Lue keskustelun säännöt.
Meidän perhe -lehden juttu masentuneesta isästä/miehestä
12.03.2011 |
Mitä ajatuksia herätti?
Itse mietin luettuani, että iso hatunnosto perheen äidille kun jaksaa. Itse en varmaankaan jaksaisi, vaan saisi mies sairastaa masunnustaan ihan itsekseen... Julmasti ajateltu, joo, mutta meikäläisen kaaliin ei vaan mene jakeluun masennus sairautena. En vaan pysty ymmärtämään sitä.
Kommentit (8)
Sitten ymmärrät sen kun se osuu omalle kohdalle. Itselläni sen laukaisi vauvan kuolema ja loppujen lopuksi se tarttui myös mieheen... ja kyllä, on erittäin yleistä että masennus tarttuu lähiomaiseen.
Ajattelin aiemmin asiasta samoin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en siis ole ko. juttua lukenut ja tuo elämänvaihe on meillä molemmilla onneksi jo taaksejäänyttä.
surkeena se äijä. Vaikutti mulkulta, joka ottaa surkeudestaan kaiken irti ja makaa sohvalla ja elää vittu omaa laiskapaskan elämäänsä. Ja muija hoitaa...
Sori vaan tääkin, mutta oli masentunut tai ei, niin on joitain asioita elämässä, mitkä pitää vaan hoitaa.
Sitten ymmärrät sen kun se osuu omalle kohdalle. Itselläni sen laukaisi vauvan kuolema ja loppujen lopuksi se tarttui myös mieheen... ja kyllä, on erittäin yleistä että masennus tarttuu lähiomaiseen. Ajattelin aiemmin asiasta samoin kuin sinä.
Näin olen itsekin ajatellut, että ehkä sitten tajuan sen jos omalle kohdalleni osuu. Mutta tuskin sitä muuten pystyn ikinä kunnolla ymmärtämään.
Teidän tilanteessanne "ymmärrän" masennuksen, kun taustalla noin kamala ja surullinen ja hirvittävä asia. Osanottoni teille.
iski oma masennus omalle kohdalle, niin mietin paljon sitä mitä masennus on, mikä sen aiheuttaa, miten siihen voi vaikuttaa, miten siitä voi parantua, miten sen voi estää... Seurasin masennusta hyvinkin läheltä vakavin seurauksin.
Eli, toivon ihmisiltä masennus diagnoosin suhteen tunneälyä. Masennus on erittäin yleistä, on paljon niitä jotka eivät sitä koskaan "ulkopuolisille" kerro. Toiset selviävät, toiset eivät. Toiset kamppailevat sen kanssa enemmän, toiset vähemmän. Toiset löytävät apukeinon, toiset etsivät sitä pitkäänkin, toiset eivät löydä apua masennukseensa.
Tässä on kyse jostain muusta kuin ihmisen omasta tahdosta. Masennusta sairastamaan ei oikeasti tahdo meistä yksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin läheletä liippai meidän perheen tilannetta. Mies on jo kyllä toipumaan päin. Kaikki se tunne mikä siitä lukemisesta tuli oli jotenkin niin lähellä. Tajusin myös jutun myötä kuinka väsynyt minä olen perheeni tilanteesta ja kuinka paljon/ pitkään olen jaksanut tätä perhettä yksin kannatella.
Silloin kun puoliso sairastuu (ihan mihin vaan), niin minä ainakaan en voi lähteä toisen ollessa heikoimmillaan. Siinä tilanteessa tekee ihan mitävaan, että toisella on parempi olo.
Koetan saada lehden käsiini. Mulla masentunut mies, on ollut käytännössä koko isyytensä ajan masentunut ja aika yksin olen. Välillä tuntuu, että kun saisikin olla yksin; on raskasta hoitaa lasta ja miestä. Nyt on tosin alkanut näkyä välillä valonpilkahduksia.
Masennus on varmasti vaikea käsittää, mutta kun toisella ei ole käytännössä ollut 3 vuoteen hyvää päivää, ymmärtää, ettei se ole pelkkää saamattomuutta. Uskon kyllä, että luonteenlaatu vaikuttaa siihen, miten masennus ilmenee. Jotkut ovat masentuneinakin vastuullisia ja hoitavat velvollisuutensa, mutta itsestään eivät sitten ehkä jaksakaan huolehtia.
ihailen kyllä äidin jaksamista ja suurta rakkautta miestään kohtaan, itse en välttämättä tuollaista "saamattomuutta" jaksaisi vuosikausia katsella. Masennus on sairaus, mutta siihenkin voi omalla ajatustasollaan jollain tavalla vaikuttaa, ja tuntuu, että tuo mies on täysin luovuttanut kaiken suhteen. Ettei edes viitsi. Tiedän, olen hoitoalalla, että masennus on oikeasti vakava asia, mutta uskon, että kaikkeen voi jollain tavalla vaikuttaa...