Kuinka moni myöntää rehellisesti, että lapsi pilasi oman nuoruuden ja vapauden?

90-luvun lama sen teki.

mutta rehellisesti voin sanoa, että varmasti olisi pilannut nuorempana, sen verran halusin kuitenkin olla ja mennä vapaasti. Mutta senpä takia ei lapsia aiemmin tehtykään.

Nuoruus elettiin jo, eikä lapsia ollut. Vapauden, keski-iän ja vanhuuden ne tulevat tuhoamaan vasta myöhemmin.

kun vasta 26-vuotiaana sain esikoisen.

Sain elää haluamani nuoruuden ja nyt on aikaa, ja mielenkiintoa, perheelle. Olisi kamalaa jos joutuisin ajattelemaan noin!

ja ehdin maistaa nuoruutta ja vapautta reilusti ennen sitä :)

kun vasta 26-vuotiaana sain esikoisen.

Ikää on 24v. ja kaksi pientä lasta. =)

Minäkin sain esikoisen 32-vuotiaana ja itselleni tämä oli paras ja sopivin aika lapsentekoon. Nuoruuteni elin juuri niin kuin halusin ja tämän jälkeen olin valmis perhe-elämään. Varmasti olisi pilannut, jos olisin saanut lapsen aikaisemmin.

Enkä ole kokenut että lapsi olisi pilannut mitään.

Totta, olin aikalailla ensimmäisiä kavereista joka sai lapsia. Ei ollut ketään kenen kanssa olisi jakanut asioita lapsesta.

Mutta, aina silloin tällöin (kerran viikossa suurinpiirtein) kävin kaverin kanssa kahvilla yms.

Alkoholia join 3-4 kertaa vuodessa.

Ehdin juopottelemaan ja rellestämään vähän liikaa teininä, meillä oli vapaa kasvatus kotona. Ei sitä katsottu missä liikuin.

Ja aloitin siis hyvissä ajoin.



Noh, ulkomailla en pahemmin ole käynyt. Lapsena kerran ja opiskeluaikana kerran. Mutta en viihtynyt :/ Taidan olla liikaa Suomi henkinen :D

Oman perheen kanssa olemme toistaiseksi tehneet reissuja vain Suomessa, tiedä sitten tulevaisuudesta.



En koe jääneeni mistään paitsi. Opiskelin lisää lapsen synnyttyä, kävin töissä yms.

sain esikoisen 22v, toisen 24v ja kolmannen 28v.



Nyt onkin mun lapset tehty ja elämää vielä vaikka kuinka paljon edessa =)

Nyt olen 23 ja minulla on kaksi lasta, esikoisen sain kun olin 20 :)

Miksi joku niitä lapsia hankkii sitten jos on pakko päästä ryyppäämään tai haluaa vaan koko ajan "omaa aikaa" en ymmärrä.

Minun niin käy sääliksi niitä lapsia joidenka äidit viipottaa viikonloppusin menemään!!!!!!!!!!!!!

Nyt olen 23 ja minulla on kaksi lasta, esikoisen sain kun olin 20 :)

Miksi joku niitä lapsia hankkii sitten jos on pakko päästä ryyppäämään tai haluaa vaan koko ajan "omaa aikaa" en ymmärrä.

Minun niin käy sääliksi niitä lapsia joidenka äidit viipottaa viikonloppusin menemään!!!!!!!!!!!!!

t.11 :)

Minulla on eräs kaveri joka viipottaa koko ajan menemään ja sitten haluaa vain lisää ja lisää lapsia.

Nyt olen 23 ja minulla on kaksi lasta, esikoisen sain kun olin 20 :) Miksi joku niitä lapsia hankkii sitten jos on pakko päästä ryyppäämään tai haluaa vaan koko ajan "omaa aikaa" en ymmärrä. Minun niin käy sääliksi niitä lapsia joidenka äidit viipottaa viikonloppusin menemään!!!!!!!!!!!!!

Tässä olet ymmärtänyt osittain väärin. Ei vapaus ja oma aika tarkoita pelkästään ryyppäämistä ja päätöntä menoa. Itse opiskelin, matkustelin paljon, näin maailmaa ja sain monipuolisesti kokemuksia tavatessani erilaisia ihmisiä eri kulttuureista ja maista sekä kasvoin ja kehityin myös näiden avulla ihmisenä. Mielestäni nämä kaikki auttavat myös tulevaisuudessa lasten kasvatuksessakin, kun hieman on enemmän ymmärrystä elämästä. En mollaa ihmisiä, jotka hankkivat lapsia aikaisin, mutta tämä toimintamalli sopi itselleni ja uskoisin olevani nyt parempi äiti lapsilleni vasta tässä iässä.

T. 32v:a esikoisen saanut

Ei pilannut, sain suunnitellun lapsen 20-vuotiaana ja en voisi olla tyytyväisempi elämääni. Ja saan ulkonakin kavereita käydä katsomassa aina tarpeen tullen. Isäkin nimittäin löytyy :)

mutta muuten kuopus on pilannut minun ja isomman sisaruksensa elämää ihan kiitettävästi.

Nyt olen 23 ja minulla on kaksi lasta, esikoisen sain kun olin 20 :) Miksi joku niitä lapsia hankkii sitten jos on pakko päästä ryyppäämään tai haluaa vaan koko ajan "omaa aikaa" en ymmärrä. Minun niin käy sääliksi niitä lapsia joidenka äidit viipottaa viikonloppusin menemään!!!!!!!!!!!!!

Tässä olet ymmärtänyt osittain väärin. Ei vapaus ja oma aika tarkoita pelkästään ryyppäämistä ja päätöntä menoa. Itse opiskelin, matkustelin paljon, näin maailmaa ja sain monipuolisesti kokemuksia tavatessani erilaisia ihmisiä eri kulttuureista ja maista sekä kasvoin ja kehityin myös näiden avulla ihmisenä. Mielestäni nämä kaikki auttavat myös tulevaisuudessa lasten kasvatuksessakin, kun hieman on enemmän ymmärrystä elämästä. En mollaa ihmisiä, jotka hankkivat lapsia aikaisin, mutta tämä toimintamalli sopi itselleni ja uskoisin olevani nyt parempi äiti lapsilleni vasta tässä iässä.

T. 32v:a esikoisen saanut

Eniten ihmistä kasvattavat eteentulleet vastoinkäymiset ja niistä selviäminen, ei rahalla ostettu matkustelu ja opiskelu. Voi olla elämää nähnyt 20v tai elämää eritavalla nähnyt 30v. Molemmat yhtä hyviä.

Nimim. Kyllä olen matkustellut ja opiskellut ja ties mitä, mutta kyllä ne on ne muut asiat jotka ovat ihmistä kasvattaneet

aivan rehellisesti on myönnettävä, että tämä perhe-elämä ei vaan hitto soikoon ole mun juttu. Lapsia toki rakastan toki 110 % ja ne ovat aivan ihania.



Oman pääkopan sisällä tämä perhe-elämä onkin sitten se ongelma. Ongelma on tämä perhe-elämän tuoma elämäntyyli ja ennen kaikkea sen RAJOITTAVA voima. Mitään ei voi tehdä spontaanisti, kaikki on suunniteltava ja palaveerattava siipan kanssa että mitäs tehdään, monelta, milloin, missä, kuka hoitaa, mitä syödään ja milloin jne jne jne. Meillä ei vielä tuota turvaverkkoa juurikaan ole niin ei päästä puolison kanssa kahdestaan just koskaan mihinkään.



Plus että taloudellisesti perhe-elämä on helvetin huono diili.



Olen myös tietynlainen erakkoluonne ja tarvin omaa tilaa ja aikaa, sitähän ei tunnetusti enää ole kuin nimeksi. Ja se ei vaan mulle riitä...



Rehellisesti tätä mieltä!



Sitten voi varmaan joku kysyä, että "mitäs läksit!" johon vastaan, että tiesin kyllä suurinpiirtein mihin ryhdyn, mutta en arvannut että tästä tulisi minulle näin vaikeaa...

Nyt olen 23 ja minulla on kaksi lasta, esikoisen sain kun olin 20 :) Miksi joku niitä lapsia hankkii sitten jos on pakko päästä ryyppäämään tai haluaa vaan koko ajan "omaa aikaa" en ymmärrä. Minun niin käy sääliksi niitä lapsia joidenka äidit viipottaa viikonloppusin menemään!!!!!!!!!!!!!

Tässä olet ymmärtänyt osittain väärin. Ei vapaus ja oma aika tarkoita pelkästään ryyppäämistä ja päätöntä menoa. Itse opiskelin, matkustelin paljon, näin maailmaa ja sain monipuolisesti kokemuksia tavatessani erilaisia ihmisiä eri kulttuureista ja maista sekä kasvoin ja kehityin myös näiden avulla ihmisenä. Mielestäni nämä kaikki auttavat myös tulevaisuudessa lasten kasvatuksessakin, kun hieman on enemmän ymmärrystä elämästä. En mollaa ihmisiä, jotka hankkivat lapsia aikaisin, mutta tämä toimintamalli sopi itselleni ja uskoisin olevani nyt parempi äiti lapsilleni vasta tässä iässä. T. 32v:a esikoisen saanut

Eniten ihmistä kasvattavat eteentulleet vastoinkäymiset ja niistä selviäminen, ei rahalla ostettu matkustelu ja opiskelu. Voi olla elämää nähnyt 20v tai elämää eritavalla nähnyt 30v. Molemmat yhtä hyviä. Nimim. Kyllä olen matkustellut ja opiskellut ja ties mitä, mutta kyllä ne on ne muut asiat jotka ovat ihmistä kasvattaneet

Miten rahalla ostettu matkustelu ja opiskelu? Itse olen myös sellainen, joka on tehnyt lapsensa noin 3-kymppisenä ja nauttinut vapaudesta ja nuoruudesta, matkustelusta ja opiskelusta tuon aiemmin ajan.

En mitenkään rahalla ole ostellut sitä matkustelua, vaan matkustanut opiskelijan budjetilla ja ihan varmasti voin sanoa, että reppumatka jossain kaukana opettaa paljon. En voi sanoa, että jos joku toinen on tehnyt lapsensa 2-kymppisenä, etteikö arki olisi myös kasvattanut, mutta kyllä tämä elämä on ollut juuri sopiva minulle ja se arkikin on tullut elämääni. Olen kyllä myös jäänyt hieman kaipaamaan sitä elämääni, jossa pääsi näkemään maailmaa... joten kunhan lapset kasvavat, niin lähden taas.

Kollegani, joka on tehnyt lapsen 19-vuotiaana, on monta kertaa itkenyt sitä, miten hänen nuoruutensa meni vaipanvaihtoon ja lasten kanssa olemiseen, kun muut opiskelivat ja olivat huolettomia, matkustivat, pääsivät riennoille jne. Hän sitten myöhemmällä iällä (kun itse tein lapset) opiskeli saman ammatin, mikä mulla. Ihan sama asia kai, mutta itse olen onnellinen, että sain olla nuori pitkään. Voisi olla, että itse olisin myös vähän katkera, jos se nuoruuden vapaus ja kauneus olisi hukkunut vaippavuoreen.

Mutta meitä ihmisiä on moneksi, toisia ei edes kiinnosta haistaa maailmaa, vaan toiset ovat ihan tyytyväisiä pikkuarjessa.

ja lapsi tehtiin kolmikymppisenä. Ei pilannut.