Lue keskustelun säännöt.
Miksi SINÄ et halua olla tekemisissä naapurien kanssa? Olen ihmetellyt, miksi
22.01.2011 |
useimmat ihmiset ainakin täällä linnoittautuvat koteihinsa eivätkä elä yhtään yhteisöllisemmin. Ulkona on aina ihan kuollutta - ei uskoisi että näissä taloissa ylipäätään asuu ketään.
Asumme siis kohtuu hyvällä okt- ja rivarialueella. Olemme miehen kanssa silloin tällöin kutsuneet naapureita kylään, koska olisi kiva tutustua ihmisiin. Poikkeuksetta kaikki ovat ilahtuneet kutsusta ja viihtyneet meillä. Mutta vastakutsua ei tule sitten millään. Rivien välistä tulee viesti: "tosi kiva oli käydä, mutta älkää oletteko mitään kanssakäymistä koskaan enää".
En todellakaan odota naapureista mitään ylimpiä ystäviä, mutta kai sitä nyt voisi edes jotenkin elämää jakaa, kun kerran vierekkäin asutaan. Haluaisin esim. sillä lailla luontevat välit naapureihin, että voisi tarvittaessa pyytää kukkienkasteluapua, pyytää katsomaan lasta kauppareissun ajan tms.
Ja TIETENKIN olisin valmis itse tarjoamaan samat palvelukset, eli en tavoittele vain omaa hyötyäni. Mutta ei apu näytä edes kelpaavan. Esim. viime kesänä parikin naapuriperhettä tuskaili sen kanssa, kuka katsoisi pienten koululaisten perään vanhempien ollessa töissä (kyse oli molemmilla viikosta). Meilläkin on koululainen, joka on näiden lasten kaveri ja jonka kanssa he ovat usein kyläilleet puolin ja toisin. Olin itse pitkällä lomalla, joten sanoin jo keväällä molemmille, että kysykää ihmeessä jos tarvitsette joskus lapsille hoitajaa. Eipä kyselyjä koskaan tullut. Epäluottamuksesta tuskin on kyse, koska seura on kelvannut ennenkin. Pikemminkin epäilen, että naapurit eivät kehdanneet vaivata eivätkä halunneet jäädä mitään velkaa.
Mikä tässä on niin kauhean vaikeaa?!
Kommentit (22)
ja asun ilokseni erityisen sosiaalisessa kerrostalolähiössä (veikkaan, että omakoti- rivariasujat ovat enempi erakkopersoonia?).
Naapuriapu pelaa, aina löytyy hätätilanteessa lapsille "hoito"paikka. Yhdessä grillaillaan kesällä, järjestetään isoja pihajuhlia. Mukana kaikki ikäluokat vauvoista keski-ikäisiin.
Ertyisen tärkeän pidän tätä omien lasten pikkuhiljaa lähestyessä teini-ikää. Tunnen henk koht useimmat lasten kaverien vanhemmat. Ja alueella on selkeä koko kylä kasvattaa meininki, valvovia silmiä on muuallakin on omien vanhempien päässä. Myös siinä vaiheessa kun todennäköisesti tulee ne ekat teini-iän toilailut.Välittäjiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja asun ilokseni erityisen sosiaalisessa kerrostalolähiössä (veikkaan, että omakoti- rivariasujat ovat enempi erakkopersoonia?).
Naapuriapu pelaa, aina löytyy hätätilanteessa lapsille "hoito"paikka. Yhdessä grillaillaan kesällä, järjestetään isoja pihajuhlia. Mukana kaikki ikäluokat vauvoista keski-ikäisiin.
Ertyisen tärkeän pidän tätä omien lasten pikkuhiljaa lähestyessä teini-ikää. Tunnen henk koht useimmat lasten kaverien vanhemmat. Ja alueella on selkeä koko kylä kasvattaa meininki, valvovia silmiä on muuallakin on omien vanhempien päässä. Myös siinä vaiheessa kun todennäköisesti tulee ne ekat teini-iän toilailut.Välittäjiä on.
Ja meillä yksi olikin, mutta heille tuli ero. Mies jäi asumaan naapuriin ja hänen kanssaan ollaan hyvissä väleissä. Toki vaimonkin kanssa, vaikka asuukin muualla.
Meidän toiset naapurit ovat sairaita. Luulevat, että kaikki kyttäävät heitä ja haluavat heille pahaa. Tämä on mun mielestä kurjaa ja toivommekin, että muuttaisivat pois, niin voisimme saada jotkut normaalit naapurit. Pahempia on mahdotonta saada.
voivat olla myös aikamoisen ahdistavia juoruilupesäkkeitä, joissa kytätään kaikkia ja tiedetään toisten asiat. Ja tietysti yhteisössä kuin yhteisössä pitää olla johtajansa ja henkilöt, jotka vain tietävät kaiken paremmin kuin toiset ja ovat parempia kuin toiset jne.
Varmaan pahimmillaan tuollaiset yhteisöt ovat uusilla, hieman erillään olevilla ja "hienoilla" asuinalueilla, joihin jo valmiiksi hakeutuu asumaan ihmisiä, joille niin alue, oma talo kuin oma asukasyhteisön puheenjohtajuus ovat statussymboleja ja täten elämää tärkeämpiä asioita. Eli mitä miellyttävimpiä naapureita.
Valitsen kyllä ystäväni jollain ihan muulla perusteella kuin sillä että olemme sattuneet asumaan naapureiksi.
Asialliset naapurivälit ovat sellaiset, että moikataan ja vaihdetaan muutama sana jos osutaan nenätysten. Jos on samanikäisiä lapsia, jotka kaveeraavat, niin voidaan sopia jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt ja ehkä vaihdetaan puhelinnumerot, jotta voi lasten asioissa soittaa jos tarve ilmaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja he olivat kuskanneet pyykkinsä rouvan äidille 25 km:n päähän joka toinen päivä 2 viikon ajan!
Jos tässäkin tilanteessa olisi kehdannut kysyä apua naapurilta, olisi päässyt "hieman" helpommalla. Meille olisi saanut tulla pyykkäämään! Mutku ei.
ap
... mutta meillä ainakin niin hullut naapurit, että terve. Juoppoja, arkibilettäjiä, hulluja jotka nimittelevät LAPSIA alapäänimityksillä, kun käytävävvä lapsi vain puhuu.
Toivon että omakotialueelle sattuu sitten normaaalia sakkia naapureiksi. Sekään ei ole aina taattu, kokemusta on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan tapana elellä erakkoina.
ja täällä on taas tosi helppoa olla tekemisissä naapureiden kanssa. Apua saa ja sitä pyydetään, ja välillä kyläilläänkin. Muttei toisaalta asutakaan ihan seinä seinässä, joten voi mennä joskus pitkiäkin aikoja, ettei törmää edes niihin lähimpiin naapureihin. Win-win!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollu monta vuotta,että vaikea enää tutustua kehenkää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo kun luin nuo viestisi.
asuntoalueella, mut onneks ne oppii tunnistamaan nopeasti. Jos niille antaa pikkusormen, ne vie koko käden. Siks on parempi, kun ei rupea mihinkään tekemisiin niiden kanssa.
missä olemme asuneet yhteisöllinen meininki. Asumme kerrostalossa. Otan kyllä osan siitä omalle kontolleni, koska minä en jättänyt niitä "jos tarviitte joskus lastenhoitoapua, niin kysykää ihmeessä-juttuja" puheen tasolle, vaan teinkin niin päin, että kysyin sitä apua ensin itse. Sitten se kynnys laski muillakin, joten lastenhoitoringit ovat toimineet hienosti. Nyt jo isommat lapset kyläilevät naapurissa sitten ihan omillaan.
Musta on hienoa, että kun sattuu olemaan samanhenkisiä ihmisiä naapurustossa, niin on seuraa ihan omalla pihalla. Ei tarvitse autolla lähteä ajelemaan toiselle puolelle kaupunkia kavereiden perään.
Ei mekään kyllä naapureiden kanssa koko perheenä kyläillä toistemme luona. Se on sitten enemmän niitä vanhojen kavereiden kanssa harrastettavaa touhua. Kesällä toki saatetaan viettää yhteisiä grilli-iltoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen hyvin sosiaalinen ja tykkään, että pihalla on kavereita niin lapsille kuin aikuisille.
Kaipaisivatko pientaloihmiset sitten enemmän sitä omaa rauhaa ja kerrostaloissa asuvat yhteisöllisemmät ihmiset. Rahasta ei ole kyse. Meidän kerrostalossa asuu monta perhettä, joilla olisi todellakin varaa asua vaikka omakotitalossa (mm. eräs ison yrityksen johtaja), joten se on kyllä tässä tapauksessa valintakysymys. Meillä nyt ei olisi varaa omakotitaloon pk-seudulta, mutta rivariin kevyesti kyllä. Mutta me nyt olemme kerrostaloihmisiä:)
Voihan olla että naapureista löytyy hyviäkin tyyppejä, ihmisiä joiden kanssa ystävystyisi muutenkin tai ollaan samassa elämäntilanteessa, mutta noin perusoletuksena naapuruus tai yhteisöllisyys ei ole asia, joka kiehtoo niin että haluaisin enemmänkin olla tekemisissä. Jotkut rivitaloyhtiön kesäjuhlat tai -talkoot ovat lähinnä painajaisia. Mieluummin anonyymisti kerrostalossa tai okt niin eristyksissä ja isolla tontilla, ettei naapureita näy mistään ilmansuunnasta. Tykkään omasta rauhasta, en pakotetusta yhdessäolosta.
että en enää kotona jaksa olla kauhean sosiaalinen. Riittää kun tapaan omat sukulaiseni ja ystävät säännöllisesti. Naapurit saa tyytyää tervehdyksiin, ellei satu olemaan se ystävä tai sukulainen.
eläkeläiset kyttää lapsiperheitä, kun itsellä ei tapahhdu elämässä mitään
elää kuin olisivat naimisissa naapurien kanssa. Joillain voi olla myös kokemusta siitä, että kovin tuttavalliseksi ryhtyminen johtaa suuriinkin ongelmiin, mikäli naapuri ei ole lopulta kaikkein tervehenkisimmästä päästä.
Samaa toivoisin, asumme vastaavalla alueella kuin sinäkin ja naapurit näennäisen ystävällisiä. Kylään ollaan kutsuttu, kahvit kelpaa ym. mutta vastakutsua ei tule. Olisi kiva olla tuttavallisisa väleissä naapureiden kanssa, joista osa samassa el. tilanteessa, kuitenkin oma tila ja yksityisyys säilyttäen. En kaipaa joka viikkoisia tai kuukausittaisia kyläilyjä, mutta joskus kerran vuodessa edes olis ihan mukavaa. Ja juuri tuo satunnaisen avun tarjoaminen ja jakaminen olis iso helpotus näin lapsiperheelliselle. Mutta ei niin ei. Jotenkin meni aivan maku alkuun mukavasti jutustelevaan naapuriin, kun huomasin tilanteen lopulta ja ymmärsin, että hän on kiinnostunut meistä vain uteliaisuuttaan ja urkkiakseen.
olen erakko, viihdyn paremmin yksin. Ja viihdyn paremmin kotona kuin kylässä. Itse asiassa en pidä kyläilystä ollenkaan.
Mikä pakko kaikkien on olla sosiaalisia?