Neuvoja miten lähestyisin tytön eskari kavereiden vanhempia?

Syödä ulos porukasta?

Meillä päin ainakin on ihan yleinen kuvaus siitä, että yksi ihminen jätetään yksin, haukutaan, ei mennä kylään, ei haluta kylään, kiusataan jne..



Eli syödään porukasta ulos niin, ettei kukaan enää uskalla leikkiä sen kanssa kun luokan kingit niin päättää ja kukaan ei uskalla puolustaa tätä.

eskarilaistani kylään jollekin parinkin korttelin päässä asuvalle kaverille, jos asiasta olisivat sopineet keskenään vain lapset eikä minulla olisi mitään käsitystä siitä, minkälaisesta perheestä on kyse tai että onko asiasta ollenkaan puhuttu perheen vanhempien kanssa.

Kahden kanssa sovittiin, koska asuvat lähellä. Eivät ole tytön "ydinkavereita" ja ne jäi siihen. Tytöillä on vähän eri jutut ja omat kaveripiirit. Kahden kanssa on sitten tosi tiiviisti, erityisesti sen toisen. Pahimmillaan me vanhemmat kuskataan tyttöjä tuossa neljäkin kertaa viikossa kylään. Viikonloput ja lomat leikkiminen on melkein päivittäistä. Se jankkaus siitä kaverikylästä alkaa jo heti aamulla herättyä viikonloppuisin meillä ja näköjään siellä kaverin perheessä myös. Helppoahan se on, kun tytöt viihtyy ja päästään itse helpolla. Aika tasan on hoitovastuuta jaettu eli vuoronperään kutakuinkin mennään.



Meillä nää jutut alkoi sillä, että puhuin tytölle, että haluaisiko leikkiä "Maijan" kanssa joskus meillä ja kyselepäs sitä päiväkodilla. Sitten tyttö kertoi, että Maija haluaisi kovasti tulla meille. Mähän en koko Maijan sukunimeä edes tiedä, vanhemmat nähnyt ohimennen, joten jätin lokeroon lapun, jossa kerroin asian lyhyesti ja laitin nimen ja puhelinnumeron. (olisin toki sanonut kasvotustenkin, mutta niin harvoin törmättiin pihalla ja sukunimeä en tosiaan edes tiennyt, joten numerotiedustelukaan ei auta) Sieltäpä pompsahti heti seuraavana aamuna tekstari äidiltä, jossa kyseli leikkikaveria. Siitä se alkoi. Siinä sitten samalla kävi sukunimet ilmi ja esittäydyttiin toisille. Kyllähän sen jo ovella näkee, uskaltaako perheeseen lasta jättää vai ei.

joilla on oman perheen menot, lapsilla pitkät tarhapäivät ja viikonloppuna tahdotaan olla rauhassa ilman aikatauluja, mikäli mahdollista?



En vois kuvitellakaan, että hankkisin lapselle leikkiseuraa arki-illoiksi, muutenkin yks saatanan hässäkkä koko 17-19 aika. Viikonloputkin vilistää sataa ohitse, ei vois vähempää kiinnostaa mitkään ylimääräiset säädöt.



Meidän eskari-ikäisellä on kyllä sisarus, ja he leikkivät viikonloppuisin kaksistaan, jos tahtovat seuraa. Usein nämä "pakko saada lapselle kaveri" -vanhemmat ovat yksilapsisia vanhempia. Eikä sinänsä ole mitään pahaa kavereiden haalimisessa, mutta saisko jotain ymmärrystä, jos ei jaksa järjestää?

aamupäiväeskari ilman siis tarhakuvioita. Aina hakiessa näki toisia äitejä ja tuli juteltua ja sitä kautta tutustuttua ja kysyttyä voiko tavata. Tekstiviestillä on helppo kysyä tarkkaan päivää ja aikaa varsinkin jos on jo tuttu ihminen. Nyt koululaisena on kavereita lähellä ja helpompi nähdä koulun jälkeen.

että niinä parina kolmena väsyneenä, kiireisenä arki-illan tuntina ei halua ketään kaveria kylään tai toisaalta omia lapsiakaan muualle. Kun kaikki on olleet koko päivän tahoillaan, perheen on hyvä olla yhdessäkin. Harrastuksetkin vie aikaa.



Sitä paitsi kun nuo eskarilainen, 4v ja 1,5v ovat koko päivän olleet päiväkodissa toisten lasten eli kavereidensa kanssa, eiköhän se riitä sitä lajia oikein hyvin arkipäiviksi. Ja onhan noilla kaveria toisistaankin oikein mainiosti.



Meillä ei siis kaverikyläillä arkisin, viikonloppuisin jonkin verran kyllä. Minulle riittäisi aivan mainiosti oman perheen kuviot silloinkin, mutta uskon, että lapset pääsevät paremmin kaveriporukoihin mukaan, jos jo ennen kouluikää pääsevät toisten luo leikkimään. Lähinnä tämä nyt koskee tuota eskari-ikäistä.



Ja allekirjoitan myös sen, että suurin tarve korostaa lapsensa laajaa kaveripiiriä on nimenomaan niillä, joilla on vain yksi lapsi...

Ja allekirjoitan myös sen, että suurin tarve korostaa lapsensa laajaa kaveripiiriä on nimenomaan niillä, joilla on vain yksi lapsi...

- on siinä myös se puoli että onhan myös tärkeää antaa aikaa sisarussuhteen kehittymiselle ja sisarusten kanssa touhuamiselle, jos on sisaruksia.

Tämä elämäntyylimme (ainakin kaupungeissa) ei usein oikein anna mahdollisuuksia lasten spontaaneille leikeille ja tutustumiselle esim pihoilla kuten ennen vanhaan, kun päivät ollaan tarhassa + ilta-aika kotona on niin lyhyt. Myöskään ei enää ole sellaista spontaania kyläilykulttuuria 8edes lapsilla?), että vaan soitetaan ovikelloa ja marssitaan sisälle. Itse muistan lapsuudestani että kavereille vaan mentiin ennalta sopimatta käymään, ja jos olivat kotona ja sopi, niin alettiin leikkimään siellä, ulkona tai mentiin meille leikkimään.

lapsena naapurin lasten luona. Rivarissa oli 12 asuntoa, joissa 8:ssa suunnilleen samanikäisiä lapsia ja talolla yhteinen, joka ikkunasta näkyvä leikkipiha. Mutta en mä mitään kauempana asuvia lapsia lähtenyt eskari-ikäisenä hakemaan ulos.



Jos asuttais nyt tuollaisessa, niin varmaan nuo 5- ja 7-vuotiaat eläisivät samantyyppistä kaveripiirielämää. Mutta kun asutaan Helsingin keskustassa, talossa jossa ei ole leikkipihaa eikä samanikäisiä lapsia, niin ei se vaan onnistu.

olen mietttinyt juuri samaa asiaa kuin ap



meillä yks lapsi ja eskarissa on



toiset olleet siel tarhassa jo vaippaikäisestä , joten siihen on vaikeaa päästä mukaan, siis saada kaveria,

syksy jo pitkällä ja meidän tytöllä ai tunnu olevan kaveria, vaikka reipas on, sanoo et ei ne haluu olla hänen kanssa kun leikkivät kahdestaan



tarhanopet sanoo et katsovat kyllä et ei jää kukaan yksin, no tyttöni leikkii sit pojan kans jolla kans ei kaveria, ihan kivaa, mut kyllä minusta tyttöjen tuossa iässä kuuluisi saada leikkiä tyttöjen kanssa omia barbi prinsessa yms leikkejä, joista omanikin tykkää





eli mitä teen ?

pitääkö munkin soiteella jollekin ?

kelle?

kun siis toiset tytöt on jo ns pariutuneet keskenään



eikä naapurissa ole tyttöjä samaa ikäluokkaa

Itse olisin ikionnellinen jos joku soittais ja sopis kaverikyläilyä.(ton äidin asenne oli vaan semmonen ett mitä mulle soittelet). Ehkä mulla oli vaan huono onni ja yritän muihinkin ottaa yhteyttä.

AP

Monella on sisaruksia joiden kanssa leikitään ja illat on kovin lyhyitä, joten emmä lähtis raahaamaan lapsia mielellään mihinkään.

Tämä kanta siksi kun moni niin ihmettelee miten voi olla noin tyly. Parempi sanoa suoraan kuin keksiä tekosyitä.

Mutta voithan kysellä jotain toista lasta leikkitrefeille seuraavaksi :) Tuskin tuo äiti mitenkään negatiivisesti ajatteli soitostasi, mutta oli ehkä hänelle vain huono hetki. Ja perheen tilanne todella vaikuttaa paljon leikkitreffiehdotuksiin suhtautumiseen, kuten monissa viesteissäkin on jo käynyt ilmi.

Meilläkin on kolme lasta ja kaikilla harrastuksia. Vaikka välillä joku meillä leikkitreffiseuraa kaipaankin viikolla (lähinnä pienimmät, kun heille sitä pitää vielä järjestää), niin ihan oikeasti en tähän hässäkkään halua enää ylimääräistä ohjelmaa. Tai siis ylimääräisiä lapsia meille, jonnekin voin kyllä omani kuskata. Koululaisen kaverit kulkevat jo itsenäisesti ja he huolehtivat itse itsestään, mutta eskarilaisia ja pienempiä täytyy vielä "vahtia". Vaikea hoitaa kyläilyjä, jos itse täytyy käydää välillä kuskaamassa toista lasta harrastukseen ja takaisin. Toki yksilapsisessakin perheessä voi olla iltamenoja, onhan vanhemmillakin harrastuksia tai vaikka iltatyö.

Ja kuten tuossa aikaisemmin mainittiinkin, niin on huomattavasti helpompaa, jos voit jo ehdottaa jotain aikaa leikkitreffeille tyyliin: kävisikö ensi viikon tiistaina tai torstaina...

Tuosta lasten lähettämisestä toisten oven taakse vielä: Oma esikoiseni on jo sen verran iso, että varsin pitkälle sopii itse omat menonsa. Pari vuotta sitten oli meilläkin aika, että kaverit alkoivat tulla itsenäisesti soittelemaan ovikelloa. Harmitti välillä todella paljon, kun tulivat juuri kun olimme esim. lähdössä harrastukseen. Lapseni olisi mielellään leikkinyt, mutta juuri silloin ei tietystikään käynyt. Eli yritin opettaa kavereita ensin soittamaan, harmitti heidänkin puolestaan, kun tulivat kuitenkin jonkin matkaa meille asti. Asumme omakotitaloalueella, jossa samanikäisiä lapsia aika harvassa, joten omalta kadulta ei oikein leikkeikavereita löydy vaan ovat vähän kauempana. Ainakin arempi lapsi voi myös pettyä kovasti, jos on jo jännittänyt kaverille pyytämään menoa ja sitten toiselle ei sovikaan. Minusta parempi soittaa etukäteen alkuun. Sitten kun ovat paremmin tuttuja ja ikää vähän enemmän voivat toki sopia ja kulkea itsenäisesti. Tuo eskari-ikä ja vielä ekaluokkakin on vähän hankalaa aikaa.

Itse olisin ikionnellinen jos joku soittais ja sopis kaverikyläilyä.(ton äidin asenne oli vaan semmonen ett mitä mulle soittelet). Ehkä mulla oli vaan huono onni ja yritän muihinkin ottaa yhteyttä. AP

soittais meille ja kysyis leikkiseuraa



mut kun ei

ja tilanne se et itse en tiedä kannattaako soittaa, kun meidä eskari ryhmässä on pariton määrä tyttöjä, ja toiset siis olleet kavereita keskenään tarha´ssa jo vaippaikäisitä, eli ns parit on jo olleet vuosia



omani siis uuten rohkeasti yrittää kyllä saada kavereita ja päästä porukkaan, mut kolem tyttöä ei näköjään voi /osaa/halua leikkiä yhdessä ??





miissä päin ap asut ?

mulla olis aikaa ottaa tytölle leikkikaveria tänne meille

laitettiin ryhmän ilmoitustaululle puhelinrinki lappunen. Juuri esim. näitä kyläilyjuttuja ajatellen. Eli vanhempainillassa asia tuli puheeksi kuinka saa yhteyttä vanhempiin ja siellä ehdotettiin että ne ketkä haluaa laittaa yhteystietonsa lapulle mikä on ilmoitustaululla ja siitä voi poimia numeron jos haluaa ehdottaa kyläilyä, tapaamista puistossa yms. Meillä toiminut hirveen hyvin! :-) Ehkä voisit ehdottaa tälläistä pk-hoitajille? He voivat sitten lapun ilmestyttyä inffota muitakin vanhempia sen tarkoituksesta.

tällä tavalla on lapsi vieraillut tarhaystävien luona ja he meillä. On tullut tutustuttua lasten vanhempiinkin paremmin, kuin vain huomenet ja heipat aamuisin ja iltapäivisin :-)

kysele vaikka toisesta perheestä, jos ekalle ei nyt sopinut. On kyllä ihan totta, että jos on vähänkin tutumpi perhe, niin kyläily on helpompaa, mutta jostainhan se tutustuminen täytyy aloittaa. Voithan vaikka pyytää eskarin eteisessä jos joku äiti tahtoisi tyttönsä kanssa yhdessä piipahtaa teille kahville? Näin ei tarvitsisi laskea lasta vieraaseen paikkaan, jos siitä on jollain kiinni.



Jos tyttäresi kaipaa iltaisin leikkiseuraa, niin ihan hyvin minusta äitinä voit sitä yrittää järjestää. Minusta ainakin on tosi kivaa, kun omaa lasta on pyydetty eskarikavereidenkin luokse, vaikka tässä naapurustossakin on hänellä kavereita. Ja mielellään on mennyt itsekin.



Tuosta kavereiden kanssa olemisesta vielä, että minulla on kolme lasta ja kaksi vanhinta saavat melko vapaasti olla iltaisin kavereiden kanssa. Kyllä sitä perheen keskeistä aikaa jää silti oikein hyvin. Ainahan heitä ei edes huvita lähteä kavereille tai sitten kaveritkin tulevat meille ja saatetaan tehdä isommalla porukalla jotain. Olen myös tutustunut näiden kavereiden vanhempiin, mikä on tosi kiva juttu sekin.

niitä leikkitreffejä vielä järjestyy! Kysy joltain muulta ja mieluummin ei "puun takaa" soittamalla vaan yhteystiedot muuten jättämällä tai vaikka tekstiviestillä, niin äidillä on aikaa kelata kuka olet ja kysyä myös lapseltaan ilman, että hengität niskaan puhelimen toisessa päässä.



Raadollista mutta totta on myös se, että kyllä jos lapsi on kivana pidetty leikkikaveri ja muilla vanhemmilla äidistä/vanhemmista hyvä fiilis, leikkitreffit onnistuu varmemmin. Varsinkin jos treffit vaatii aikataulujen ym. säätämistä, sen kyllä tekee mieluummin jonkun kivan ja fiksun ja reilun kaverin vuoksi kuin sellaisen, josta on kyläillessä rasitetta tai jonka kanssa leikit ei oikein suju.

sulla on ollut TOSI huono tuuri, jos tuollaisen vastauksen olet saanut!

99% äideistä kyllä mielellään sopii leikkitreffejä, vaikkei ne just seuraavalle päivälle sopiskaan!

Mä ottaisin itse sen asenteen, että tuskin 6-vuotias osaa itse asiaa hoitaa, sillä muutenhan hänellä olisi jo kavereita.



Entä jos tekisit niin, että järjestät kutsut, joihin kutsut kaikki eskariryhmän tytöt. Sitten vähän katsot miten leikit menee ja sen perusteella alat sopia tarkempia treffejä. Toki voit myös kysellä vähän mitä harrastuksia muilla tytöillä on ja laittaa lapsesi samoihin harrastuksiin.



Täällä av:lla on käsittämätön asenne, jonka mukaan ihan pientenkin lasten pitää osata hoitaa itse kaveriasiansa. Samaan hengenvetoon tulee kuitenkin aloituksia missä joku aikuinen ei pärjää anoppinsa, kälynsä, kaverinsa tai naapurinsa kanssa.

hankala vastata. Kutsu tiettynä päivänä. "Onko teidän Iidalla menoa tiistaina, vai sopisiko, että hän tulisi meille leikkimään, voisin hakea tytöt päiväkodilta hiukan aiemmin ja antaa illallista, voisin tuoda Iidan kotiin sitten vaikka kuudelta tai koska teille vaan sopii?"



Kannattaa ehdottaa leikkitreffejä sellaiselle äidille, jonka kanssa on jo jutellut vähän, moni ei halua päästää lastaan kylään, jos ei tunne perheen äitiä yhtään.



Meillä nuo leikkitreffit aloitettiin viskari-iässä.

Itse olisin ikionnellinen jos joku soittais ja sopis kaverikyläilyä.(ton äidin asenne oli vaan semmonen ett mitä mulle soittelet). Ehkä mulla oli vaan huono onni ja yritän muihinkin ottaa yhteyttä.



AP

Ehdota siis jonkun toisen lapsen äidille leikkitreffejä. Äläkä lannistu, vaikkei heti ekalla kerralla onnistuisi, meillä esim. minä olen kotiäiti eikä lapsillakaan ole kauheasti harrastuksia, mutta jollain viikolla voi olla niin tyhmästi sen kymmenen asiaa päällekäin, ettei mikään päivä sovi - seuraavalla viikolla taas voi käydä.