Tyytyäkö nykyisen asuntoon ja nauttia väljästä elämästä taloudellisesti

tai sijoittaisin johonkin lomakohteeseen.

pian pois kotoa. Pysykää siinä vaan ja nauttikaa elämästä.



Lisäsiiven voitte ehkä rakentaa, jos omakotitalo. Tai vuokratkaa lämmintä varastotilaa kaikelle ylimääräiselle mutta "tarpeelliselle". Täten saatte lisätilaa.

Meillä vähän vastaava tilanne, tosin asutaan nyt vuokralla.



Mitäs jos mietitte asiaa niin, että jos isompaan asuntoon muuttaminen maksaa 100000, niin ratkeaisiko oikeasti asumisen ahtautenne sillä että vähentäisitte kotoanne tavaraa?



Meillä esim. on kaksi lasta, mutta koska neliöitä on vähän, niin emme voi millään säilyttää vaatteita toiselle (okei, ikäeroakin on 7 vuotta!), joten myymme aina molempien poikien vaatteet pois. Usein ihmisillä ei ole oikeasti liian vähän neliöitä vaan liian paljon tavaraa. Jos ajattelet, että kuinka monta muovikassillista teillä on vaikka liikaa tavaraa ja minkä verran pitäisi hävittää se ja sitten lasket, että paljonko yhden muovikassillisen hävittämisellä tavallaan "säästäisit", niin voit yllättyä aika paljon. Jos kuutioon menisi vaikka 15 muovikassillista ja tarvitsisitte lisätilaa avaruuden fiilikseen 7 m2, niin se tekis noin 100 kassillista. Tällöin voi laskea, että jokaisen ylimääräisen muovikassillisen hinta on 1000 euroa. Luopuisitko muovikassillisesta tavaraa teiltä, jos saisit siitä 1000 euroa? Tästähän sitä perimmiltään on kyse tuossa lisätilan tarpeessa usein.

Pitäisi vain siivota useammin kaappeja ja ajatella, mitä siinä voi säästää...pitäisi saada koko perhe tuohon mukaan:)Näytän tän ketjun myös miehelle:D

muitakin kipuilemassa samoja asioita.

Minä olen ihan samaa mieltä, että ei ne suuret neliöt vaan ne pienet tavaramäärät sen ratkaisee onko asunnossa tilaa vai ei. Ihmisillä on ihan liikaa tavaraa nykyään. Ajatelkaa 50-luvun koteja, kuinka vähällä tavaramäärällä (ja vaatemäärällä) silloin tultiin toimeen. Ja 50-luvulla huonekalut olivat sirompia kuin nykyään. Miksi pitää ostaa puolet olohuoneesta täyttävä divaanisohva kun puolet pienempi sopisi paljon paremmin.

panostaa viihtyvyyteen. Meillä on paljon tilaa enkä viihtyisi pienemmässä. Me tosin ei matkustella kuin kerran vuodessa eikä lapsetkaan harrasta ratsastusta kalliimpaa. Tietysti sun pitää ottaa huomioon myös se, että saatteko talon samalta seudulta eli joutuvatko lapset vaihtamaan koulua ja kaveripiiriä. Mun mielestä 160 000 euroa ei ole kovin iso laina, monilla on puolet isompia ja ovat samanikäisiä eivätkä stressaa sen kummemmin.

60-luvullakin elettiin ahtaasti ja sisarukset jakoivat usein saman huoneen. Eikä se heille mitään traumoja ainkaan tietääkseni ole jättänyt.

koskien tavaran määrää. Haluan, että kotimme näyttää avaralta ja tyylikkäältä, mutta 3 pientä lasta tuo haastetta tyylivaatimuksiini ;x

noh, meillä olisi varaa isompaan asuntoon vähän huonommalta alueelta, joten keskityn tällä hetkellä aivojeni uudelleen organisointiin.



Olen luonteeltani hamsteri ja säilyttäisin mielellään isompien sisarusten hyvät vaatteet pienimmälle. Minulle on äärettömän vaikeaa luopua ns. turhasta tavarasta, mutta vähitellen olen jo onnistunut. Käytettyjen vaatteiden lisäksi olemme myyneet jo 2 vaatekaappiakin! Vielä on tiukka tavoite vähentää lasten lelumäärää puolella.

Oma konstini muille, joiden vaikea luopua tavaroista on seuraava: kaikkihan tietää sen säännön, että jos et muista tavaran olemassa oloa tai et ole tarvinnut sitä yli vuoteen, sen voi hävittää. Mutta, olen itse lisäksi tehnyt niin, että siirrän ne hävitettävät (ei-myynti tai -eteenpäinannettavakelpoiset) johonkin kassiin, muka odottamaan jotain. Mies sitten hävittää ne niin, etten näe. Voisin muuten vielä dyykata ne takaisin.

Tulipa romaani, mutta taistelen juuri tämän ongelman kanssa päivittäin.

Asumme nyt hyvällä arvostetulla pientaloalueella turun keskustan lähellä. Haluaisimme rivarista muuttaa omakotitaloon. Alueesta joutuisimme tinkimään, eli kauemmaks muuttamaan ja lainaa ottamaan lisää. Kannattaako tuo mielestänne? Nyt meillä 5h+k+khh+s, kaikilla lapsilla omat huoneet. Mutta jotenkin olisi ihanaa asua isommassa omakotitalossa. Tätä olemme nyt pähkäilleet 6kk. Olimme varmoja että tämä on loppuelämämme koti, mutta haaveet on nykyisin muualla. Olemme n. 30v.



Mitä tekisitte? Kiitos :)

Lapsilla on omat huoneet. Tarvisisimme lisää varastitilaa urheiluvälineille ja sen kodinhoitohuoneen...muuten ihana talo ja piha. Olemme ihan hyvätuloisia, joten varmaan 'elintasoa' voisi nostaa, mutta onkohan se järkevää. Ajattelen sitä niinkin, että voi sairastua tai menettää työt, koska elämästä ei tiedä...vähän pessimisti nyt oon tai tosiaan saada hometalon tai ikävät naapurit..

http://www.finconsultants.com/ cheap home insurance xxppyk http://www.carsinsurance4u.com/ car insurance 8OOO http://www.insurersguide.com/ homeowners insurance in florida 59885

erityisen suuri lainasumma kahdelle maksajalle.

Asutaan kerrostalossa, työpaikat lähellä ja mulla varsinkin unelma työmatka. Päiväkoti ja koulu lähellä, turvallisen kävelymatkan päässä, palvelut lähellä, lapsella kaverit, alueella asuu paljon koko perheen ystäviä ja sukulaisia. Lapsilla mahdollisuus olla kielikylvyssä. Pärjätään tässä hyvin yhdellä autolla. Julkisilla pääsee hyvin liikkumaan. Nyt asuminen on halpaa, ei ole enää velkaa, rahaa jää kivasti mihin vaan. On varaa rempata ja sisustaa koti oman mielen mukaiseksi. Haaveissa mökki jossain vaiheessa.



Meidän taloudellisessa tilanteessa moni miettisi omakotitaloa. Se tarkoittaisi muuttoa jonnekin toiselle alueelle, kahta autoa, pitempiä työmatkoja, koulun vaihtoa, kaveripiirin vaihtoa, lainaa 100- 200 000. Jotenkin se ei yhtään houkuta. Oma piha olisi toki kiva, samoin takka. Mutta muuten en koe että saisin omakotitalosta niin paljon lisäarvoa elämääni, että haluaisin investoida siihen tuon lainasumman verran. Ja sitten ei olisi varaa kyllä matkustella eikä tehdä mitään ylimääräistä.



Elämä on mulle opettanut, että kaikki voi loppua koska vaan. En halua elää "sitten kun" elämää, eli suunnitella asioita tehtäväksi joskus eläkeiässä. VOi olla, että sitä ei tule koskaan. HAluan laatua elämääni nyt, ja minulle se laatu tulee edellä kuvatuista asioista.

http://www.getthebestratesfast.com/ cheap auto insurance quotes :-) http://www.chooseyourmed.net/ cialis 8-PPP http://www.autoinsurdeals.net/ auto insurance itk http://www.freequotesfast.net/ auto owners insurance 843820

vuokralla lapseni kanssa. Voisin hankkia isommankin, ehkä jopa oman (kun vakityökin). Toisaalta minua kuitenkin ahdista ajatus, että olen omistusasunnon takia "sidottu" käymään kuin kaistapää töissä jne. Toki siellä nytkin käyn, mutta olen kuitenkin hiukan väljemmässä "hirttosilmukassa" kuin suuren määrän velkaa omaavat. Toisaalta ajatus isommasta ja omasta asunnosta houkuttaa. Tässä sitten pähkäilen mitä tehdä.

en tilanteessasi muuttaisi muualle. Jos viihdytte nykyisellä asuinalueella niin ei kannata lähteä muualle.



Me tehtiin se ratkaisu, että muutettiin perheen kanssa edullisempien neliöiden perässä sellaiselle asuinalueelle, jossa ei viihdytä (kaukana Tampereen keskustasta) ja nyt katsellaan asuntoa kantakaupungilta kun ei tämä lähiöelämä meille sovi.



Eli siis kyllä se vaan on se sijainti, mikä on (lähes aina) se tärkein viihtymisen elementti asumisessa. Kaikkeen muuhun voi melkeinpä itse vaikuttaa, siis sisustuksella, huonejärjestyksellä jne.



Tuo tavaran vähentäminen on oikeasti todella tärkeä pointti. Pienempäänkin mahtuu jos ei hamstraa kaikkea kotiinsa.

Paljon antoi tukea ratkaisuillemme:)