yöherätykset saa hoitaa yksin kun se ei vaan herää ja jos herääkin ei tee mitään. Hoitotuki olis edessä mutta tämä laittaa satoja euroja harrastukseensa. Monesti tuntuu että olis jopa helpompaa olla kaksin vauvan kanssa, sitä ei kiinnosta onko tänään pyykätty, eikä se teetä "suoriutumispaineita". Ei tarttis yöllä koittaa olla hiljaa kun ei olis ketään kuka vois herätä. Huolestuttavinta kuitenkin on, että mä en enää löydä siitä mitään ihailtavaa! Se on sellanen neutraali lässynläää, ei oaha muttei hyväkään. Ei ahkera, mutta töissä kuitenkin. Itsekäs, mutta monesti huomaamattaan. Yksinkertainen vaikkakaan ei ihan tyhmä. Ei valehtelija mutta ei täysin rehellinenkään. Osallistuu pyydettäessä muttei omatoiminen. Ei hyvä isä muttei huonokaan. *Huokaus*. En tiiä, jotenkin tuntuu vaan että JOTAIN piirrettä pitäis pystyä ihailemaan miehessänsä. Noh, ulkonäkö on aika hyvä mutta sillä multa ei saa kyllä pisteitä. Niin että voimia sulle ap, jos jotain voin neuvoa niin anna sen rempan olla. Skippaa kokonaan ajatuksistas. Jos kodissa pystyy kuitenki asumaan, säästyt paljolta kun annat olla, tekee kun tekee.
ps."Se" on siis mies tässä tapauksessa ennenku joku älypää taas alottaa.
että se EI OLLU TOLLANEN ENNEN. En tajua, alkoko muksun myötä pelottaa että elämä on ohi ja harrastaakaan ei enää saa vai mikä hitto on mutta menee ihan överiks sen itsekkyys ja omat menot. Isäkuukauttakaan ei aio pitää, vetoaa taloudellisiin syihin!!!
Ehkä tää nyt sitten oli tässä.
Ja tähän asti olen aina ajatellut et vaikka maailma murjoo, niin onneksi on edes hyvä suhde :DDDDD Niin koomista... Että tilanteen voikin arvioida niiiin väärin!
Vaik tänään ukko oli laittanut ruuan ja imuroinut ennen kun tulin kotiin. Tajusi kai ettei oikeesti täällä juurikaan mitään tee. No sit olikin taas jo kiire harrastamaan...
ap