lastesi ikäero(t) ja juuri kyseisen/kyseisten ikäeron/ikäerojen HYVÄT ja HUONOT puolet

iloa sitten myöhemmin.

5v helppoa alkuaikoina, ei välttämättä läheisiä välejä myöhemmin.

3v mukavaa alkuaikoina, ajoittain riitaa ja kinaa kuten kellä vaan sisaruksilla mutta nyt teini-ikäisinä ovat taas läheisiä.

Vanhempien kannalta mukavin oli tuo 3 vuotta, sopi meille parhaiten. Lapset leikkivät pieninä aljon keskenään mutta 3-vuotias osasi jo paljon asioita itsekin.

Kamalin oli tuo eka, sitä valvomisen määrää, kun lapsilla ei ollut sama rytmi. Aina oli vaipanvaihtoa ja ruokkimista. Helpotti toki sitten myöhemmin.

ikäeroa 1,5v



huonot:

- alkuun aika raskasta, joskin ei silloin tuntunut, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna oli.

- kaksi vaippaikäistä

- kun esikoinen menee kouluun, saattaa alkaa taas riitoja



hyvät:

+ leikkivät 3v ja 1v iästä eteenpäin tosi hyvin keskenään

+ kaksi menee siinä samalla kuin yksikin

+ mahdollinen vaatekierrätys jos haluaa

+ isoveli tykkää hauskuttaa pikkuveljeä

+ helppoa, kun on "vain yksi vauva"

+ isoveli koulussa päivät, joten ei tarvitse keksiä ihmeempää ohjelmaa koko ajan



- ei välttämättä kovin läheisen välit sitten isompana, kun on esikoisella jo omat jutut

+ei tarvitse aloittaa kaikkea uudestaan alusta

+muutaman vuoden jälkeen maailma on taas avoin kokemuksille tällä kertaa vain lapset mukana

+lapset ihan oikeasti leikkivät yhdessä, vaikka ovat eri sukupuolta



-vaippaelämä jatkuu ikuisuuksiin

-kun yksi uhma loppuu, toinen alkaa

-välillä on tosi väsy (yöunet, ja jatkuva valvominen, että lapset pysyvät hengissä toilailuissaan)

1,5v oli raskainta aluksi, esikoinen oli vielä pieni ja kovin mustasukkainen. Vauva valvotti pahasti. Kaksi vaippaikäistä, isompikin heittäytyi täysin vauvaksi. Sen jälkeen kun alkoivat oikeasti leikkiä keskenään on mennyt pääosin oikein hyvin.



2,5v oli tavallaan mukavin, tosin vauvakin oli helpoin näistä. Isot leikkivät keskenään, aika riitti lasten- ja kodinhoitoon.



5v on helppoa kun isot jo osaavia ja itsenäisiä, toiseksi nuorinkin menee esikouluun. Kuopus on yleisen palvonnan ja hemmottelun kohteena. Pelkään vain, että kasvaessaan hän on vähän yksin.



Viides parin kolmen vuoden ikäerolla edelliseen olisi ehkä hyvä idea? ;-)

Hyvät puolet



- esikoinen ei enää käyttänyt vaippoja kun kuopus syntyi, se oli helppoa

- pystyvät nyt jo leikkimään hyvin yhdessä (kuopus 2,5v)

- itse ehdin välissä toipua edellisestä raskaudesta ja unohtaa miten kamalaa se olikin



Huonot puolet



- esikoinen oli pahimmassa uhmaiässä kun uusi vauva syntyi, ja oli erittäin rankkaa olla sen uhman kohteena kun oli vastasyntynyt hoidettavana

- kesti pari vuotta ennen kuin oikeasti pystyivät leikkimään yhdessä vähänkään kauemmin

Hyvöä:

- esikoinen on eskarissa päivät ja pian koulussakin. Ei tarvi kokea syyllisyyttä, kun saa rentoutua vauvan kanssa kotona kaksin.

- esikoinen on omatoiminen, järkevä ja pystyy auttamaan vauvan kanssa

- vauva on hulluna isosiskoonsa ja vastaavasti ei tarvi pelätä, jos ovat kahdestaan toisessa huoneessa, että tapahtuu jotain. Toki käyn katsomassa ja huutelen kuulumisia, mutta esikoinen pystyy kyllä nostamaan esimerkiksi pienemmän vaaran paikasta pois.

- tekeminen ja liikkuminen helppoa, kun ei tarvi kahdelle varata välipaloja, vaihtovaatteita vahinkojen takia jne. Esikoinen kestää jo nälkää ja pissavahinkojakaan ei tarvi enää pelätä.



Huonoa:

- pikkuveli ei riitä kaveriksi kuin väliaikoina

- varmaan välit jää etäisemmäksi kuin pienemmällä ikäerolla

- helposti esikoinen jää paitsioon, kun ei enää huuda ja uhmaa, jos ei saa huomiota vaan hyväksyy sen, näennäisesti.

- esikoisella on omat kaverit ja silloin oven takana itkee onneton pieni ukkeli... toisaalta samahan se on parinkin vuoden ikäerolla, kun ei voi toista odottaa aina ottamaan pikkusisarusta kaikkeen mukaan.

T: Vuoden ikäisen lapsen äiti :)

esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 3v3kk

keskimmäisellä ja kuopuksella 2v11kk



Hyvää:

- Uusi isosisko/isoveli on ehtinyt olla perheen vauva pohjanmaan kautta, pääsääntöisesti pahin uhmaikä alkaa olla ohi ja pahin puntissaroikkuminen samoin.

- Mitään hirveitä mustispuuskia meillä on nähty vain siinä vaiheessa, kun se pienempi on 1-2v ja on mustis isommalle ;D

- Isompi on jo melko omatoiminen monissa asioissa

- Ikäero on kuitenkin riittävän pieni, jotta leikit sujuvat varsin hyvin sitten vähän myöhemmin. Ja 6 vuoden ikäerollakin on puolensa - esikoinen tykkää hoivata nuorimmaista (joutuu vähän rajoittamaan tätä tosin :D) ja on tosi paljon avuksi, leikkii pienen kanssa mielellään jne.



Huonoa:

- Kaikkea ikävaihetta kestetään sitten kaaaaauuuuaaaan... Kun kaikki käyvät ties mitkä uhmaiät läpi vuoronperään, eikä vahingossakaan samaan aikaan. Kauhulla jo odotan tulevaa, kun laskeskelin, että muutaman vuoden päästä alkaa sitten se vaihe, kun meillä on 10 vuotta putkeen murkkuikäinen talossa!!! o_O Yhden kun saat jotenkin ihmismäiseksi kasvatettua, niin toinen aloittaa ja kolmannelle sit pukkaakin jo esimurrosikää jne... Apua!

Välillä tuntuu jo nyt hajoavan pää kun "pikkulapsivaihetta" on eletty tauotta viimeiset 8 vuotta...