18-vuotiaat

kotoa omassa asunnossa opiskelupaikkakunnallaan ja hoitaa kyllä kaikki asiansa ihan itse. Ei minkäänlaisia ongelmia eikä uhittelua. Kertoo tekemisistään minkä kertoo, mutta luotamme poikaan ja hän on luottamuksen arvoinen. On miehistynyt hienosti asuessaan yksin, hoitaa pyykit ym. täysin itse ja siivoaa niin ettei samaksi tyypiksi uskoisi joka asui tässä talossa omassa huoneessaan.

itse muutin 16-v kotoa ja olin kaikkitietävä.



Toisaalta 18.v on aikuinen ja hänen pitää seistä omilla jaloillaan.

mutta kerronpa huvikseni näistä 18-vuotisajoistani.



Ajoin ajokorttia. Tosin vauvamaha vähän haittasi sitä. Sain kortin kumminkin. Juhlin 18v synttäreitä käymällä mieheni kanssa shoppailemassa IdeaParkissa. Etsittiin omaa asuntoa, asuttiin siis silloin vielä vuokralla. Käytiin lainaneuvotteluissa. Synnytin tytön ollessani 18v 6kk ikäinen. Hoidin tyttöä kotona, mies kävi töissä. Löydettiin kiva talo ja 19-vuotis syntymäpäivänäni muutettiin omaan taloomme.



Että sellaista. Äitini kanssa kyllä hyvissä väleissä ollaan ja paljon soiteltiin tuolloinkin, mutta kun välimatkaa oli se 700km.



Kaikki eivät ole ap lapsia tuossa iässä vaikka sinä tai sinun lapsesi olisivatkin...

Sovittiin etukäteen ennen täysi-ikäisyyden tulemista, että kotona saa asua, jos opinnot tai satunnainen takaisku elämässä sitä vaatii. Tähän kuuluu se, että lapsi on valmis auttamaan kotona ja tekee myös raskaampia hommia.



Tuo siis pohjana sille, että meillä on sujunut ihan hyvin. Lapsi on lukiossa ja vaikka mun näkökulmasta tuntuu edelleen hirveän nuorelta, niin pakko on myöntää, että koulunsa on hoitanut, pitää kiinni velvollisuuksistaan, tuntuu rauhoittuneen paljonkin muutaman vuoden takaisesta.



Lapsi on ihan hyvin kertoillut elämästään eikä mitään konfliktitilanteita ole tuosta syntynyt. Välillä on selkeästi asioita, joista ei halua mulle kertoa, ja vaikka olisin vähän utelias, niin lapsella on oikeus olla kertomatta kaikkea. Usein käy niin, että vaikka ei heti jostain asiasta ole halunnutkaan puhua, niin keskustellaan siitä sitten vähän ajan päästä. Sen oon kyllä huomannu, että jos liikaa utelee, niin tuntuu tulevan joku vastarinta, ettei oikein mitään haluaisi kertoa. Mutta jos enemmän keskustelee eikä kysy suoraan, niin ei noin tapahdu.

muutin kotoa pois jo 14/15-vuotiaana ja kohta täytän 20. Olen aina pärjännyt loistavasti omillani. Turhat kiukuttelut ja sekoilut jäi kyllä sinne alle 14v ikään.

Niin ja en ole koskaan asunut missään lastenkodissa eivätkä vanhempani olleet alkoholisteja/narkkareita tai mitään muutakaan. Halusin vain pois ja olen päätökseeni tyytyväinen.

mutta kerronpa huvikseni näistä 18-vuotisajoistani.

Ajoin ajokorttia. Tosin vauvamaha vähän haittasi sitä. Sain kortin kumminkin. Juhlin 18v synttäreitä käymällä mieheni kanssa shoppailemassa IdeaParkissa. Etsittiin omaa asuntoa, asuttiin siis silloin vielä vuokralla. Käytiin lainaneuvotteluissa. Synnytin tytön ollessani 18v 6kk ikäinen. Hoidin tyttöä kotona, mies kävi töissä. Löydettiin kiva talo ja 19-vuotis syntymäpäivänäni muutettiin omaan taloomme.

Että sellaista. Äitini kanssa kyllä hyvissä väleissä ollaan ja paljon soiteltiin tuolloinkin, mutta kun välimatkaa oli se 700km.

Kaikki eivät ole ap lapsia tuossa iässä vaikka sinä tai sinun lapsesi olisivatkin...

Varsinkin tuo viimeinen lause sai tälläisen jo "vanhan ja viisaan" äidin hykertelemään =).

Itse asiassahan kyseinen vastaaja vastasi ap:n kysymykseen täydellisesti...

mutta kerronpa huvikseni näistä 18-vuotisajoistani. Ajoin ajokorttia. Tosin vauvamaha vähän haittasi sitä. Sain kortin kumminkin. Juhlin 18v synttäreitä käymällä mieheni kanssa shoppailemassa IdeaParkissa. Etsittiin omaa asuntoa, asuttiin siis silloin vielä vuokralla. Käytiin lainaneuvotteluissa. Synnytin tytön ollessani 18v 6kk ikäinen. Hoidin tyttöä kotona, mies kävi töissä. Löydettiin kiva talo ja 19-vuotis syntymäpäivänäni muutettiin omaan taloomme. Että sellaista. Äitini kanssa kyllä hyvissä väleissä ollaan ja paljon soiteltiin tuolloinkin, mutta kun välimatkaa oli se 700km. Kaikki eivät ole ap lapsia tuossa iässä vaikka sinä tai sinun lapsesi olisivatkin...

Varsinkin tuo viimeinen lause sai tälläisen jo "vanhan ja viisaan" äidin hykertelemään =). Itse asiassahan kyseinen vastaaja vastasi ap:n kysymykseen täydellisesti...

ehkä se on harvinaisempaa että on siinä iässä jo aikuistunut, mutta ap:lta on silti aika tyhmää olettaa että kaikki ihmiset olisivat vielä 18 vuotiaana täysin lapsia, joilla on joku uhmaikä meneillään.

Jos minun elämässäni on sinusta jotain naurettavaa niin kerro ihmeessä tarkemmin mitä se mahtaa olla?

Voin kertoa vielä lisääkin jos sinua niin kovasti naurattaa?

Miksi nuo mainitsemani asiat ovat naurettavia vain siksi että olen tehnyt ne 10-15 vuotta aiemmin kuin suurin osa?

mutta kerronpa huvikseni näistä 18-vuotisajoistani. Ajoin ajokorttia. Tosin vauvamaha vähän haittasi sitä. Sain kortin kumminkin. Juhlin 18v synttäreitä käymällä mieheni kanssa shoppailemassa IdeaParkissa. Etsittiin omaa asuntoa, asuttiin siis silloin vielä vuokralla. Käytiin lainaneuvotteluissa. Synnytin tytön ollessani 18v 6kk ikäinen. Hoidin tyttöä kotona, mies kävi töissä. Löydettiin kiva talo ja 19-vuotis syntymäpäivänäni muutettiin omaan taloomme. Että sellaista. Äitini kanssa kyllä hyvissä väleissä ollaan ja paljon soiteltiin tuolloinkin, mutta kun välimatkaa oli se 700km. Kaikki eivät ole ap lapsia tuossa iässä vaikka sinä tai sinun lapsesi olisivatkin...

Varsinkin tuo viimeinen lause sai tälläisen jo "vanhan ja viisaan" äidin hykertelemään =). Itse asiassahan kyseinen vastaaja vastasi ap:n kysymykseen täydellisesti...

ehkä se on harvinaisempaa että on siinä iässä jo aikuistunut, mutta ap:lta on silti aika tyhmää olettaa että kaikki ihmiset olisivat vielä 18 vuotiaana täysin lapsia, joilla on joku uhmaikä meneillään.

Jos minun elämässäni on sinusta jotain naurettavaa niin kerro ihmeessä tarkemmin mitä se mahtaa olla?

Voin kertoa vielä lisääkin jos sinua niin kovasti naurattaa?

Miksi nuo mainitsemani asiat ovat naurettavia vain siksi että olen tehnyt ne 10-15 vuotta aiemmin kuin suurin osa?

Asiasi ei naurata, ainoastaan asenteesi. Teillä teineillä on sellainen hassu taipumus, että se ette muista sitä, että kaikki me vanhemmat olemme joskus olleet myös teinejä ja nyt aikuisina ymmärrämme sen, että silloin sitä luuli tietävänsä kaiken kaikesta, mutta eipä se ollutkaan niin. Musta-valkoisuus muuttuu väreiksi ainoastaan elämänkokemuksella, ei sillä, että pitää itseään parempana tai fiksumpana kuin muut.

kun olin 18. kyttäsivät, kontrolloivat ja kyyläsivät. Ymmärrän, jos asutaan samassa talossa, että ilmoitetaan, jos ei tulla yöksi kotiin.

En todellakaan tuntenut itseäni lapseksi ja se käytös ahdisti. Niinpä rupesin kapinoimaan entistä enemmän... joten kannattaa ap löysätä pipoa ja antaa sitä omaa tilaa, olla hyvällä tavalla kiinnostunut lapsensa asioista, ei urkkia ja syytellä. varsinkaan ei kannata kutsua 18 -vuotiaan käytöstä "uhmailuksi" :D ! ihan kuin puhuisit kolmevuotiaasta.

mutta kerronpa huvikseni näistä 18-vuotisajoistani. Ajoin ajokorttia. Tosin vauvamaha vähän haittasi sitä. Sain kortin kumminkin. Juhlin 18v synttäreitä käymällä mieheni kanssa shoppailemassa IdeaParkissa. Etsittiin omaa asuntoa, asuttiin siis silloin vielä vuokralla. Käytiin lainaneuvotteluissa. Synnytin tytön ollessani 18v 6kk ikäinen. Hoidin tyttöä kotona, mies kävi töissä. Löydettiin kiva talo ja 19-vuotis syntymäpäivänäni muutettiin omaan taloomme. Että sellaista. Äitini kanssa kyllä hyvissä väleissä ollaan ja paljon soiteltiin tuolloinkin, mutta kun välimatkaa oli se 700km. Kaikki eivät ole ap lapsia tuossa iässä vaikka sinä tai sinun lapsesi olisivatkin...

Varsinkin tuo viimeinen lause sai tälläisen jo "vanhan ja viisaan" äidin hykertelemään =). Itse asiassahan kyseinen vastaaja vastasi ap:n kysymykseen täydellisesti...

ehkä se on harvinaisempaa että on siinä iässä jo aikuistunut, mutta ap:lta on silti aika tyhmää olettaa että kaikki ihmiset olisivat vielä 18 vuotiaana täysin lapsia, joilla on joku uhmaikä meneillään. Jos minun elämässäni on sinusta jotain naurettavaa niin kerro ihmeessä tarkemmin mitä se mahtaa olla? Voin kertoa vielä lisääkin jos sinua niin kovasti naurattaa? Miksi nuo mainitsemani asiat ovat naurettavia vain siksi että olen tehnyt ne 10-15 vuotta aiemmin kuin suurin osa?

Asiasi ei naurata, ainoastaan asenteesi. Teillä teineillä on sellainen hassu taipumus, että se ette muista sitä, että kaikki me vanhemmat olemme joskus olleet myös teinejä ja nyt aikuisina ymmärrämme sen, että silloin sitä luuli tietävänsä kaiken kaikesta, mutta eipä se ollutkaan niin. Musta-valkoisuus muuttuu väreiksi ainoastaan elämänkokemuksella, ei sillä, että pitää itseään parempana tai fiksumpana kuin muut.

täällä ja myös ihan muualla elämässä usein vallitsevaan vähättelyyn ja lapsellisena pitämiseen. Myönnän olleeni hieman hyökkäävä, mutta se johtuu tosiaan ihan siitä että kuten nyt tätä sinunkin pikkuiseksi nimittelyä saa tällä palstalla varsinkin hyvin usein kuulla niin sitä on heti valmiiksi puolustuskannalla.

Sitä tapaa myös ihan tavallisessa elämässä tällainen nuori äiti, pidetään jo tapaamatta ihmistä lapsellisena kakarana, lääkärissä kysellään keskenmenon jälkeen että onhan teillä nyt sitten ehkäisy kunnossa jatkoa varten. Sellainenkin hieman saattaa ärsyttää kun toivottu raskaus on juuri mennyt kesken.

On turha ruveta nimittelemään ihmisiä lapsellisiksi, mustavalkoisiksi ja pikkuisiksi tuntematta heitä ollenkaan. Vastaukseni oli vastine ap:n provolta kuulostavaan tekstiin, ja sinun alentuva suhtautumisesi on aika inhottavaa, toivottavasti et ole sellainen oikeassa elämässä.

Ja minä en ole teini enää, teinit ovat 13-19 vuotiaita.

Ja ehkä sinäkin olet ollut teini mutta taas sinun asenteestasi päätellen olet ollut aikalailla erilainen teini kun minä, ja siksikään et ymmärrä erilaisuutta tässä asiassa. Ihmisillähän on tapana peilata asioita omia kokemuksiaan vasten.

Suurin osa 18-vuotiaista asuu kotonaan ja opiskelee 2. asteen oppilaitoksessa. 18 vuotta on vain asetettu ikä täysi-ikäisyydelle, aiemmin se ikä oli muutamia vuosia korkeampi. 18-vuotiaan tulisikin vielä muutamia vuosia opiskella ja tähdätä jatko-opintoihin (lukiolaisten ainakin). Mielestäni 18-vuotiaiden ei kannattaisi vielä perustella perheitä saati hankkia lapsia. Useimmilla lapsi tuossa iässä onkin vahinko. Jos vanhemmat ovat tunteneet toisensa vain hetken ennen lapsen tuloa ja ovat itsekin vielä kovin kehittyvässä iässä, edellytykset kestävälle jatkolle ovat jo lähtökohtaisesti heikentyneet. Tokihan tästä nyt teinit hermostuvat, mutta niin se vain on. 18-vuotiaat ovat vielä riskissä aloittaa huumeet/tupakointi tai laiminlyödä opintonsa, kun baarit ja meneminen kutsuvat.

Poika kypsyi tytärtä hitaammin, mutta ei nyt varsinaisesti 18-vuotiaana enää mitään uhmaikää elänyt. Tyttären kanssa otettiin yhteen, kun hän olisi halunnut muuttaa 18-vuotinaana kotoa poikaystävän kanssa yksiöön, emmekä suostuneet siihen. Hän kävi lukiota, joten oli meistä riippuvainen taloudellisesti. Vuotta myöhemmin, kirjoitusten jälkeen, tyttö sanoi, että itse, että "hvyä etten muuttanut silloin vielä kotoa."



Mutta silloinkin, kun ns. otimme yhteen, meillä oli tosi läheiset ja avoimet välit. On aina ollut, myös murrosiässä.



Molemmat lapset osallistuivat kotitöihin kotona asuessaan ja noudattivat tiettyjä pelisääntöjä niin kauan kuin asuivat kotona. Pelisääntöihin kuului esim. ilmoittaa, jos ei tullut yöksi kotiin.

Minusta 18 v on liian varhainen aikuisiäksi ja lapsia vielä ovat tuossa iässä ja tarvitsevat vanhemman ohjausta.

minkälaista ohjausta tarkoitat?

Suurin osa 18-vuotiaista asuu kotonaan ja opiskelee 2. asteen oppilaitoksessa. 18 vuotta on vain asetettu ikä täysi-ikäisyydelle, aiemmin se ikä oli muutamia vuosia korkeampi. 18-vuotiaan tulisikin vielä muutamia vuosia opiskella ja tähdätä jatko-opintoihin (lukiolaisten ainakin). Mielestäni 18-vuotiaiden ei kannattaisi vielä perustella perheitä saati hankkia lapsia. Useimmilla lapsi tuossa iässä onkin vahinko. Jos vanhemmat ovat tunteneet toisensa vain hetken ennen lapsen tuloa ja ovat itsekin vielä kovin kehittyvässä iässä, edellytykset kestävälle jatkolle ovat jo lähtökohtaisesti heikentyneet. Tokihan tästä nyt teinit hermostuvat, mutta niin se vain on. 18-vuotiaat ovat vielä riskissä aloittaa huumeet/tupakointi tai laiminlyödä opintonsa, kun baarit ja meneminen kutsuvat.

Joillekkin ne ovat suorastaan vastenmielisia jo ajatuksena.

t. absolutisti koko ikänsä ollut.