Lue keskustelun säännöt.
Mistä ruuan mättäminen voi johtua?
08.03.2011 |
Mä syön todella paljon ja koko ajan. Mietinkin etät mistä ihmeestä se johtuu. Lapsuudenkodissa meillä oli ihan normaalit ruokatavat ja ruoka-ajat olivat tarkat. Vielä 10 vuotta sitten söin ihan normaalisti ja sitten homma karkasi käsistä. Mies alkoi laajentamaan taloa ja mä lihoin kuukaudessa melkein 10 kiloa. Siitä alkoi alamäki. Joko mä olen syömättä mitään, tai syön koko ajan jotain. Olen käynyt ravitsemusterapeutilla jne, mikään ei saa mua aisoihin. Mulla on asiat hyvin, mua rakatetaan, on ihanat lapset ja kaikki ovat terveitä. Mistä ihmeestä tuollainen hullu syöminen voi johtua?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä tähän saakka (olen nyt noin kolmekymmentä) suhteeni ruokaan on ollut varsin erikoinen ja paino on vaihdellut useampaankin otteeseen 55-75 kilon väliä.
Mulle ruoka on jotain ihan muuta/paaaaljon muuta kuin vain polttoainetta. En syö elääkseni vaan elän syödäkseni, siltä ainakin tuntuu.
Ei mulla ole koskaan nälkä (ei ehdi tulla, kun syön tosi usein) mutta silti tekee mieli syödä koko ajan jotakin, ja jos pitäisi syödä terveellisesti vain 5 kertaa päivässä, mietin kaikki ne väliajat kelloa vahdaten että hitto kun ei saa syödä ja tulisi jo kello tuon ja tuon verran, että saisin taas jotain mässytettävää suuhuni! Ihan sama mitä, oli se sitten keittoa, salaattia, jogurttia, jäätelöä, sipsejä, juustoa.. ihan mitä vaan!
Pysyäkseni normaalipainossa, mun pitäisi syödä normaalisti. Ei se onnistu! Koko ajan on sellainen kieltäytymisolotila, vaikka nälkä ei tulisikaan ja sallisi itselleen kohtuudella herkkujakin silloin tällöin. Mutta kun niitä ei saa silloin syödä koko aikaa ja niin paljon kuin haluaa!
Luulisi, että tällainen syömisenhimo loppuisi, kun vaan totuttaisi itsensä uuteen ruokarytmiin. Mutta en totu. Parhaimmillani olen yrittänyt noudattaa terveellisiä ruokailutottumuksia miltei parin vuoden ajan, mutta sitten kun se yhä oli vaan sitä kieltäytymismielialaa ja ruoan ajattelua ja himoitsemista, en enää jaksanut ja taas lipsahdin ja lihoin. Tätä tää mulla on.
Toisaalta olisi ja on aina ollut ihanaa, kun on ollut hoikka/normaalipainoinen, mutta pidemmän päälle edes se hoikka olo ei tunnu vaivan arvoiselta, että koko ajan kuitenkin vaan miettii ruokaa ja syömisiään ja himoitsee ja pelkää lihovansa.. mutta sitten taas kun on läski, sitä voivottelee miltei jatkuvasti ulkomuotoaan ja haluaisi olla hoikempi.
En tiedä, mitä tässä oikein enää tekisi.
Kirjastosta olen lukenut kaikki (tunne)syömiseen liittyvät psykologiset ym. kirjat, mutta itseterapointi ei ainakaan ole auttanut yhtään. En jaksa uskoa että mikään ravitsemusterapeuttikaan osaisi auttaa, uskaltaisin väittää, että tiedän ruoasta ja syömisestä kaiken mahdollisen, olen puolet elämästäni sitä "opiskellut"..