Avioero
Hei!
Erosimme mieheni kanssa vähän ennen joulua. Minulla oli suhde toisen miehen kanssa. Mieheni asui viikot toisella paikkakunnalla työn takia ja oli viikonloput kotona mutta ei paljon sillonkaan kun oli harrastuksia. Meillä on kaksi poikaa (2v, 10,5kk). Lapset muuttivat minun mukana. Välillä on päiviä että kaipailen miestäni. Hänellä on jo uusi nainen, jota en voi sietää enkä halua lapsia hänen lähelle. Mieheltäni saan välillä tekstiviestejä joista voisi päätellä että haluaa minut takaisin mutta ei sano sitä suoraan. Mutta pelkän seksin haluamisen takia takaisin en mene. Haluan suhteelta muutakin.
Mieheni sukulaiset eivät hyväksy eroa, osa heistä on uskovaisia. Omat vanhempani olivat ensin raivona ja syyttelivät minua mutta ovat nyt tajunneet että vika oli myös miehessäni. Eihän hän juuri koskaan viihtynyt kotona. Alkoi jo tuntua että hän ei välitä yhtään.
Marraskuussa tapasin tämän toisen miehen jonka kanssa olen edelleen. Mutta välillä sekin tuntuu kyllästyttävän, lähinnä silloin kun ikävöin entistä miestäni. Välillä toivon että voitaisi vielä olla yhdessä, välillä taas toivon hänen painuvan hevon kuuseen.
Auttakaa, olisiko teillä mitään neuvoja! Perheasianneuvottelukeskusta on jo suositeltu mutta mies ei suostu sinne lähtemään.
T:Pirkko
Kommentit (12)
Itse olen eronnut kahden lapsen äiti ja tiedän kokemuksesta, ettei erot ole mitään helppoja. Varsinkaan silloin, jos kummatkaan osapuolet eivät puhalla yhteen hiileen.
Olet siis mustasukkainen ex-miehesi uudesta tyttöystävästä. Miksi? En usko että äitiytesi on millään tavalla uhattuna, vaikka hän onkin lastesi lähellä silloin tällöin. Vai onko hän käyttäytynyt jotenkin epäilyttävästi?
Entä onko ex-miehesi mustasukkainen sinun nykyisestä poikaystävästäsi? Miksi sinä olisit oikeutetummassa asemassa tuomaan jonkun vieraan ihmisen lastesi elämään kuin miehesi?
Tiedän tuon ajan, kun kaikki tuntui sekavalta ja yhteisiä pelisääntöjä ei ollut vielä tehty, mutta uskon että kaikki selkenee ajan kanssa. Tosin itsellä pitää olla halua selvittää ja hyväksyä asiat.
Vaadit kyllä mielestäni kohtuuttomasti nykyiseltä mieheltäsi. Oletko ajatellut miten paljon hän on valmis puolestasi tekemään ja sinä ajattelet hänestä noin... Mitähän oikein haluat?? Nyt on aika herätä ja miettiä asioita muidenkin kuin sinun itsesi kannalta.
Hei Hensuli?
Olen ehkä mustasukkainen siksi kun sitä tavallaan toivoo että olisi itse sen toisen naisen lähellä. Pelkään että se nainen kasvattaisi lapsiani. En halua naista lähelle siksi kun tiedän tästä naisesta aika paljon, kaikki asiat ovat pelkkää huonoa. Hänellä on ollut useampaan kertaa klamydia. Nainut joka ikistä vastaan tulijaa... Ei nyt aivan mutta kuitenkin ollut aikamoinen jakorasia. Tiedän että heidän suhteessa tärkein asia on seksi. Siksipä siinä onkin täydellinen pari. Ei ole mukavaa että ex-mieheni keskittyy täysin siihen naiseen vaikka lapset ovat siellä. Ja kun tämä ero on niin tuore asia vielä että sen takia on mustasukkaisuutta. Ex-mieheni ei ole mustasukkainen uudesta suhteestani. Silloin kun hän sai tietää suhteestani, ei raivonnut minulle eikä uudelle miehelleni. Se on aika ihmeellistä.
Ärsyttää kun käyn lapsia katsomassa kun ovat isänsä luona niin hän alkaa huutamaan että kun ei saa hetkeäkään olla rauhassa. Tänään kävin viemässä lapsille tavaroita ja toista poikaa käyttämässä labrakokeissa. Olenpa taas ollut tosi paljon häiriöksi.
Nuorin poikani täyttää huomenna vuoden. Säälittää ressukka kun ei tajua vielä, eikä ymmärrä että äiti ja isi ei ole enää onnellisesti yhdessä.
Minä olen lasteni ainut äiti eikä sitä paikkaa kukaan vie. Pojilla on myös yksi ja ainut isä eikä sitä paikkaa kukaan vie. Vanhempi poikani ymmärtää jonkun verran jo jotain asioista. Ei kuitenkaan puhu mitään isin uudesta naisesta. Onneksi. En haluaisikaan kuulla. Toivon että ex-mieheni on onnellinen, toivoin kuitenkin että olisi etsinyt jonkun paremman. Kysyin kerran häneltä että miksi olet sen kanssa. Siksi kun se on mukava... Oli vastaus.
Kunhan aikaa kuluu ja ero astuu voimaan niin eiköhän tämä tästä. Meidän välit ovat kuitenkin niin tulehtuneet että pitäisi olla todella kova ikävä toista ja todella paljon rakkautta, että voitaisiin taas olla yhdessä. Mutta ei. Sitä tuskin tapahtuu.
Yhtenä päivänä soitin ex-miehelleni noista pojan synttäreistä. Sitten tuli muitakin asioita puheeksi. Pitkästä aikaa nauroin hänelle. Sitten hän yhtäkkiä lopetti puhelun. Säikähti tieten jotain niin että oli pakko lopettaa.
Voin myöntää että olen vielä niin sekaisin kaikesta että en välillä tiedä mitä haluan. Mitenpä tässä päätään selvittää ja miettis asioita kun yhtään saa olla rauhassa ja miettiä asioita. Lähden ensi kuussa mieheni kanssa reissuun. Jospa rakkautemme voimistuisi ja ex-mies unohtuisi täysin. On mahtavaa huomata kuinka hyvin perheeni tulee toimeen uuden mieheni kanssa. Siskoni ja hänen miehensä ovat tunteneet mieheni jo monta vuotta. Tulevat paremmin hänen kanssa toimeen kuin mitä ex-mieheni kanssa koskaan.
Mutta toivon että asiat selviää ja toivottavasti ymmärrät minua edes joissain asioissa.
Eihän tätä elämää voi kuin elää ja uskon kaiken selviävän ajan kanssa. Paljon voimia sinulle ja perheellesi.
En voi kuin kauhulla lukea, millaisissa perheissä sitä lapset joutuvatkin elämään.
Äideillä suhteita ja sitten ollaan mustasukkaisia ja raivotaan vielä siitäkin, ettei ex ole mustasukkainen. Onneksi sentään joku osaa edes käyttäytyä lasten seurassa. Alkoholia, tappeluita, potkimista, voi luoja sentään. Ei voi muuta sanoa.
Hei Suffeli!
Miten niin millaisissa perheissä lapset elävät???
Meillä ei ole alkoholi ongelmia. Lapseni ovat onnellisia ja mielummin ovat minun luonani kuin isänsä.
Kommenttisi kyllä loukkasi!!!! Kun et tiedä puoliakaan asioista niin miksi puutut asiaan?
oli yhteisesti sinulle ja toiselle kirjoittajalle, jolta lapsetkin oli pois otettu, siellä oli sitä alkoholiakin mukana.
Kerroit itse kuinka exäsi kanssa potkitte toisianne jne. ei ole lapselle mukavaa elää tuollaisen keskellä. Ja sinä et voi sietää uutta naista vaikka itselläsi oli suhde...
Tämä on yleinen keskustelupalsta, minulla on oikeus ottaa kantaa mihin tahansa keskusteluun.
Tämän avioeron myötä minua kielletään tapaamasta kummityttöä. En ole nähnyt häntä marraskuun jälkeen ja ikävä on jo kova. Lapsen äiti ei kerro tytön kuulumisia vaikka kyselen. Haluaisin tavata hänet mahdollisimman pian.
Tajuan että olen ex-mieheni uudesta suhteesta senkin takia mustasukkanen koska uuden naisen kanssa hän viettää enemmän aikaa kuin mitä vietti minun ja lasten kanssa. Minun luota oli aina kiire johonkin harrastuksiin mutta uuden naisen luota ei ole kiire mihinkään. Oliko ex-mieheni jo kyllästynyt minuun. Olen sitä häneltä kysellyt mutta mitään vastausta en saa. Uuden naisen kanssa myös tekee sellaisia asioita mitä minun kanssa ei tehnyt. Olen kateellinen.
Haluaisin puhua ex-mieheni kanssa ilman lasten läsnäoloa mutta hän ei siihen suostu. Eikä hän osaa puhua minulle kunnolla. En saa kunnon vastauksia. Olen puhunut perheasiainneuvottelukeskuksesta mutta hän ei suostu lähtemään sinne. Miten saisin hänet puhumaan omista tunteistaan ja muistakin asioista??????
Miten kummilapsesi tapaamisen kieltäminen liittyy omaan avioeroosi ja ex-miehesi väleihin? Ei oikein tule tekstistä ilmi.
Minkä ikäisiä olette ex-miehesi kanssa? Kirjoituksesta päätellen olet aika nuori.
Kun kommentoit että jonkun muun kirjoitus loukkaa itseäsi, niin oletko ajatellut että omat tekstisi voisivat loukata? Täällä tosiaan on kaikilla oikeus kommentoida ja kirjoittaa mitä haluaa. Parempi olla kirjoittamatta jos ei siedä kritiikkiä omasta elämästään.
Hei Ruutukissa!
Saanen kysyä että ketä kirjoitukseni loukkaa???? Olen kirjoittanut tänne täyttä totta. Saan tänne kirjoittaa jos haluan, ja saan kirjoittaa mitä haluan. Jos ei kestä lukea niin älkää lukeko. Tämä on minun elämä tällä hetkellä.
Ehdotin ex-miehelleni tämä sota pitää loppua ja meidän pitää puhua asiat halki. Kahden kesken.
Mitä ikämme tähän liittyy?
En saa tavata kummilastani koska hänen vanhemmat kieltävät sen. Ei se tähän eroon niinkään liity muutenkuin että kummitytön isä on ex-mieheni veli. En ymmärrä mikset saa häntä käydä katsomassa. Sen voit kysyä lapsen vanhemmilta. Enkä ymmärrä miksi lapsen äiti ei vastaa viesteihini kun kyselen lapsen kuulumisia.
Ollaan puhuttu ex-mieheni kanssa asioista. Ollaan saatu välit kuntoon. Puhuttiin myös yhteen palaamisesta. Hän oli sitä mieltä että ei nyt. Mietti sukulaistensa suhtautumista. Olen saanut tänään tietää että he ottaisivat minut avosylin vastaan. Olen ex-mieheni kanssa viettänyt paljon aikaa ja meillä on ollut hauskaa. Lapsetkin ovat eri tuulella. Pystymme nyt puhumaan asiasta kuin asiasta, ilman riitaa. Olen niin iloinen että välimme ovat kunnossa. Moni ihminen toivoo että palaisimme yhteen. Kuten molempien vanhemmat. Olen sitä tässä viime aikoina toivonut kovasti. Ex-mieheni vaan meinas että ei nyt, kysyin että entä jos kohta tuntuu siltä että haluaakin. Sanoi että se on sen ajan murhe. Tänään siellä on pippalot mutta ei halunnut minua sinne.
Kirjoitellaan joka päivä ja odotan joka viikonloppua kun näen hänet. Ja toivon että aika menisi hitaasti.
Toivotaan parasta mutta pelätään pahinta! Ihanaa kuitenkin että välimme ovat nyt kunnossa ja pystymme puhumaan mistä vain!
heips! itselläni aika samanlainen tilanne,pitsi että en kyllä ex-miestäni kaipaile. erosin helmikuussa vasta lopullisesti,hain itsekkin seuraa muualta kun mies oli aina töissä yms. eikä osallistunut lasten hoitoon oikein. ja jos jotai joutui lasten kanssa tekemään,esim:ottamaan yhden vaikka mukaan kauppaan niin siitä sain kyllä kuulla monta viikkoa.todella riitaisa suhde muutenkin kun ei osattu jutella asioita selviksi,muuta kuin humalassa ja siitähän ei sitten mitään hyvää seurannut.. lapset otettiin kiireellisesti huostaan joulukuun 6.päivä. ja huostaan otto jatkuu edelleen. tuntui että en selviä ollenkaan. eikä se kyllä mitään helppoa ole vieläkään. myös mieheni petti minua,lapsemme kummitädin kanssa.. mutta jos vain jaksaa uskoa parempaan huomiseen niin kyllä se aurinko paistaa risukasaankin,ymmärrän että sitä ei ole helppo uskoa aina välillä. mutta sanoit että kaipaat entistä miestäsi,miksi et vain heittäytyisi täysillä uuteen suhteeseen ja oppisit luottamaan häneen. se on sinusta itsestäsi kiinni roikutko ex-miehessäsi,vai haluatko olla onnellinen.. ihmisen elämä on sellainen miksi sen itse tekee. minäkin olen uudessa suhteessa,ja alkanut pikku hiljaa raottaa sydäntäni,se on eron jälkeen yllättävän vaikeaa(tervettä itsesuojeluvaistoa). mutta en halua jumahtaa paikoilleni ja hukata elämäni tärkeitä hetkiä jonkin turhan haikailuun. pitää nauttia elämästä kun sellainen vielä on.. ja muuten se perheneuvola mistä saa apua on ihan sama kuin menisit psygologille..olen testannut senkin,yksin sekä exän kanssa. sun pitää tehdä tilinpäätös sun avioliitolle,jos et sitä halua jatkaa.. listaa vaikka kaikki hyvät ja huonot asiat teidän suhteen ajalta..tms. rakasta lapsiasi ja nauti niistä ne on tärkein asia varmasti sulle,ja ajattele mikä heille olisi parasta mutta älä itsesi hyvinvoinnin kustannuksella.. ONNELLINEN ÄITI,ONNELLISET LAPSET. mutta mä toivon sulle kovasti voimia ja elämän iloa. :) Nauti elämästä,sä olet sen ansainnut. t:kati
Hei Kati!
Sinulla on kyllä huonompi tilanne kuin minulla kun lapsetkin otettu huostaan! Ovatko vieläkin?
Riitelin viime viikolla ex-mieheni kanssa ihan pienistä asioista. Kävin hakemassa vanhemman pojan kun lähettiin mummulaan. Nuorempi oli kuumeessa, kyselin onko mitattu kuumetta, onko annettu suppoja. Ei ollu mitattu eikä ollut yhtään suppoa koko talossa. Hermostuin. LÄhdin hakemaan suppoja ja menin takaisin mittaamaan kuumetta. Ex-mieheni yritti väkisin kiskoa poikaa sylistäni. Kyttäsi kokoajan vieressä. Halusin olla rauhassa poikani kanssa mutta ei, hän kyttäsi kokoajan vieressä mitä teen. Huudettiin ja potkittiin toisiamme. Välillä osaamme jutella asiallisesti mutta välillä hermostun jostain ja sitten huudetaan. Silloin kun hänen uusi emäntä on siellä ja jos joudun siellä käymään niin en osaa olla rauhallinen. Aikaisemmin tuona päivänä hän soitti ettei kannata tulla poikia katsomaan kun Aleksi on kuumeessa. Sanoin että minä tulen oli sairas tai ei. Selvisi että hänen uusi on siellä. Huusin että miksi minä en saa tulla lapsiani katsomaan mutta uusi akka saa tulla. Menin sitten kuitenkin toisen pojan hakemaan. Silloin kun se nainen ei ole siellä, osaan käyttäytyä. Olen mustasukkainen. Mutta ex-mieheni on välillä aika välinpitämätön lapsien suhteen. Viime lauantaina yritin soittaa että lähtisikö seuraavana päivänä kaveriksi kun pitäisi käyttää poikaa päivystyksessä. Puhelin oli taas kiinni. Seuraavana aamuna soitti mutta ei sanallakaan kysynyt että pitääkö siellä päivystyksessä käydä ja miksi pitäisi käydä. Toi vaan auton eikä käynytkään poikia katsomassa. Illalla sitten kävi mummulassa katsomassa vaikka piti ensin monta kertaa pyytää. Eikä uskaltanut tulla eteistä pidemmälle.
uusi suhteeni... Välillä keskustelemme liikaakin ex-miehestäni ja tuntuu että tälle uudelle pitäisi kaikki asiat kertoa. Välillä tuntuu että en jaksa häntäkään. Mutta hän jaksaa kuunnella ja katsoa vaikka olen pahalla tuulella. Olen väsynyt kun hoidan lapset yksin ja ovat sairastaneet siitä asti kun aloittivat päivähoidon. Hän yrittää auttaa öisin mutta ei kuitenkaan osaa tehdä mitään. Olen sanonut että saa syöttää nuorempaa. Ei kuitenkaan syötä. On odottanut että pyydän, sanoin että voi sitä auttaa pyytämättäkin.
Välillä on ollut taas päiviä että ikävöin ex-miestäni mutta välillä taas en voi sietää häntä. Osaa olla inhottava minua kohtaan. Ja kun hänen uusi nainen on siellä, jos soitan jostain asiasta, puhuu tosi ärsyttävällä äänellä vaikka kysyn ihan normaaleista asioista, koskien vaikka poikia.
Mutta jospa tämä tästä pian helpottais!
Kiitos kun kirjoitit!!