Millainen on ammattiauttaja ystävänä?

Ammattiauttaja kysyy sun mielipiteitäs kinkkisiin juttuihin joita hälle on tullut eteen, mutta sitten hän ei voi koskaan kertoa niistä enempää. Eli sä tsemppaat häntä hänen juttuihinsa. Sit hänellä on ammattinsa tuomat etuoikeudet; ei tunne, ei reagoi mihinkään jos juttu koskee sua jos se koskee häntä niin keuhkoo kuinka hänellä on oikeus omiin tunteihinsa... Jos oikeesti pyydät apua niin hän ei sitää mieleellään omalla vapaa-ajallaan ilamiseksi oikein tekisi.. Joten ymmärrät varmaan miksi hän on nyt ex.

hän aina kuuntelee ja osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Mutta ei hän koskaan ole minua "terapioinut" ja antanut aina minun päättää, paljonko hänelle kerron.

Vastaavasti hän kertoo minulle kaikkea.



Jos vertaan häntä taviksiin,niin suurin ero on siinä,ettei hän koskaan neuvo mitään.

saati sitten kavereiden kanssa! Aika epäeettistä!



En myöskään neuvo, voin kuunnella ja kysellä joitain kysymyksiä mutta en kyllä anna mitään elämänohjeita. En halua olla AMMATTIauttaja vapaa-ajalla vaan haluan ihmissuhteitteni perustuvan tasavertaisuuteen. Jostain syystä aika moni tuntuu hakevan jotain terapiaa, syvempi ystävyys tyssää kyllä sitten siihen.



Eli siis en ole ammattiauttajaystävä, vaan ystävä, joka nyt sattuu olemaan ammattiauttaja (hassu sana muuten tuo 'ammattiauttaja', mutta uskon kuuluvani ko ryhmään..)

ja minusta hän on ihan hirveän empäättinen ihminen. Hän osaa asettua ajattelemaan asioita niin hyvin toisen ihmisen näkökulmasta.

Vaikeaahan se on itseään arvioida ulkopuolisen silmin, mutta ainakin minulla on edelleen ystäviä, kukaan ei ole häipynyt kuvioista. ; )



Yritän olla ihan "tavis", olen kyllä kiinnostunut noin yleensäkin auttamaan ja kuuntelemaan ihmisiä, joten olen kai ihan ok ystävä. Puhun myös paljon omista asioistani aika avoimestikin ja minulle saa myös puhua mistä vaan. En koskaan kerro toisten salaisuuksia eteenpäin, siinä asiassa olen tosi hyvä ja luotettava.

on psykologi. Olen tuntenut hänet jo kouluaikoina, ja ajatusmaailmamme kohtaavat (esim. hänelle kaikki normista poikkeava ei ole merkki jostain psykiatrisesta häiriöstä, hän osaa huomioida, että elämässä on monimuotoisuutta, hän pohdiskelee paljon terapian ja lääketieteellisen tiedon valta-asemaa verrattuna yksilöön ja omaa asemaansa osana tuota valtaa), joten hänen kanssaan ei tule sellainen olo että on "terapoitavana", ja toisaalta hän pitää todella tiukasti kiinni ammattietiikastaan, eikä puhu työasioista.



Luulen silti, että jos nyt tutustuisin psykologiin, niin olisi ehkä vaikea alkuun tutustua, mulla on itsellä ehkä vähän sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat "outoja" (olen ujo, välttelen suuria ihmisjoukkoja ym.), ja olisi vaikea päästä tutustumaan ihmiseen niin hyvin, että voisin olla varma, ettei hän mieti päässään minun omituisuuksiani ja niiden syitä.



En ole psykologiavastainen, mutta mielestäni jotkut ammattiauttajat näkevät hoidontarvetta sielläkin, missä sitä ei ole, ja varsinkin jos henkilö on jo hoidossa, niin ihan luonteenpiirteistäkin saattaa tulla sellaisia ratkottavia ongelmia.