Mitä teen, kun anoppi antaa ihan älyttömiä "lahjoja"?

Kerrankin antoi lapselle lahjaksi pääsiäismunan "leluylätyksen". Suklaan oli syönyt itse. Mutta nuo sinun anoppisi lahjat olisivat kaikki oikein mieluisia meille. Telineet veisin ulkokuivausta varten, pyykkipojat samoin, saappaita ja pihakenkiä aina tarvitaan, astiat, rasiat ym. kaikelle käyttöä löytyisi! Mutta me asummekin maalla ja elämme luonnonläheistä ja vaatimatonta elämää...

Mun anoppi antaa myös kaikenlaista, mutta ikivanhaa, kulunutta, likaista ja rikkinäistä.

Mä laitan kaiken heti kiertoon, koska en pinttyneenlikaisilla pyyhkeillä tai 50 vuotta vanhoilla vauvan vaatteilla tee oikesti mitään. Enkä tarvitse myöskään mieheni vauva-aikaisia sideharsoja sen kummemmin.



Kaikki pois vaan. Pyyhkeillä pyyhin koiranpessun pissoja pois, muuten meni roskiin kaikki.

enkä juuri sentähden halua täysin turhaa roinaa nurkkiin, edes vateja =)

vaan ostaa kunnollista kestävää tavaraa, vähän.

että ihan vaan yrität kääntää OMAA tajuntaasi etkä anopin. On suuri, suuri lahja että lapsella on mummoja ja sinulla anoppi ja miehelläsi äiti. Tavara on oikeasti aivan sivuseikka. Viet jossain vaiheessa kirppiksille tai annat eteenpäin, ihan sama.



Hän rakastaa teitä tarjoustuotteillaan. Älä jätä anopin arvostusta hetkeen, jolloin multa kopisee arkulle :o(

ei tarvita nyt tämmöistä ja tämmöistä, eikä valitettavasti ole tilaa säilyttää mitään ylimääräistä. Kiitos vaan ajatuksesta, mutta ei ole nyt mahdollista ottaa vastaan. Johan on kumma jos väkisin työntää tavaraa teille, käyttää teitä ns. "jäteläjänä". Mun anoppi aina kysyy kun on heittämässä tavaraa pois, että tarvitaanko. Eikä tulis hällä mieleenkään alkaa ostamaan meille jotain taloustavaroita ilmab että tietää tarvitaanko tai halutaanko sellaista. Jos välttämättä haluaa antaa teille jotain, pyydä lahjakorttia että voitte itse käydä valitsemassa. Tai kysy mistä on ostettu, jos voit käydä vaihtamassa tavaran johonkin tarpeellisempaan. Musta on törkeetä että aiheuttaa teille paljon lisätyötä tuolla kamantuonnilla, eikä pitäisi olla sitten teidän harteilla säilyttää sitä ja etsiä kirppari & varat pöytä & tuhlata aikaa siellä päivystäessä. Jos et saa tuosta anopillesi sanottua, se tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen.

Voit tietysti lahjoittaa ne kaikki saman tien hyväntekeväisyyteen, esim. Ilona keräykseen tai UFF:lle tai kierrätyskeskukseen. Niin teen itse kaikelle ylimääräiselle tavaralle, josta haluan eroon.

Anopilla on kumma maailmankatsomus: tavara tekee onnelliseksi eikä sitä ole koskaan liikaa... Tänään anoppi toi meille KAKSI uutta pyykkitelinettä ( <a href="http://www.sinituote.fi/loader.aspx?id=bad0512c-dc03-4487-90f2-8b988d1b…" alt="http://www.sinituote.fi/loader.aspx?id=bad0512c-dc03-4487-90f2-8b988d1b…">http://www.sinituote.fi/loader.aspx?id=bad0512c-dc03-4487-90f2-8b988d1b…; ), mutta ei siis Sinituotteen vaan jotain halpoja taiwanilaisia rimpuloita. Ei me tarvita tuollaisia mihinkään, mutta kun HALVALLA OLI SAANUT! Aikaisempia lahjoituksia on mm. kumisaappaat mulle, miehelle kävelykengät, kaksi valtavaa pakettia pyykkipoikia, yksi rottinkinen kamala kaappi, muovirasioita, vessaan matto, pyyhetanko, erilaisia astioita suuri määrä... Kaikki on siis uutta, mutta aina kuitenkin halvalla ostettua, siis suoranaisia löytöjä anopin mielestä. Mä en vaan tajua, kuinka mä pamputan sen päähän, ettei me tarvita mitään tuollaista, ja jos tarvitaan, ostamme sen tarpeen mukaan itse. Mies on muutaman kerran yrittänyt selittää, mutta anoppi ei vaan usko. Mitä teen? Vienkö ne tavarat sen oven taakse?

teita ja hyvinvointianne noin usein. Tavaran laatu ja hinta on ihan sivuseikka.