Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko olen ainoa,jonka vaikea irrottautua TUPAKASTA?
21.01.2011 |
Lopetin raskauden takia tupakanpolton. Se oli todella haastavaa, vieroitusoireita (henkisiä) kesti kuukausia, fyysiset meni ohi kuukaudessa (mm. heräilyä öisin, hikoilua, aggressiivisuutta). Mutta mutta.. tupakka on mielessä vielä päivittäin :( . Henkisesti en ole irti vieläkään. Poltin 15 vuotta. Masentaa tämä jatkuva "taistelu" pään sisällä asian kanssa. Yli vuoden olen ollut savuton.
Olen pystynyt vaikka mihin (mm. opiskelemaan itselleni haluamani ammatin), olen selvinnyt mm. rakkaan äitini kuolemasta.. miksi ihmeessä tämä asia on minulle kovin vaikea? Joka paikassa tupakoivaan yhdistetään jonkinlainen "syrjäytyneisyys", kiroilu, huonot tavat.. en mä ole koskaan ollutkaan sellainen. Olenko ainoa, jolle tämä on/on ollut hemmetin vaikeaa :( ?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä poltin 15 vuotta ja lopetin kans kun esikoista rupesin oottamaan. Koko raskausajan ja imetysajan olin polttamatta. Lopettaminen oli helppoa ja oli ihan helppoa olla ilman. Mut sitten kun meidän vauva oli 6kk niin ratkesin perhana ja edelleen poltan. Aski melkein menee päivässä. Tyttö kun on päiväunilla niin mähän vedän ihan ketjussa röökiä. Ja se mun ratkeaminen kävi niin et mieheni siivosi autotallia ja löysi sieltä puolikkaan askin chesterfieldiä. Yli vuoden vanhoja kuivia rupuja. Sitten vaan alkoi mielessä pyöriä ja suorastaan persettä polttaa se tieto et talossa on tupakkaa. Aattelin et poltan yhden vaan...no loppu on historiaa...Jos olet lopettanut niin älä helkkarissa ota sitä yhtäkään, siitä se nimittäin lähtee. Tsemppiä sulle! Tupakanhimo on mielestäni yks vittumaisimpia asioita tässä maailmassa ja oikein vituttaa kommentit sellasilta ihmisiltä jotka eivät ole koskaan olleet nikotiiniriippuvaisia,neuvolantädit ym..
Ja kyllähän sitä tupakointia on jokaisessa sosiaaliluokassa.
yksi ystäväni oli vuoden polttamatta, kehui koko sen ajan ettei enää koskaan polta yhtäkään, ja niin vain unohtui lopettamisen syyt vuoden jälkeen ja taas syttyi tupakka. Perinteiseen tyyliin niin että "mä vaan tän yhen maistan" ja siitä se sitten lähti.
Itse lopetin 4 vuotta sitten ja vaikeaa oli, etenkin ensimmäinen vuosi ja toinenkin. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä helpompaa se on. Nykyään ei enää teee mieli ollenkaan. Tärkeimpänä ohjeena pidän sitä että koskaan en enää laita tupakkaa suuhun, koska ei se maistaminen ainakaan helpota lopettamispäätöksessä pysymistä.
ja on vieläkin. Vuoden olin ilman, kunnes kerran maistoin. Tajusin mitä p*skaa se on, ihan hirveän makuista. Tajusin, että oikeasti kaipasinkin vain sitä hetken hengähdystaukoa arjesta...