Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni myöntää rehellisesti, että lapsi pilasi oman nuoruuden ja vapauden?
Kommentit (51)
Elämässä oli tyhjä kohta kun sain ekan kolmekymppisenä. Lapsi täytti sen, enkä olisi sillä vapaudella mitään tehnyt. Oli jo ollut riittävästi menoa ja vapautta olla impulsiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä omaa aika kun lapset muuttaa pois, mutta on kyllä ihan eri juttu viettää sitä omaa aikaa alle kolmikymppisenä. Aion ainakinnomia lapsia neuvoa ottamaan nuoreedun vapaudesta kaiken irti ja tekemään lapset myöhemmin.
siskolleen, että siinä menee oma elämä pilalle kun saa lapsia. Siskonsa nyökytteli vieressä.
Olin ihan hirveän järkyttynyt siitä, että minä ja veljeni ollaan pilattu äidin elämä. Päätin, että minun elämääni ei lapsilla pilata. Luojan kiitos pyörsin mielipiteeni ja olinkin kolmikymppisenä kahden lapsen äiti. Minusta äitinä olo on upeaa.
Nelikymppisenä omaa aika kun lapset muuttaa pois, mutta on kyllä ihan eri juttu viettää sitä omaa aikaa alle kolmikymppisenä. Aion ainakinnomia lapsia neuvoa ottamaan nuoreedun vapaudesta kaiken irti ja tekemään lapset myöhemmin.
Onko vanhemmalla iällä äidiksi tulleiden noin vaikea hyväksyä, että etunsa tässäkin on...
Nelikymppisenä omaa aika kun lapset muuttaa pois, mutta on kyllä ihan eri juttu viettää sitä omaa aikaa alle kolmikymppisenä. Aion ainakinnomia lapsia neuvoa ottamaan nuoreedun vapaudesta kaiken irti ja tekemään lapset myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muissa ketjuissa valitetaan miten raskasta elämä on lasten kanssa. Ilmeisesti eri ihmiset vastaavat näihin. Paljon tällä palstalla tuntuu olevan tyytymättömiäkin.
tapauksessa oli vaan hyvä,että tein lapset nuorena, mä oon ollu niin rauhaton sielu nuorena ja 14v:stä saakka kaikki piti nähdä ja kokea.
Olin 21v kun sain ensimmäisen lapsen ja siihen mennessä kerennyt näkemään yhtä sun toista, jo ennen raskautta mulla tuli totaalinen burn outti mun elämään, mutta raskaus ja lapsi antoi sitten suunnan elämälle ja myös tarpeen pitää itsestäni huoltani.
Se rauhaton sielu mussa asuu vieläkin, mutta hiljennän sen, koska muuten vaeltaisin lopun ikäni ilman järkevää suuntaa.
Kohta ollaan jo siinä pisteessä, että ekat lapsen lapsetkaan ei jokusen vuoden päästä ois ihme. Mutta sillonkaan en pakkaa reppuja ja osta moottoripyörää ja aja auringon laskuun, vaan aioin auttaa omia lapsia ja hoitaa lapsen lapsia niin paljon kun vaan saan :)
Että omalla kohdalla lapset ei oo pilannut mitään, vaan luultavasti pelastanu paljolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pilasi.
Olin juuri täyttänyt 20v kun esikoinen syntyi ja nyt 20 vuoden jälkeen voi tunnustaa että niin siinä kävi. Olisi pitänyt odottaa muutama vuosi ja vaikka opiskella siinä välissä. Ei tarvis nyt nelikymppisenä kuluttaa koulun penkkiä.
Ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia alle 30-vuotiaana. Olin 36 kun esikoinen syntyi ja 38 kun sain toisen lapsemme. En olisi halunnut lapsia vuottakaan aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemmin en kokenut olevani kypsä tähän vastuulliseen tehtävään. Nyt on paljon enemmän annettavaa lapselle kun parikymppisenä.
Nelikymppisenä omaa aika kun lapset muuttaa pois, mutta on kyllä ihan eri juttu viettää sitä omaa aikaa alle kolmikymppisenä. Aion ainakinnomia lapsia neuvoa ottamaan nuoreedun vapaudesta kaiken irti ja tekemään lapset myöhemmin.