3-v kotihoitolainen ei haluaisi käydä kerhossa..."pakottaako"? ov

Voihan se olla että oikeasti viihtyy siellä, mutta haluaa äidille esittää muuta tms. :)

En oikein kyllä osaa sanoa, minun esikoinen vasta aloitti kerhoilun. Eikä ole tuollaista tullut vielä vastaan.

että jostain syystää vierastaa tuota yhtä tätiä. Lapset on herkkiä aikuisten toiminnalle ja itse kyllä olisin tarkkana ennen kuin pakottaisin lapsen sellaisen aikuisen armoille, josta ei selvästi pidä tai johon ei uskalla syystä tai toisesta turvata. Siis kun on noin pieni, eikä ole pakkotilanne. Mutta voihan tuo ohikin mennä.

jos ei ollenkaan halua?

Annan pienen olla pieni.

Kyllä todellakin kerkee sosiaalistumaan myöhemmin ja tulee aika, kun on pakko mennä hoitoon ja eskariin ja kouluun

Poika (silloin 3,5 v) oli kerhon alkaessa aivan innoissaan, mutta kuukauden, kahden jälkeen ei enää halunnutkaan mennä. Sanoi, että ei tykkää yhdestä ohjaajasta, ja sanoi että menee kerhoon taas isompana.

Meillä oli se tilanne, että lapsi ei juurikaan tuntenut kerhosta muita lapsia, ja sekin vaikeutti sopeutumista. Minä olen kotona vauvan (nyt 9 kk) kanssa, ja varmasti osittain kyse oli myös mustasukkaisuudesta.

Me päädyttiin pitämään pari kuukautta taukoa, jona aikana käytiin puistossa kerhokavereiden kanssa ja perhekerhossa (jossa oli samat ohjaajat). Nyt lapsi on saanut kerhokavereista kavereita itselleen, ja käy todella mielellään kerhossa. Tauon aikana lapsi myös huomasi, että ei jää mistään mielenkiintoisesta paitsi, vaikka ei kotona vauvan ja äidin kanssa olisikaan.

Sitten vielä sellainen, että lasta selvästi ahdisti, jos hän sai päättää meneekö kerhoon vai ei. Eli se oli liian vaikea asia hänen ratkaistavaksi. Lapsi on todella helpottunut, kun minä päätin, että kerhossa käydään. (tämä ei yksin ratkaissut asiaa, vaan kavereiden saaminen ja ohjaajiin tottuminen oli pääroolissa)

Mun 3-v on käynyt tän vuoden kerhossa, ja aluksi oli innoissaan menossa mutta nyt on parina viime kertana alkanut sanoa, että "mennään myöhemmin" tai "mennään ensin liikuntakerhoon" tai "mutta vasta huomenna". Ei varsinaisesti sano, että ei halua mennä, edes kun kysyn suoraan, mutta kiertelee tuolla lailla, että "mutta vasta myöhemmin". Tänään myös sitten sanoi, että "en tykkää Riitasta (yksi tädeistä)" mutta ainakaan kertomansa syy ei ollut vakava (tyyliin hän olisi halunnut jo syödä eväitä, ja Riitta oli sanonut että ei). Mun eka reaktio on, että jos ei huvita niin ei tarvi mennä, kyllä ehtii vielä mennä "pakko"paikkoihin isompana, nyt kuitenkin mä oon pikkusisaruksen kanssa kotona. Niin jos ei huvita niin ei tarvi. Vaan pitäiskö kuitenkin jonkin aikaa rohkaista, oisko se hyvä kuitenkin "oppia" käymään vaikkei aina huvita. Tää ajatus tuntuu musta vähän vieraalle kyllä, oon enempi sitä mieltä että kyllä ehtii vielä oppia..En kuitenkaan haluis kauheesti patistaakkaan, kerhon pitäis olla kiva ja tähän asti on riittänyt aamuhoputukseksi se, että sanoo että "sit ei ehitä kerhoon" mutta nyt ei sit se enää riitä, kun ei näköjään oikein enää oo innoissaan..Toisaalta varmaan tykkääkin, ehkä siellä sit hiertää vaikka se joku yksi täti joka on suurimman innon sammuttanut, vaikka mukavia asioita on siellä lapsen mielestä silti. Että rohkaistako pari kolme kertaa, jos vaikka menis ohi, vai sanoako heti että ei tarvi sit mennä tänään, mennään toiste vai rohkaistako peräti loppukevään käymään -voihan se muuttuakin. Onko muilla niin, ettei isosisarus oo viihtynytkään kerhossa jonka tarkoitus ois tarjota innoittavia virikkeitä ja seuraa :) Meidän lapsi näyttää nauttivan muista lapsista, ulkoilusta, eväistä..

Meidän esikoinen oli juuri täyttänyt 3 vuotta kun vein hänet kerhoon. Nuorimmainen oli silloin vuoden ikäinen. Ensimmäinen kuukausi meni todella hyvin, tyttö meni mielellään sinne.

Yks päivä sit kävin hakemassa häntä niin hän vain itki eikä sen jälkeen halunnut mennä sinne ollenkaan. Pari kertaa vein hänet vähän pakolla ja kyselin hoitajilta että onko jotain tapahtunut mutta eivät sanoneet siihen mitään. Vasta sitten myönsivät että meidän tyttöä oli lyöty eikä otettu leikkeihin mukaan kun eräs toinen lapsi siitä kertoi. Eli minusta todella epäammattimaista käytöstä hoitajilta.



Tyttö on nyt 4,5 vuotias ja hänellä on vieläkin "traumoja" siitä hoitopaikasta. Siis otin hänet silloin pois kun ei ollut mikään pakko siellä olla. Hän myös valitteli jalkakipuja, varmasti osittain etten veisi hoitoon. Neuvolan tätikin sanoi että ei ehkä ole vielä täysin kypsä hoitoon ja hänkin suositteli että tauko olisi paikallaan.

Luonteeltaankin tyttö on hyvin arka ja herkkä. Harmittaa kovasti kun näinkin pitkän ajan jälkeen tyttö pelkää jos puhunkin että pitäisi joskus hoitoon mennä ja esikoulu ja koulukin lähestyy.

Ollaankin käyty nyt mahdollisuuksien mukaan yhdessä perhekerhoissa ym jotta tyttö saisi vähän rohkeutta.

Toivottavasti sait jotain selvää kun tuli niin pitkä sepustus. Eli siis neuvoja en osaa antaa mutta tällainen kerhokokemus meillä. Nyt syksyllä ois tarkoitus kokeilla uudestaan jos vaikka tuon nuoremman kanssa menisivät yhdessä (tosin eri kerhoon) koska aion olla vielä kotona kun kohta kolmas syntyy.

Olin ollut pienestä asti hoidossa mukavalla perhepäivähoitajalla. Kun olin 6 vanhemmat päättivät, että olisi aika sopeutua isompaan ryhmään ennen koulun alkua. Laittoivat minut siis tarhaan.



En viihtynyt siellä ollenkaan. Syitä oli monia. Kotiruoka vaihtui mielestäni pahaan laitosruokaan, se ei mennyt alas millään. Pöydässä istutettiin väkisin kylmän ruuan ääressä. Päiväunia-aikaan piti nukkua tai ainakin olla hiljaa sängyssä. Päiväunet olivat loppuneet pph:lla noin 3-vuotiaana. Ei ollut kivaa sekään. Useinpien hoitotätien motivaatio oli jopa lapsen silmin havaittavasti paljon huonompi, kuin aikaisemman mukavan työlleen omistautuneet pph:n jne.



Ei siellä mitään varsinaisesti kamalaa tapahtunut (ehkä lukuunottamatta tuota pakkosyömistä). En vain viihtynyt siellä ollenkaan. Vanhemmat taisivat olla aika kauhuissaan siitä, miten sinne kouluun tulen sopeutumaan, kun tarha-aika meni miten meni. Ekalle luokalle kun pääsin, kaikki sujui loistavasti. Ruokakin maittoi.



Mutta lapsen kannalta ajateltuna: En minä rikki mennyt, en saanut pysyviä traumoja tai muuta vastaavaa. Oli vaan epämukava vuosi. 6-vuotiaan tuntemukseni olivat niin "tosia", että muistan ne hyvin vielä aikuisenakin.



Jos teidän ei ole pakko viedä lasta kerhoon, niin pitäkää kotona. Voitte sitten myöhemmin yrittää uudestaa. Tai olisiko tarjolla jotain toista kerhoa. Voi olla, että lapsi kokee juuri tämän kerhon jotenkin epämiellyttävänä. Syystä tai toisesta.

Pidettiin taukoa, myöhemmin kävi pari vuotta. Ei suuremmin digannut kyllä koskaan. Nyt koulussa ja koulu sujuu ihan kivasti.

Toista lapsista kiusattiin yksi vuosi kerhossa, ohjaajat ei saaneet sitä kuriin joten lopetettiin joksikin aikaa. Vaihdettiin kerhoa ja sitten sujuikin kivasti aina 5-vuotiaaksi, jolloin koki ryhmän liian pikkulasten juttuna. Suurin osa oli 3-vuotiaita.

kotilapsi (poika) meni vasta eskariin, kerho nelivuotiaana kauhistutti jo tutustumiskerralla ja koska itse opiskelin ja tein töitä kotona, niin ei mennyt. Nyt on 15 ja eskari ja koulu ovat sujuneet erinomaisesti, kavereita on ja 10-vuotiaasta on ollut kaksi intohimoista harrastustakin kodin ulkopuolella.



Kolmevuotias on vielä todella pieni ja sille riittää kyllä kodin virikkeet ja yksikin kaveri silloin tällöin ja onhan ne puistotkin, joissa voi käydä.

Kerro yksikin hyvä syy miksi lapsen pitää/pitäisi mennä kerhoo?



Meilä oli ensimmäsen lapsen kanssa sama juttu. En tietenkään pakottanut enkä edes painostanut. Kyllä hän meni sitten kun sille tuntui.



Nyt kolmannen kanssa on sama tilanne, Kävi jo vuoden kerhoa eikä ole halunnut mennä joka kerta viime aikoina. jos viihtyy kotona paremmin, mikäs siinä, olkoot kotona.

En painosta lapsiani, vaikka meillä muuten on varmaan kovempi kuri kuin kenelläkään muulla.

Kiitos kovasti kaikille viesteistä ja kokemuksien jakamisesta!

Teen nyt niin, että yritän herkällä korvalla kuunnella tunnelmia ja sitten pannaan tauoko päälle jos tuntuu, että haluaisi lykätä itse menoa koko ajan. Hyvä vinkki tuokin, että ei pistä lasta päättämään sitä, vaikeahan se on valinta.

Lapsi on varmaan ottanut itseensä jotenkin tuosta yhdestä tädistä, plus hänellä on puheenkehitys ehkä hiukan viivästynyt eli puhe on väliin aika epäselvää ja ei tule sitten ehkä ymmärretyksi ja se mahdollisesti painaa, kun tulee väärinkäsityksiä. Kuka tietää.

Mutta kattellaan :) Ens syksylle kuitenkin ilmottaudutaa, sit tilanne voi olla toinen ja toisaalta en haluaisi just tuollasta tilannetta, että lapsi sitten saa "trauman" kun ees kerhosta puhuu, vaikka vois kokeiltuaan uudelleen tykätäkin.

Lapsi kävi vähän puoliväkisellä tarhassa. Oli jotenkin ujompi luonne. Nyt vuoden päästä tilanne ihan toinen, käy mielellään ja uskaltaa paljon enemmän. Tuon vuoden ajan lapsi kävi siellä aina välillä, mutta ei joka kertaa. Jos pienellä painostuksella sai lähtemään niin meni, mutta ei jos oli vaikeampaa.

Eihän esikoulussakaan ole vielä pakko joka päivä käydä. Itse antaisin jopa sieltä vapaapäiviä, jos itse olisin kotona. Ei kylläl meidän eskarityttö halunnut. Hän kävi 3-vuotiaasta vaihdellen kolmessa eri kerhossa (muuton takia ja mistä sai paikan takia) ja vasta sinä talvena kun joulukuussa täytti 5-vuotta alkoi enemmän innostua ja tykätä ja sit kävi kevään 4 kertaa viikossa. Sitä ennenkin tykkäsi mutta 2-3 kertaa viikossa riitti. Nykyistä kohta jo 4-vuotiasta en pannut tänä talvena kerhoon. Ei ollut syksyllä minusta vielä kypsä siihen ja nyt en halunnut pikkuvauvan kanssa talvipakkasilla aikataulutetusti kulkea matkaa. Joten meillä lähtee vasta reilusti yli 4 vuotiaana kerhoon ja minusta onkin sitten kyllä kypsempi.



Toisaalta sinuna kyllä rohkaisin, että sinne kyllä aina joskus mennään, mutta antaisin pitää myös välipäiviä tai viikon. Itse kyllä taisin tehdä niin, että ne sovitaan edellisenä päivänä, eikä silleen, että aamulla vasta siitä päättää. ja mieluiten vielä niin, että pystyy edellisellä kerralla sanomaan kerhotädille. Siinä että aamulla päätetään, että tänään ei huvitakaan mennä kerhoon, on minusta huonot puolensa. Sit voisi sanoa, että tänään on mentävä, mutta pidetään seuraava kerta vapaata ja ilmoitamme sen tädille tänään. Muuten voi mennä sellaisen oikuilun puolelle. Mutta tietty 3 -vuotias on pieni. 5-vuotiaalta ainakin vaatisin tämän etukäteen päättämisen.