Meidän Perheen nettijatkot: Uusperheen kipupisteet

Meidän uusperhe aloitti kaaoksella ja sama meno jatkuu.. tällä haavaa olo on toivoton, mutta toisinaan ajattelen että kaikki vielä järjestyy... aviomieheni erosi entisestä puolisostaan 2,5 vuotta sitten, heidän odottaessa toista lastaan. ei mikään ihanteellinen tilanne erota, mutta näin kävi. Sitten minä tulin mukaan kuvioihin, erheellisesti kuviteltiin että olin ollut ns. toinen nainen jo kauemman aikaa ja tämän olettamuksen siivittämänä olikin helvetti valloillaan! Alkoi monimuotoinen uhkailu, painostaminen ja kiusanteko, pahimpina päivinä en uskaltanut mennä kotia kun ovellani oli useaan kertaan ns. joukot odottamassa minua. Luokseni tehtiin myös " yllätys visiittejä" . entinen puoliso soitti miehelleni useita satoja kertoja päivässä, poliisit käskivät hakea lähestymiskieltoa, sosiaalityöntekijät sanoivat, että äidillä on vain huoli, kestäkää. mieheni työ kärsi ja joutui sairaslomalle. mies ei myöskään saanut tavata nuorinta lastaan ollenkaan. sosiaalityöntekijöiltä ei apua tullut. kävimme useissa palavereissa joissa kävi ilmi, että ex- puoliso oli kertonut meidän käyttävän huumeita ja ryyppäävän joka ilta ja myös silloin kun mies tapasi vanhempaa lastaan. kutsuimme viranomaiset kotiimme kun kävi ilmi että asumme kuulemma yksiössä vaikka asuimme tilavassa kolmiossa. kerroimme myös halukkutemme huume sekä alkoholi seulontoihin. tapaamiset nuoremman lapsen kanssa alkoivat, tunnin kestävinä ja perhetyöntekijän valvoessa, muuten lapsi ei olisi saanut tulla ollenkaan. nyt myös sosiaaliviranomaiset nostivat kätensä pystyyn ja sanoivat että keinot on loppu,keinot eivät riitä näin riitaisaan tapaukseen,eivätkä pysty vaikuttamaan tapaamisiin, äitillä on oikeus päättää saako lasta nähdä vai ei.vanhemman lapsen tapaamiset sujuivat. nuoremman lapsen tapaamiset olivat satunnaisia ja aina äidin armollisuudesta kiinni,niinpä mieheni lähti käräjiltä hakemaan oikeuksiaan tavata myös nuorempaa lastaan.alkoi mittava selvitys perheemme tilanteesta. äiti muutti lasten kanssa salaa toiselle paikkakunnalle,isä sai tästä tietää muutamaa päivää ennen muuttoa.muuton seurauksena tapaamiset alkoivat sujumaan molempien lasten osalta, ja aloimme odottamaan ensimmäistä yhteistä lastamme.edelleen kuulimme tarinoita minkälaista elämää kuulemma vietämme, äidin kanssa ei yhteyksiä ole olemassa, muutoin kun lapsia haettaessa, mutta edelleen hän käyttää energiansa minusta ja miehestäni valehtelemiseen, vaikkei missään puheyhteyksissä olla hänen kanssaan ja hän asuu toisella paikkakunnalla. elimme muutaman kuukauden rauhassa, menimme naimisiin ja vauva syntyi.nyt äiti muuttaa taas,satojen kilometrien päähän,salassa hoiti myös tämän muuton, kuulimme tästä kiertoteitse ja äiti valehteli etteivät ole muuttamassa vaikka asunto oli jo löytynyt ja työpaikkakin oli.taas alkoi stressi. mies otti yhteyttä äidin nykyisen asuinpaikan sosiaaliviranomaisiin missä häntä ei juuri kuunneltu kun kertoi huolistaan lastensa tapaamismahdollisuuksiin, sanoivat että tapaamisia ei voi pidentää koska lapset eivät sopeudu. mutta sopeutuvat kyllä uuteen asuinpaikkakuntaan, tarhaan, äidin töihinmenoon, mutta eivät isän luona muutamaa päivää pidempiin tapaamisiin. tässä meidän tarina, äiti ja lapset ovat nyt muuttamassa.