huolissani 1v10kk pojasta=(

etenkin jos ymmärtää puhetta. Kukaan mun lapsista ei ole tuossa iässä puhunut vielä juuri mitään.



Esikoinen alkoi pian 2-vuotissynttäreiden jälkeen puhua kaksisanaisia lauseita ja siitä puhe kehittyi nopeaan. 2-vuotissynttäreillä sanoja oli noin viitisenkymmentä, osa epäselviä.



Toinen puhui kaksivuotiaana viitisen sanaa, nekin epäselviä ja vääristyneitä (esim. kissa=kai, koira=kroi). Puheterapia aloitettiin 2,5-vuotiaana ja sieltä saatiin hyviä vinkkejä. Nyt on pian 5 v. ja äänteitä vielä hukassa, puhe takeltelee välillä ja treenejä jatketaan. Kuitenkin ihan fiksu, tavallinen poika on. Ei puheterapiaa kannata pelätä!



Kolmas ei puhunut kaksivuotiaana kuin kolmisen sanaa ja ajattelin että hänen kanssaan päädytään myös terapiaan, mutta aloittikin 2v2kk iässä puheen ja parin viikon sisään uusia sanoja tuli kymmeniä, myös yksinkertaisia lauseita.

todellakaan huoli! Yllättävän moni 2,5v:kään ei kunnolla puhu, ja silti pian pulputtavat kuin papupadat. Oma tyttöni sanoi oikeastaan ekat kunnon sanat vähän 2v synttäreiden jälkeen, ja kas, pari kuukautta myöhemmin lasketteli kolmen sanan lauseita. Joten nou hätä!

huolta! suurin osa lapsista, jotka eivät vielä kaksivuotiaana kunnolla puhu, aloittavat puhumisen kuitenkin pian ykskaks, ja vieläpä ilman puheterapiaa!lapset ovat yksilöllisiä, eikä vanhempien hätäily asiaa auta =)

En tiedä pitäisikö minun olla huolissani, kun kuukautta vanhempi poika ei osaa kuin pappaa ja mammaa ja auvaa (vauva tai hauva). Autokin on brrrr.

kolmesta lapsestani on alkanut suoraan puhumaan kunnon lauseita lähempänä kolmen vuoden ikää. kaksivuotiaan ei tullut kuin pappa ja äiti=) joten älä huoli!

minun 1 v 6kk lapsi ei sano kuin äiti...

kait se siitä

Meidän poika on 2v2kk, ja suunnilleen on nuo samat sanat käytössä kun teilläkin: isi, äiti, mamma, mummo, pappa, auto, nam nam, kakka, kukka, pallo, tyttö, vauva. Siinä ne kait suunnilleen on.



Ja ihan normaalia kuulemma, pojan kummi on nääs lastenlääkäri ja olisi varmaan huomannut jos jotain olis pielessä. Kuulemma jos lapsi selkeästi ymmärtää puheen ja osaa toimia ohjeiden mukaisesti, ei ole mitään hätää.



Siskollani on muuten saman ikäinen poika, joka ei puhu sen enempää...

En tiedä pitäisikö minun olla huolissani, kun kuukautta vanhempi poika ei osaa kuin pappaa ja mammaa ja auvaa (vauva tai hauva). Autokin on brrrr.

Osaa meidänkin poika muutaman muun sanan, kuten ei, mutta useimmat sanat mitä hän käyttää, on vielä "vauvakielisiä", eli ei niistä ulkopuolinen saa selvää. Ymmärtää hänkin kyllä melkein kaiken, pitkiä lauseita ja osaa näyttää sormella vaikka minkälaisia juttuja kirjoista. Esim. missä kirahvi, missä seepra, missä krokotiili, missä apinan vauva, missä hemuli, missä muumimamman laukku... Joten älystä ei ole kiinni, ehkä ei vain puhuminen juuri nyt niin paljon kiinnosta. Olen kyllä huomannut että ehkä se kiinnostus on nyt kasvussa, esim. puu-sanan oppi sanomaan kun kirjasta katsottiin missä on puu, ja kun pari kertaa sanoin hänen pää tai paee yritysten jälkeen puu, hän oppi sen siitä. Puu on tietty helppo sana, mutta ehkä se puheen tuottaminenkin vielä tästä vilkastuu :).

Niin siis pointti oli se, että aikaisemmin tämä meidän lapsi ei ole juurikaan tarttunut siihen, kun aikuinen sanoo jonkun sanan. Tai hän kyllä miettii, ja kysyy uudestaan että mikä tämä on (siis eleillä kysyy...), ja osaa nopeasti näyttää että missäs se karitsa tai auto olikaan. Mutta ei yritä tapailla sanaa itse.



Huomaan myös että useammin meillä käy niin, että lapsi osoittelee kirjan kuvia ja minä kerron mitä niissä on. Tai vielä useammin niin että minä kysyn missä on paloauto, missä toinen paloauto, missä kolmas paloauto, missä leppäkerttu ja lapsi osoittelee mutta ei sano itse mitään. Olen koittanut vähän useammin ehtiä osoittamaan ennen häntä, jotta pääsen kysymään mikäs tämä on, ja hän toivottavasti jotain ynähtää vastaukseksi.



Nyt sitten tuo puu oli poikkeus, ehkä se oli tarpeeksi helppo että siitä hän innostui. Olen myös huomannut että tutunoloisiin sanoihin hän tarttuu helpommin. Eli jos sanassa on jotain samaa kuin hänen jo hyvin osaamassa sanassa, tuttuja kirjaimia esimerkiksi, niin se jää helpommin mieleen. Pappa oli ihan hitti, se tarkoittaa hänelle hänen rakastamiaan muumeja, ja kun hän tajusi että se tarkoittaa myös isoisää, hän ei paljon muusta puhunutkaan. Sen jälkeen on tullut paljon muita peellä alkavia sanoja.

Meillä tytöt alkoi puhumaan todella aikaisin ja kun kolmas lapsi (poika) syntyi, sitä odotteli koko ajan sitä puhetta. No sitä ei sitten juuri tullutkaan ennen paria ikävuotta. Ihan pari sanaa oli pojalla käytössä ja tuntui tosi kummalta, kun tytöt oli puhuneet jo ihan sujuvasti samassa iässä. Poika kuitenkin ymmärsi ihan kaiken. Vasta hieman ennen kolmevuotissynttäreitä alkoi poika puhumaan ja puhe tuli ihan saman tien kokonaisina lauseina. Parissa kuukaudessa otti kiinni muut samanikäiset, jotka oli puhuneet jo pari vuotta. Sen jälkeen sitä puhetta onkin tullut lähes tauotta. Olenkin usein sanonut, että poika on nyt puhunut niiden ensimmäisten kolmenkin vuoden edestä. Poika täytti pari kuukautta sitten viisi vuotta ja oli viisivuotis neuvolassa erittäin noheva (terkkari sanoi, että olisi mennyt kuusivuotiaasta). Kaikki kirjaimet on tulee oikein eikä ikinä uskois, että tasan 2 vuotta sitten sanoi vain 2 sanaa!

... lapsi olisi edes joskus hiljaa.. :)



Minun esikoinen alkoi puhumaan vasta 2,5v, sita ennen toki oli yksittaisia sanoja, mutta niistakin suurin osa sellaisia jotka mina vain ymmarsin. (koskaan ei neuvolassa sanoneet etta olisi tarvetta puheterapeutille tms.) Nyt 4 vuotiaana puhuu taukoamatta.