Rehellisesti: jos jokaisen tänne kirjoittaman viestisi viereen tulisi sinun naamakuvasi

En kirjoittaisi yhtikäs mitään enää!

En halua, että tutut tietävät minun olevan av-mamma.

Rehellistä tekstiä kirjoittelen, mutta enhän nyt naamaani täällä haluaisi näyttää.

Ei niin, että kirjoituksissani olisi jotain epärehellistä, mut kyllähän sitä miettis, millaisen julkisen kuvan haluaa itsestään antaa.

ja tietäisin miksi minula ei olisi kavereita kaikkien "naamallisten" jokuossa, mutta muuten en paljon kirjoituksiani kadu. Voin ne allekirjoittaa.



Onlinellä oli tapana käyttää vapaaehtoista nikkiä ja se toimi kauan, mutta lopulta tuntemattomienkin yhteisö ajautuu joidenkin hallitsemaksi ja sanelemaksi. Tekaistut hahmot valtasivat asiakeskustelun. En ole hahmona mitenkään pidetty, mutta mielipiteeni yksin riittävät täällä keskusteluun.



T: onlineläinen

Vaikka olenkin mielipiteissäni rehellinen ja asiallinen. Täällä ei ilman naamakuvaa tarvitse kuitenkaan niin paljon sanomaansa suodattaa.

ja vain se että en halua lukeutua av-mammaksi.

Mun mielestä oikeesti olisi hyvä jos joskus julkastaisi "vahingossa" kaikki ilkimykset jotka haukkuvat toisia.



Mitenkähän niidenkin mammojen naamat venähtäisiivät jotka syyttävät äitejä näiden lastensa kuolemista (vaikka olisi ollut silkka vahinko) silloin ottaisin ensimmäisen kiven..

Tero

Mieluiten keskustelen asioista, joihin kerron ammatillista näkemystäni. Mutta en mä välttämättä halua, että ne näkemykset tarkentuu juuri minuun, kun sen jälkeen ei voisi edes yleisellä tasolla puhua enää asioita, joita itse töissä vasta valmistelen, ja jotka eivät ole julkista tietoa.



En mä toki mitään suuria liikesalaisuuksia täällä levittele, vaan ihan oman yritykseni alasta keskustelen joskus. Ja on mulla toinenkin ammatti niin siitäkin. Enemmän pystyy puhumaan, kun asiat eivät henkilöidy.

kehtais.

Joten kyllä, kirjoittelisin varmaan edelleenkin.

Joten kyllä, kirjoittelisin varmaan edelleenkin.

Hassua, vaikka kirjoittelen jonkin verran (omia avauksia en kyllä tee kuin korkeintaan kerran kuussa), en koe itseäni AV-mammaksi. Mikähän syndrooma tämä sitten on... :-P

Parisuhteeseen liittyvät vähenisi ainakin, en halua niitä julkisesti retostella, mutta nimetttömänä kyllä, samoin työhön liittyvät, nyt i hyvin kirjoittaa jotain ilman että vaitiolovelvollisuus rikkoutuu kun ei voi tietää mistä paikasta puhutaan, mutta jos naamani näkyisi niin ei kyllä mitään työasiaa enää voisi laittaa.

Mielipiteeni kyllä voisin sanoa kuten tähänkin asti, ja aika moni tietää kyllä av- mammaksi kun usein tulee livanäkin aloitettua juttu joistakin näistä keskusteluista.

Pysyn kyllä sanojeni takana, mutta ammattini on ns. julkinen.

En kirjoita provoja tai vittuiluviestejä, mutta en silti haluaisi että kirjoittamani viestit (esim. mahd. ihmissuhdeongelmista) yhdistettäisiin minuun.

Tosin ymmärrän, miksi osa ei näin tekisi. Sen verran ajattelematonta tekstiä tulee osalta, että uskon tuollaisten kommenttien vähenevän. Nimettömänä on niin helppo esim. haukkua ihmisiä ja väittää olemattomia asioita.

Jättäisin kaikki erittäin. henkilökohtaiset asiat kirjoittamatta. Mutta voisin osallistua useimpiin galluppeihin.

"Mistä johtuu, että alapäässäni..."



"Ärsyttävä työkaverini sanoi tänään..."



"Olen harkinnut eroa, koska mieheni..."

Nimellä voisin, kuvaani en tahdo "yleiseen levitykseen" nettiin:) Nimelläkin jäisi moni juttu kertomatta. Kun kuitenkin puhun muihinkin liittyvistä asioista, ja niitä joutuisi suodattamaan.

Olen asiaton palstaräyhä, ja jos ihmiset saisivat tietää kuka olen, se olisi katastrofi.

Aikaisemmin kirjoittelin nimimerkillä onlinella, ja aika moni tiesi minkänäköinen ihminen nimimerkin takana on, ja muutamia mammoja tapasinkin. Vaikka olin mielestäni ihan asiallinen enkä kirjoittanut mitään arveluttavaa, sain silti paskaa niskaani ja haukkuja ulkonäöstäni, elämästäni ja kaikesta mahdollisesta. Toisin sanoen eipä taida olla omista kirjoitteluista kiinni muiden suhtautuminen, ainakin noista online-kokemuksistani viisastuneena pysyttelen nykyään keskustelupalstoilla mahdollisimman anonyyminä.