Olenko ainoa,jonka mielestä on outoa, että täysi-ikäiset lapset tukevat taloudellisesti vanhempiaan?

Ovatko ne vanhemmat jotenkin köyhyysrajan alapuolella vai miksi niitä tuetaan? Kuulostaajan toi aika kummalliselta...

lapset antoivat lainaa isaänsä firmalle- mutta tuli konkurssija lapset menettivät koko MILJOONAperintönsä

ja kaikkiin lapsiin, paitsi yhteen, jolle eivät vanhemmat OLLEET VELKAA,

meni vanhemmilta suhteet poikki lopullisesti

on neljän lapsen yksinhuoltaja, ja silloin kun asuin vielä kotona ja tein töitä niin totta hemmetissä maksoin vuokraa ja ostin ruokaa.



Nyt vieläkin kun asun omassa kämpässä, ostan hänelle silloin tällöin jotain mitä tiedän heidän tarvitsevan, esim viime viikolla uuden imurin.

...mitä tarkoitat. Jos täysikäset lapset asuu kotona ja ovat kuitenkin töissä niin voivat hyvinkin osallistua esim asumiskustannuksiin - miksi vanhempien pitäisi maksaa koko vuokra jos lapset saavat kk-palkkaa? Oppivat samalla myös rahan arvoa..

Kyllä minäkin toisinaan autan pienituloisia vanhempiani ja enoani. btw. köyhemmissä maissa on ihan tavallista, että useampi käsi pyytää siltä sukulaiselta jolla on rahaa.

minusta pelkkä rahallinen tukeminen ei edes riitä, aion ottaa äitini kotiini hoitoon kun ja jos tarve tulee. pärjäämme paljon pienemmilläkin tuloilla ja perhe on meille tärkeintä koko maailmassa, ei todellakaan mihinkään laitokseen !!

eli tuetaan suuntaan ja toiseen perheen kesken jos jollain menee huonosti, jää työttömksi tai eroaa tai sairastuu, aina, joskus ei pysty paljoa mutta on ihanaa kun tietää että tämä toimii molempiin suuntiin =)

Minä ja sisareni jeesaataan toisinaan vanhempia, joilla elämä ei mennyt ihan niinkuin piti.

Pitävät outona, että maksetaan mun äiti mukaan etelään (ei lapsenhoitajaksi, vaan mukaan lomailemaan) ja autetaan arjessakin, minkä pystytään.



Äitini on mut yksin kasvattanut ja paljosta luopunut vuokseni. Tehnyt montaa työtä: grillillä oli myymässä, osa-aika siivousta yms.



Nyt on mun vuoroni auttaa häntä, vaikka mikään pakko olisikaan. Rahaa hän ei ota vastaan, mutta ei pienen eläkkeen vuoksi pystyisi esim. matkustelemaan, niin maksetaan hänet mukaan.



Jos jotain häneltä hajoaa kotoa, niin mieheni ostaa, "kun tietää tekniikkapuolesta, niin käy hakemassa autolla" -verukkeella.

kaikilla vanhemmilla ei ole edes tuloja, saavat olla onnellisia jos lapset pystyvät auttamaan joten kuten!

perheenjäsenet tukee, auttaa ja pitää huolta toisistaan aina tarpeen ja kykyjen mukaan.



Suomessa on mennyt kauhean pitkälle se riippumattoman yksilön ihannointi, ja kaikki tuki on siirretty valtion tehtäväksi. Onhan se tasa-arvoistavaa, mutta lopputulos näyttää joskus aika kylmältä ja piittaamattomalta. Kun sitä melkein jopa jo paheksutaan, jos sukulainen auttaa toistaan.



Vanhempien tukemisesta sanoisin vain että lähinnä se kai on YLLÄTTÄVÄÄ, sillä olen jo niin ehtinyt tottua siihen että oman sukupolveni lapsista harva on vanhempiaan rikkaampi (ja moni pätkätöineen ei tule koskaan edes saavuttamaan omalla työllä vanhempiensa varallisuustasoa). Mutta jos vanhemmat on köyhiä niin minusta ihan luonnollinen reaktio olisi auttaa taloudellisesti jos mahdollisuudet siihen on.

Nimittäin jos vanhemmat ovat varakkaita. Mutta voi olla sinulle yllätys että kaikki vanhemmat eivät ole varakkaita. Työssäkäyvät nuoret aikuiset sensijaan saattavat olla kohtuullisesti toimeentulevia. Joten mikseivät voisi antaa omastaa tärkeille ihmisille?

tai jos vanhemmat tulevat aikuisia lapsiaan taloudellisesti



- jos tukeminen ei hetkauta tukijan taloutta eikä tuen saanti aiheuta velvoitteita.

Isäni firma meni konkurssiin 90-luvulla ja sen jälkeen ei ole mitään omaisuutta voinut hankkia. Tottakai autan kun rahaa on itsellä yli omien tarpeiden.

ja ovat ikänsä olleet pienipalkkaisissa töissä, isä pitkään työttömänä sairauksiensa vuoksi 50-60-vuotiaana eli eläkkeensä on ihan minimaalinen. Asuvat kaupungin vuokra-asunnossa, omaisuutta ei nimeksikään ja tulot tosi pienet mutta kuitenkin sen verran isot että kunnan kustantamaa kotiapua eivät saa.

Siksi minä ja sisareni, jotka molemmat olemme - kiitos Suomen loistavan ja ilmaisen koulutusjärjestelmän - opiskelleet hyväpalkkaisiin ammatteihin ja meillä on myös isopalkkaiset miehet, autamme vanhempiamme nyt että he saavat vietää viimeiset vuotensa kotonaan. Maksamme yksityisen kotiavun ja joskus myös vuokran, jos kaikki eläkkeet menee lääkkeisiin. Alkuvuodesta niin käy usein, kunnes lääkekatto tulee täyteen.

Minusta tämä ei ole lainkaan kummallista, vaan pikemminkin näin sen pitää mennäkin.

Jos vanhemmalla on puutetta rahasta ja lapsella on ylimääräistä rahaa, niin miksipä ei tukisi vanhempaansa.



Mutta jos on esim. kuten meillä, että äitini eläke nettona on yhtä suuri kuin palkkani nettona, niin en tue häntä. Isällänikin on oma asunto ja pankissa rahaa suunnilleen saman verran kuin minulla. Joten tässä tilanteessa pitäisin outona, jos minun pitäisi heitä tukea rahallisesti.

sitten normaalia ap:n mielestä se, että vanhemmat auttavat taloudellisesti täysi-ikäistä jälkikasvuaan? Ei omat vanhemmat kaipaa taloudellista apua, mutta makselen silti matkoja tai muuta hemmottelua, voisin ostaa tarvittaessa asunnonkin heille.

En ymmärrä mitä outoa siinä on. Jos vanhemmat ovat taloudellisen avun tarpeessa, niin tottakai lapset auttavat mahdollisuuksien mukaan. Ollaan samaa perhettä.

Jos äiti on kotiäitinä ja tulee ero, on aivan normaalia, että ne lapset elättävät äitiään, joka uhrasi monia vuosia heidän hoitamiseensa ja mahdollisesti nyt hoitaa lapsenlapsia.

epänormaalia, mutta se sen sijaan kuuluu asiaan, että vanhemmat kustantavat täysi-ikäiselle lapselleen kaikkea mahdollista riippumatta siitä, mikä on heidän oma taloustilanteesta. Paska vanhempi, joka ei anna rahaa ennakkoperintönä Palsta Mammalle.

No outoa ja outoa. Kyllä perheenjäsenten pitää auttaa toisiaan, MUTTA kun omat vanhemmat on aikoinaan ryypänneet omat rahansa ja viisveisanneet minusta lapsena niin tuntuuhan se nyt hiukan oudolta, että mun pitäisi maksaa sitä sun tätä ja auttaa monissa asioissa kun ei itse aikoinaan ole saanut kuin nyrkistä...