Olen sitä mieltä että lapset ovat MINUN lapsiani. Ei miehen.

mies on tarjonnut puolet geeneistä ja rakennusmateriaalista ja luultavasti lapset muistuttavat häntä enemmän kuin sinua.

Tietenkin voit riistää heiltä isän muttet mielenkiintoa ja uteliaisuutta isää kohtaan. Vaihtavat sinut isään tulevaisuudessa. Valhet paljastuu.



T: 11 cm mies!

Sinun lapsiasi!!!! Onneksi olkoon, ollette nyt varmaan tyytyväinen ja jatkatte "mielestänne" sopivalla tiellä!

tietyssä suhteessa olen samaa mieltä ap:n kanssa.

Paitsi, että jos me miehen kanssa eroaisimme, minä ryhtyisin etä-äidiksi.

mies on tarjonnut puolet geeneistä ja rakennusmateriaalista ja luultavasti lapset muistuttavat häntä enemmän kuin sinua.

Tietenkin voit riistää heiltä isän muttet mielenkiintoa ja uteliaisuutta isää kohtaan. Vaihtavat sinut isään tulevaisuudessa. Valhet paljastuu.

T: 11 cm mies!

miehet ruikkivat sen pikku satsin ja siinä se. Nainen kärsii raskausajan ja synnytyksen. l, ne lapset ovat "enemmän" naisen.

Katsellaan uusiksi sitten kun miehet tekevät jotakin muutakin...

Eli tuolla logiikalla vaikka auto, asunto ja kalusteet ovat miehen jos täm on yli puolet niistä maksanut?

Mutta enhän minä voi alkaa tuomaroimaan kun en ole sinua/miestäsi tavannut mutta kyllä miehelläkin on paikka lapsen kasvatuksessa. Ja "Minä olen ensin kärsinyt kuukautisista, sitten raskaudesta, sitten synnytyksestä ja sitten imetyksestä." kuulostaa siltä kun olisitte sopineet asian noin. Minä ainakin olisin valmis imettämään lapsiani jos vai pystyisin :D . Mutta jos saatte asian sovittua ilman että lapsille koituu liiallista huonoa oloa niin olette hoitaneet asian hyvin

"Katsellaan uusiksi sitten kun miehet tekevät jotakin muutakin..."



Jos olet huomannut meiltä puuttuvat vagina ja rinnat :) eli me emme ihan luonnolissta syistä voi tehdä muuta kun siittää lapsen alkuun.Ja tietenkin kasvattaa sekä(kun on maidosta päästy) ruokkia. Ei kaikki miehet ola saamattomia surkimuksia.

Minä olen ensin kärsinyt kuukautisista, sitten raskaudesta, sitten synnytyksestä ja sitten imetyksestä. Olen vauvan hoitanut pienestä piltistä isoksi lapseksi. Mies on antanut vain siittiöt ja jotain rahaa töissä tienannut. Tunnen siis että nämä lapsemme ovat minun lapsiani enemmän kuin miehen. Hän ei ole tehnyt mitään tai uhrannut mitään lapsien takia. Sen takia minä otan lapset kun eroamme. Mies saa tavata heitä joskus viikonloppuisin.

Sitäpaitsi ei minun mieheni ole hoitanut edes sairaita lapsiaan, joten huonosti on hotanut osansa.

Minun mieheni on tukenut minua raskausaikana, ollut mukana synnytyksessä, vaihtanut kaikille vauvoillemme vaippoja, heijannut, hoitanut ja sylitellyt, tehnyt lisäksi töitä ja pitänyt meistä taloudellisesti hyvää huolta, viettänyt kaikkien lasten kanssa paljon aikaa, ja rakentanut läheisen ja hyvän suhteen. Ja lapset ovat meidän yhteisiä.

Joku yksinoikeus lapsiin lunastetaan kärsimällä ja uhrautumalla. Millä sijalla rakkaus on tärkeysjärjestyksessä? Eikö ap:n mies muka rakasta lapsiaan?

Miehen ja mun lapset on yhteisiä.