Miksiköhän exäni ei ole onnellinen,vaikka pääsi minusta eroon?
Miehet kun eivät yleensä osaa olla yksin, vaan vaihtavat naista joko lennosta, tai eivät ainakaan kauan ole sinkkuina. Joku on sanonut, että he ovat heti onnellisia, kun vaihtavat toiseen. Kun ovat itse jättäjiä, niin eivät murehdi vanhaa vaan ovat täysilla mukana uudessa suhteessa. Eikö näin aina sanota?
Minun mieheni löysi syksyllä uuden ja minä häippäsin. He ovat nyt yhdessä ja eksäni rähjää lapsille todella paljon. He sanovat, että isä paitsi rähjää, niin hän ei ole onnellinen.
Mies poti ikäkriisiä jo pitkään. Ei tainnut ikäkriisi ratketa naista vaihtamalla...?
Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (9)
minun eksäni löysi sellaisen naisen, joka häntä arvostaa ja katsoo ylöspäin (minä kun en sitä osannut tehdä kuulemma), jolla on samat harrastukset (meillä minä olin taiteellinen ja mies liikunnallinen) ja jonka kanssa oli helppo puhua (minä en ole suuna päänä pälpättämässä kuin tämä uusi).
Hän siis löysi naisen, joka on todella hyvä ystävä kaiken muun ohessa. Luulisi, että nyt hänellä on kaikki. Mutta lapseni sanovat, että isän luona on rasittavaa.
ap
Hän siis löysi naisen, joka on todella hyvä ystävä kaiken muun ohessa. Luulisi, että nyt hänellä on kaikki. Mutta lapseni sanovat, että isän luona on rasittavaa. ap
Ainahan sitä paljastuu niitä ikävämpiäkin piirteitä, kun yhdessä alkaa elellä. EIkä se varmasti auta, jos tuntee itsensä konnaksi, joka hajoitti perheensä. Ei se välttämättä täysin johdu uudesta naisesta.
SInänsä ihan ymmärrettävää, että jätetty ap tuntee pientä mielihyvää siitä, ettei uusi miehen elämä olekaan ihan täydellistä.
Tyttö paljastui narsistiksi, eikä mies pääse hänestä eroon. Väkivaltaa, riitoja ja kaikkea muuta kuin onnea... Aina ei vaihtamalla parane!
Exäsi varmaan kuvitteli, että kun pääsisi sinusta eroon, hänen ongelmansa katoaisivat. Eli kun hän ei ollut onnellinen sinun kanssasi, kuvitteli, että sinä olet siihen syypää, eikä tajunnut, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Nyt sitten tajuttuaan tilanteen kohdistaa pahan olonsa omiin lapsiinsa.
Exäsi varmaan kuvitteli, että kun pääsisi sinusta eroon, hänen ongelmansa katoaisivat. Eli kun hän ei ollut onnellinen sinun kanssasi, kuvitteli, että sinä olet siihen syypää, eikä tajunnut, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Nyt sitten tajuttuaan tilanteen kohdistaa pahan olonsa omiin lapsiinsa.
sitä herkästi kuvittelee, että pelkästään uusi elämäntilanne muuttaa hyväksi ihan kaiken (kun olen hoikempi, olen onnellisempi; kun saan toisenlaisen kumppanin, kaikki on kunnossa jne.) todellisuudessahan asia on kuitenkin niin, että jos itse jatkaa täysin samanlaisena pohtimatta sitä, minkä itse on voinut aikaisemmin tehdä väärin - tai ei ehkä väärin, mutta millä tavalla olisi itse voinut vaikuttaa omaan onnellisuuteensa tai vaikkapa parisuhteen onnellisuuteen - tilanne ei uudessa parisuhteessa ihanan alkuhuuman jälkeen ole sen kummempi kuin entisessäkään.
itselläni tämä on ollut ajankohtaista muutaman vuoden ajan - uusi elämänkumppani todella vaikean parisuhteen jälkeen - ja olen kyllä joutunut tekemään itseni kanssa paljon töitä, että en toistaisi niitä samoja virheitä mitä tein aikaisemmassa suhteessani. ja niitähän oli, vaikka koko suhteen loppuajan kuvittelin, että tilanne oli tulehtunut vain ja ainoastaan, koska mies ei tehnyt minua onnelliseksi.
Exäsi varmaan kuvitteli, että kun pääsisi sinusta eroon, hänen ongelmansa katoaisivat. Eli kun hän ei ollut onnellinen sinun kanssasi, kuvitteli, että sinä olet siihen syypää, eikä tajunnut, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Nyt sitten tajuttuaan tilanteen kohdistaa pahan olonsa omiin lapsiinsa.
itse erosin 23-vuotiaana miehestä jonka mukaan kaikki ikävä parisuhteessamme oli minun syytäni. Löysi uuden naisen ja sitä hehkutti kaikille, jopa soitteli minulle eron jälkeen kuinka ihana uuden kanssa onkaan.
No, se suhde kesti vajaan vuoden, seuraava pari kuukautta. Nyt on ollut 6 vuotta yhdessä nyksänsä kanssa ja kuukausi sitten tilitti minulle baarissa kuinka "paskaa elämä ja akka on". Minä vain muikeasti hymyillen totesin että niin se joskus potkii päähän... En viitsinyt sanoa että sinunkin paskaan elämääsi todellinen syypää löytyy peilistä.
Täyttä pelleilyä aikuisen, 60- vuotiaan miehen elämä!
Sanoin että kasvaisi jo ja ottaa vastuuta.
Hän erosi (jälleen) uudesta naisesta koska tämäKIN komentelee, lue: estää ryyppäämästä.
Jotkut ihmiset tarttee hoitoa. Ei ne tajua tätä. Isäni hajoitti kerran astiat kun sanoin ettei lähde ryyppäämään.
Kerran mentiin Viroon laivalla. Isä jätti meidän pennut istumaan ravintolaan syömään ja meni laulamaan karaoke-kilpailua.
Palasi takasin sammuneena, pari turvamiestä kantois sen hytin lattialle.
Ongelma on ihmisessä itsessään, ei suinkaan muissa. Vaikka kivahan se on syyttää muita: tätä tekee masentunut, työkyvytön siskoni.
osa minusta tuntee mielihyvää, mutta suurin osa ei tunne, koska mies tuntuu kaatavan pahan olonsa lasteni niskaan hänen lähiviikoillaan.
Olen päässyt miehestäni täysin eroon, enkä huolisi häntä takaisin. Olen vain hieman hämilläni tästä oivalluksestani. Siksi tulin kyselemään, meneekö nämä toinen nainen - kuviot yleensäkin näin?
ap
Todella onnellisen tuntuinen tuttavapariskunta erosi kun miehellä selvisi olleen viritystä toiseen naiseen. Entinen rento, huumorintajuinen mieheni ystävä muuttui kireäksi, ärtyisäksi nipottajaksi. Ei tunnu onnelliselle enkä uudelta onnelta kadehdi sitä miestä jonka sai! Eikä ole ihan kerta jos toinenkin kun humalaisen miehen olkapäänä saa olal kun ei se onni ollutkaan parempaa uudessa, lapsia on ikävä ja eksäkin oli rakkaampi. Mutta niin makaa kuin petaa, oikein heille.