Neuvoja miten lähestyisin tytön eskari kavereiden vanhempia?
Eli siis tyttöni kaipaa kavereita. Naapureissa on kyllä leikkiseuraa muttei ihan samanikäistä. Tarhassa menee ihan hyvin ja yksin ei siellä ole. Yhden lapsen äidille soitin tässä syksyllä ja esitin toiveen jos hänen tyttönsä voisi tulla meille leikkimään. No tuo äiti ei innostunut, sanoi vaan että heillä on kiireitä tms ja ei oikein tiedä menoistaan. Nyt olen vähän lannistunut tuosta vastaanotosta ja en oikein uskalla kenellekään soittaa. Mitä tässä kannattas keksiä?
Mitään selkeää kaveria ei siellä tarhassa ole mutta samojen tyttöjen kanssa useimmiten leikkii. Vai annanko asian vaan olla, ehkä sitten kun saa oman kännykän niin voi alkaa itse soittelemaan? Miten te muut olette toimineet?
Kommentit (41)
[Muutenkin: älä soita, vaan ota asia esille, kun näet jonkun äidin siellä päiväkodilla. Jos joku "kasvoton" ihminen soittaa, ei hevin tule sopineeksi lapsen kyläilystä, jos ei heti edes muista, kuka se soittaja olikaan.
Meillä kaverikyläilyt lähtivät käyntiin kun eskarikaverin vanhempi sanoi siinä eteisessä että heidän tyttönsä on puhunut että olisi kiva leikkiä meidän tytön kanssa, että voitaisiinko sopia kyläilystä. Antoi sitten minulle käyntikorttinsa ja mä soitin heti illalla perään.
Minua olisi jännittänyt päästää lastani vann jonkun "Nean" luokse, mutta oli kiva kun sen toisen äidin kanssa siinä vaihdettiin muutama sana ja jutusteltiin että missäs te oikein asutte.
itse ne ovat tuttavuutensa ja kaverisuhteensa solmineet pihalla tai tarhassa tai koulussa. Minusta se on curlingvanhemmuutta pahimmillaan jos rupeaa tuollaisia asioita järjestelemään lapsensa puolesta.
itse ne ovat tuttavuutensa ja kaverisuhteensa solmineet pihalla tai tarhassa tai koulussa. Minusta se on curlingvanhemmuutta pahimmillaan jos rupeaa tuollaisia asioita järjestelemään lapsensa puolesta.
pitää vähän nähdä vaivaa niiden kavereiden saamiseksi
ei ap.
Meillä lapset ovat eskarista asti vierailleet kavereillaan ja muut ovat aina olleet hyvin tervetulleita meille. Minusta on vaan ihanaa tuntea muut vanhemmat ja lapset. Kivahan se on lapsellekin kun on kavereita.
Nyt lapseni on tokalla ja pikkuhiljaa tietää kaikkien kavereiden omat numerot ja soittelee kavereille itse.
tiesinkin sen, mutta en ehtinyt kovin syventyä asiaan. Soitin kyllä äidille ja sanoin, että mun mielestä sun poikaa nyt syödään porukasta ulos ja se on mun mielestä kurjaa. Että voisko poika tulla meille vaikka leikkimään, että sitä kautta tutustuis muihinkin.
Asiassa oli vain se ongelma, että meillä on muitakin lapsia ja miehellä vuorotyö, kuten minullakin. Aikamoista aikatauluttamista välillä.
Tämän toisen äidin kanssa reilusti sovittiin, että kun hänellä on aikaa enemmän, hän hakee pojat heille ja tuo sitten kotiin. Minä taas hoidan asian kylläkin harvemmin, mutta kuskasin poikaa meille aina kun pystyin.
Nyt poika on saanut muitakin kavereita ja heitä on sellainen kiva porukka, joka tykkää leikkiä yhdessä.
Asian ydin siis on se, että tämä toinen äiti saattoi oikeasti olla kiireinen ja koki stressinä lisäleikkitreffit. Juttele siis äitien kanssa ja sano, että voit tuoda lapsen kotiin. Se jo kummasti auttaa hektisessä hässäkässä.
itse ne ovat tuttavuutensa ja kaverisuhteensa solmineet pihalla tai tarhassa tai koulussa. Minusta se on curlingvanhemmuutta pahimmillaan jos rupeaa tuollaisia asioita järjestelemään lapsensa puolesta.
pitää vähän nähdä vaivaa niiden kavereiden saamiseksi
ei ap.
hänen puolestaan ruvennut suhteita solmimaan, sai kyllä ihan itse ne loppujen lopuksi solmittua ihan omalla tavallaan kenenkään hätäilemättä siinä taustalla, että saatkohan kavereita ja mitäs jos äiti soittaa ja yrittää kysyä sulle kaveria...
itse ne ovat tuttavuutensa ja kaverisuhteensa solmineet pihalla tai tarhassa tai koulussa. Minusta se on curlingvanhemmuutta pahimmillaan jos rupeaa tuollaisia asioita järjestelemään lapsensa puolesta.
Minä taas hitusen ihmettelisin jos meille joku ilta ilmestyisi joku tyttäremme eskarikaveri. Se nimittäin vaatisi todennäköisesti sitä että kaveri itsekseen pyöräilisi toistakymmentä kilometriä, jos ei saisi vanhemmiltaan apua.
Ei minusta muutenkaan olisi ok, että joku vieras lapsi tunkisi meille ilman että hänen vanhempiensa kanssa olisi asiasta sovittu.
siis oma poikani oli suosittu. Mutta luokassa (ekaluokkalaisista kyse) oli sellainen kovisjengi, joka söi tätä yhtä poikaa ulos ja kiusasi.
He asuivat hiukan kauempana, joten kylässäkulku oli hankalaa. Mun mielestä oli inhottavaa, että tätä yhtä poikaa syötiin ja kiusattiin. Ajattelin, että saisi kavereita kun oma poikani, joka oli luokassa suosittu, mutta ei kiusaaja, kaveeraisi tämän kanssa.
Hyvin siinä kävi. Mutta minulta ei olisi riittänyt aikaa ja energiaa kovin kuskailla poikia, joten pojan äiti hoisi sitten tätä kylääntuonti-vientisysteemiä.
kantakaupungissa, alueella, missä ei ole leikkipihoja melkein missään talossa. Ja eskari-ikäisistä vain ne alihoidetut reppanat kulkee itsekseen etsimässä kavereita vapaa-ajalla. Jossain Ala-Lantalan lähiössä on varmaan toisin, tämä riippuu alueesta tosi paljon.
Täällä yleinen tapa on se, että leikkitreffejä järjestetään niiden lasten välillä, joiden äiditkin jonkin verran tuntevat toisiaan. Ovat voineet tutustua joko jossain perhekerhossa tai sitten ihan lasten ystävystyttyä päiväkodissa.
itse ne ovat tuttavuutensa ja kaverisuhteensa solmineet pihalla tai tarhassa tai koulussa. Minusta se on curlingvanhemmuutta pahimmillaan jos rupeaa tuollaisia asioita järjestelemään lapsensa puolesta.
Minä taas hitusen ihmettelisin jos meille joku ilta ilmestyisi joku tyttäremme eskarikaveri. Se nimittäin vaatisi todennäköisesti sitä että kaveri itsekseen pyöräilisi toistakymmentä kilometriä, jos ei saisi vanhemmiltaan apua.Ei minusta muutenkaan olisi ok, että joku vieras lapsi tunkisi meille ilman että hänen vanhempiensa kanssa olisi asiasta sovittu.
Ja meilläkin kaikki eskarikaverit asuivat vähintään parin kilometrin päässä. En tosiaan päästänyt eskarilaista iteksiin kulkemaan semmoista matkaa... Lähikortteleissa ei samanikäisiä kavereita yksinkertaisesti ole. Eli kuskina olen ollut useamman vuoden.
Nyt koululaisena sopivat sitten keskenään menojaan ja pari kilometriä saa mennäkin omin nokkineen tai kaverin kanssa, jos vaan tuntee tien. Kännykkä on taskussa, jos hätä tulee (tai tarvii tarkistaa, missä tyttö viipottaa) Vaikka välillä tarkistellaan sitten puolin ja toisin vanhempien keskenkin, varsinkin, jos ovat menossa jonkun kotiin leikkimään.
Eri asia olis, jos kaikki kaverit asuis samalla pienellä pläntyllä. Tervetuloa maalle...
että äiti/isä omalla esimerkillään näyttää, miten sosiaalisia suhteita luodaan. Että kun alkaa usein törmätä johonkin omissa kuvioissaan, jutellaan small talkia, sitten vähän tutustuttua sovitaan tapaamisia ja keksitään kivaa tekemistä.
Tuossa ei ole tippaakaan curlingia, vaan ihan normaalia kasvun ja taitojen tukemista. Lisäksi fiksut vanhemmat voivat myös aktiivisesti tukea lapsen suhteita samanhenkisten perheiden lapsiin. Lika barn leker bäst.
t. 20, jonka edellisestä ruotsintunnista on jo jonkin aikaa
Lisäksi fiksut vanhemmat voivat myös aktiivisesti tukea lapsen suhteita samanhenkisten perheiden lapsiin. Lika barn leker bäst.
lapsensa suhteita kaikenlaisten, -kokoisten, -väristen ja -henkisten lasten kanssa. Ihminen joka tulee toimeen kaikkiin sosiaaliluokkiin kuuluvien kanssa luontevasti, joka pitää kaikkia kanssaihmisiään samanvertaisina varallisuuteen, asuinpaikkaan, koulutustaustaan tai muuhun vastaavaan katsomatta, pärjää maailmassa parhaiten, hän osaa olla luontevasti seurassa kuin seurassa.
siis oma poikani oli suosittu. Mutta luokassa (ekaluokkalaisista kyse) oli sellainen kovisjengi, joka söi tätä yhtä poikaa ulos ja kiusasi.
He asuivat hiukan kauempana, joten kylässäkulku oli hankalaa. Mun mielestä oli inhottavaa, että tätä yhtä poikaa syötiin ja kiusattiin. Ajattelin, että saisi kavereita kun oma poikani, joka oli luokassa suosittu, mutta ei kiusaaja, kaveeraisi tämän kanssa.
Hyvin siinä kävi. Mutta minulta ei olisi riittänyt aikaa ja energiaa kovin kuskailla poikia, joten pojan äiti hoisi sitten tätä kylääntuonti-vientisysteemiä.
t. 20, jonka edellisestä ruotsintunnista on jo jonkin aikaa
Lekar=leikit, leker=leikkii.
Tämän olen oppinut kun aran lapsemme yksi kaveri, johon hän on ihan itse tutustunut ilman aikuisten apua, on suomenruotsalaisesta perheestä.
samanhenkisyys ei riipu etnisyydestä tms. kuten tuo yksi kirjoittaja luulee.
samanhenkisyys ei riipu etnisyydestä tms. kuten tuo yksi kirjoittaja luulee.
Meillä molempien lapsien kohdalla on toiminut kaverivierailut niin, että lapset ovat keskenään tarhassa tai koulussa jutelleet että olisi kiva käydä toisen luona leikkimässä ja kun tällainen pyyntö on lapselta tullut olen laittanut kaverin tarhalokeroon omat yhteystietoni tai kehottanut lastani antamaan oman numeroni kaverin vanhemmille toimitettavaksi. Samoin on lapsieni kaverit toimineet ja usein sain lasten vanhempien yhteystietoja.
No nyt ovat jo niin isoja, ettei tällaista jumppaa tarvitse enää tehdä. Mutta ap:n kannattaa oikeasti miettiä kumman tarve on saada niitä eskarikavereita kylään, sun vai lapsen? ja voithan laittaa viestiä eskarikaverin lokeroon esim " Hei! x ja x ovat jutelleet eskarissa, että olisi mukava joskus käydä kylässä leikkimässä. Tässä numeroni, niin voit olla yhteydessä! T: x:n äiti se ja se"
tai toisella paikkoihin, jossa luontevasti tapaa niitä eskarissa olevia tyttöjä, jotka tuntuu samanhenkisimmältä. Ja kun näkee niiden äitejä samalla, niin juttelee luontevasti niitä näitä ja vähän tutustuu, mutta missään tapauksessa ei saa mennä liian henkilökohtaiselle alueelle, kysellä liikaa tai tilittää itse.
Ja jos mahdollista, niin voisi sopia tapaamista tai tekemistä ensin muualle kuin kenenkään kotiin, esim. puistoon tai jonnekin, missä myös kaverin äiti on mukana ainakin jonkin aikaa. Homman clue on minustakin se, että myös äidit tutustuvat ainakin vähän ja ideaalitilanteessa tulevat myös ihan ok toimeen toistensa kanssa.
En tuota omaa eskarilaistani kyllä päästäisi kylään, jos en edes vähän tuntisi äitiä/perhettä.