Lue keskustelun säännöt.
Miksi lastenhoito vie voimasi eikä anna sitä?
10.09.2010 |
Edessä on vapaa viikonloppu lasten kanssa ja hyvillä mielin oottelen tätä. Suunnitelmissa ei ole mitään erikoisempaa, käydään uimahallissa, kerätään syksyn satoa puutarhasta, luultavasti poiketaan sienimettällä. Ihan normimenoa. Mutta minä viihdyn lasten kanssa ja on mukavaa.
Jos siihen ottaa jonkun naisen mukaan, niin hänelle viikonlopun menoihin osallistuminen on TYÖTÄ. Ikään kuin suoritus, jonka hän tekee. Oottaa ja kiitosta ja papukaijamerkkiä.
Tätä minä ihmettelen. Mitä niin HIRVEÄÄ tässä on? Ex-akka (siis lasten äiti) lähti pakoon jätti jälkikasvun mulle. Uusi akka, joka on kierrossa, niin - luulen, että hän odottaa kauhulla huomista päivää, kun ainakaan vielä ei ole keksinyt mitään menoa, miten paeta tätä tilannetta. No, annas olla, kun tulee tänään myöhään töistä, niin saan kuulla jonkun "perustellun" menon, jonka vuoksi hän ei voi osallistua.
Yksi perustelu avokin osallistumiselle olisi ehkä se, että myös hänen lapsensa pyörii siinä mukana omieni ohessa.
Ero on ehkä se, että mulle lapset antavat voimaa ja exsältä ja avokilta ne tuntuvat vievän viimeisetkin voimat. Mutta mistä tämä eroavaisuus oikein johtuu?
Kommentit (22)
eli elämä on jakuvaa "kato äiti mitä piirsin", "kato äiti mitä mä teen", "äiti, tuu pyyhkiin!", "äiti, auta nuken paidan kanssa", "äiti, mul on nälkä", "äiti, mul on jano", "äiti, mä haluun mennä ulos" jne jne jne jne.
Eli toisin sanoen, kun ollaan perheen kesken, niin lapsi keskeyttää lähes poikkeuksetta minun puuhani, haluaa minun huomiotani, haluaa että juuri minä autan, annan ruokaa, leikin, luen, pelaan... Mies saa istua rauhassa lehden kanssa, tai mitä nyt haluaakin tehdä. Eikä kyse ole siitä että mies jotenkin pakoilisi, olisi koko ajan poissa, ei haluaisi osallistua tms. Jos saan 5 min istua ilman että lapsi haluaa minulta jotain niin se on jo ihme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvässä parisuhteessa perheen kanssa jaksaa ja viihtyy, mutta huonossa suhteessa se on rankkaa.
kai se on asenne ja epäkypsyys. Ei ole vielä kasvanu aikuiseks ja ei varmaan kasvakkaan.
Meillä naisilla on usein suorittamispakko, koko elämä on suorittamista, ja sitten tavallaan "kilpaillaan" kuka pystyy/jakssa suorittaa eniten.
Ja on siinä varmaan monilla sitäkin, että joissain perheissä naiselle jää ne "pakolliset" hommat eli nainen vastaa usein enemmän lasten ruokkimisesta, siivouksista ja muistakin kotitöistä, niin kaiken raatamisen päälle haluaisi hetken hengähtää eikä touhuta lasten kanssa.
Itse osaan nykyään nauttiakin lasten kanssa tekemisestä ja olemisesta. Myös mieheni (lasten isä) osallistuu kotihommiin, niistä ei tarvitse riidellä. Arkisin illat on usein sitä suorittamista, mutta viikonloput ja lomat on tosi mukavaa aikaa koko perheen kesken, pelaillaan, ulkoillaan yms.
sinä taidat tykätä semmoisesta epä-äidillisestä tyypistä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...sitä on sen verran puutteenalainen, että koeajot on enemmän suoritettu tuolla makuuhuoneen puolella. Sitä paitti tällaiset äitiysjutut ja niissä pärjäämiset näkyy vasta pitemmässä juoksussa. Totta kai mulle filmaillaan aluksi iloista lasten kanssa oleilua. Asioiden todellinen laita paljastuu vasta pidemmässä juokussa...
että maksaisin aika paljon päästäkseni yhdeksi kokonaiseksi päiväksi ja yöksi eroon lapsistani. En vain jaksa olla jatkuvasti 24/7 saatavilla, aina ajatella muita ennen itseäni ja pyörittää tätä rutinoitunutta arkea. Kaipaan vapauttani. Edellisen kerran kun tuntis tällaista voimattomuutta onkin jo vierähtänyt monta viikkoa.
Ja tosiaan, kyllä minäkin jaksaisin jos tietäisin, että joka toinen viikonloppu lapset olisivat isällään ja minulla olisi taas aikaa runsainmitoin itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...sitä on sen verran puutteenalainen, että koeajot on enemmän suoritettu tuolla makuuhuoneen puolella. Sitä paitti tällaiset äitiysjutut ja niissä pärjäämiset näkyy vasta pitemmässä juoksussa. Totta kai mulle filmaillaan aluksi iloista lasten kanssa oleilua. Asioiden todellinen laita paljastuu vasta pidemmässä juokussa...
Haen lapset viideltä tarhasta normipäivänä. Panevat nukkumaan viimeistään ysiltä. Oikeesti omaa aikaa ja yhteistä aikaa kumppanin kaa on runsaasti, ainakin enemmän kuin mitä lasten kaa. Mä kun en koskaan paa nukkuun ennen puolta yötä...
Siksi en ymmärrä, että mitä syytä on ruikuttaa lastenhoidon raskaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän just on ihanaa, kun pitää lasta sylissä, lukee, loruilee, samoilee metsässä, käy kahvilassa ja kylässä, jne.
Se rasittava ja uuvuttava puoli on siinä oheistoiminnassa: jatkuvaa vaippojen vaihtoa ja paskan pyyhkimistä, ruuan laittoa,syöttöä, siivousta, syöttöä, siivousta, syöttöä, siivousta, taas kakan pyyhintää, joltain kaatuu mehulasi ja se menee rikki ja samaan aikaan pyyhitään taaperon räkää, sitten taas laitetaan ruokaa, syötetään ja siivotaan, pestään hampaita, pestään pyllyjä, laitetaan nukkumaan ja tämän kaiken lisäksi tehdään kotitöitä ja pidetään jonkinlaista jöötä talossa. HUOH.
Miehet, muistakaahan ottaa osaa tasa-arvoisesti myös noihin vähemmän voimaa antaviin hommiin. eiköhän se vaimo siitä piristy ihan kivasti taas. ; )
Mä käyn nukkumaan ysiltä niin kuin lapsetkin. Ei jää mitään omaa aikaa. Meidän lapset on olleet vauvasta asti vähäunisia. Oonkin joskus kadehtinut niitä vanhempia, joiden lapset nukkuvat 12 tuntia yössä. Kyllä mäkin jaksaisin, jos meidän lapset nukkuis noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haen lapset viideltä tarhasta normipäivänä. Panevat nukkumaan viimeistään ysiltä. Oikeesti omaa aikaa ja yhteistä aikaa kumppanin kaa on runsaasti, ainakin enemmän kuin mitä lasten kaa. Mä kun en koskaan paa nukkuun ennen puolta yötä... Siksi en ymmärrä, että mitä syytä on ruikuttaa lastenhoidon raskaudesta?
Moneltas ne sun lapses herää aamulla? Mun herää klo 6, eikä kuuden tunnin yöunet riitä mulle mitenkään, joten mun on mentävä aiemmin nukkumaan, eikä sitä omaa aikaa jää.
varmaan tosiaan syö huono parisuhde niitä voimia aikalailla niinkuin joku jo sanoikin.ja se jos mies ei näe arkea sun muuta samantyylisesti.ja on hidas kaikessa ja pystyy myös lähtee ulos niinkuin haluaa vaikka lapsi roikkuis lahkeessa. ja myös se niinkuin joku sanoi että vaikka koko pesue kasassa niin se on aina se äiti sitä ja äiti tätä.joo tiedän äidit on tärkeempiä kuin isät lapsillensa. mut toisaalta harmittaa kun kotitöiden jälkeen just ku haluis hetken rauhaa niin ei saa..mutta mies kyllä saa olla omas rauhas kotona ollessansa ja lukea yms. mut oota jos ite lukee lehtee joskus niin jo se revitään palasiksi tai tullaan hyppii sen päälle haha on tää ihanaa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että ei viihdy lasten kanssa vaikuttaa minun asenteeseeni naista kohtaan. On ikään kuin minut pakotettaisiin valitsemaan lasten ja naisen väliltä. Ja minä VARMASTI valitsen lapset. Surkuhupaisaa on, että lasten biologinen äitikin on pakottanut minut tähän valintatilanteeseen.
Minä taas olen sitä mieltä, että minusta riittää ihan kaikille, ei kenenkään tarvitse omia minua kokonaan itselleen. On aikaa kaikille...
Mutta ei hommista tule mitään, jos tulee tunne, että lapset on kuin jotain spitaalitautisia, joita vältellään. Sen sijaan lasten mentyä nukkumaan vaikka ollaan kovasti kiinnostuneita "seurastani"
joten luulenpa, että äiti ei ole heille kovin tärkeä. Vaan isi.
Sehän just on ihanaa, kun pitää lasta sylissä, lukee, loruilee, samoilee metsässä, käy kahvilassa ja kylässä, jne.
Se rasittava ja uuvuttava puoli on siinä oheistoiminnassa: jatkuvaa vaippojen vaihtoa ja paskan pyyhkimistä, ruuan laittoa,syöttöä, siivousta, syöttöä, siivousta, syöttöä, siivousta, taas kakan pyyhintää, joltain kaatuu mehulasi ja se menee rikki ja samaan aikaan pyyhitään taaperon räkää, sitten taas laitetaan ruokaa, syötetään ja siivotaan, pestään hampaita, pestään pyllyjä, laitetaan nukkumaan ja tämän kaiken lisäksi tehdään kotitöitä ja pidetään jonkinlaista jöötä talossa. HUOH.
Miehet, muistakaahan ottaa osaa tasa-arvoisesti myös noihin vähemmän voimaa antaviin hommiin. eiköhän se vaimo siitä piristy ihan kivasti taas. ; )
Mut kolme vuotta meni allergia-kutinoiden ja astma-juttujen kaa. Lapset nukkuivat sen minkä nukkuivat mun kaa, lasten äiti jossain muualla...
joten luulenpa, että äiti ei ole heille kovin tärkeä. Vaan isi.
mutta tarkotin äskeisellä noin yleisesti.mun moka ku en taas ajatellut teitä yh-isiä. ja hatun nostot siitä =) kyllä sä löydät semmosen naisen joka hyväksyy teidät kokonaisuudessa eli perheenä.jos ymmärrät mitä ajan takaa =) jos nainen haluaa sut niin sen on myös silloin haluttava lapsetkin oikeasti
kuten tuolla joku jo sanoi, valitettavasti en muista numeroa. Meillä äiti on se, joka pesee, puunaa, syöttää, nukuttaa. Isä vaihtaa ehkä yhden vaipan ja leikittään. En jaksa keksiä leikkejä, kun olen yöt heräillyt vauvan takia ja päivät huolehtinut hänen perustarpeistaan.
Olin itsekin tuota rasittavuus-kantaa joskus mutta se johtui vain pahasta olosta parisuhteessa. Nyt kun elän tyytyväisenä yksin, tosin rakkaassa etäsuhtessa myös, olen aina rento ja hyvällä tuulella. Ex-mies myös suoritti elämää ja lasten kanssa olemista, sitä hän tekee edelleen joka toinen viikonloppu. Mutta ihan sama minulle, elämä on ihanaa.