Miksi lastenhoito vie voimasi eikä anna sitä?
Edessä on vapaa viikonloppu lasten kanssa ja hyvillä mielin oottelen tätä. Suunnitelmissa ei ole mitään erikoisempaa, käydään uimahallissa, kerätään syksyn satoa puutarhasta, luultavasti poiketaan sienimettällä. Ihan normimenoa. Mutta minä viihdyn lasten kanssa ja on mukavaa.
Jos siihen ottaa jonkun naisen mukaan, niin hänelle viikonlopun menoihin osallistuminen on TYÖTÄ. Ikään kuin suoritus, jonka hän tekee. Oottaa ja kiitosta ja papukaijamerkkiä.
Tätä minä ihmettelen. Mitä niin HIRVEÄÄ tässä on? Ex-akka (siis lasten äiti) lähti pakoon jätti jälkikasvun mulle. Uusi akka, joka on kierrossa, niin - luulen, että hän odottaa kauhulla huomista päivää, kun ainakaan vielä ei ole keksinyt mitään menoa, miten paeta tätä tilannetta. No, annas olla, kun tulee tänään myöhään töistä, niin saan kuulla jonkun "perustellun" menon, jonka vuoksi hän ei voi osallistua.
Yksi perustelu avokin osallistumiselle olisi ehkä se, että myös hänen lapsensa pyörii siinä mukana omieni ohessa.
Ero on ehkä se, että mulle lapset antavat voimaa ja exsältä ja avokilta ne tuntuvat vievän viimeisetkin voimat. Mutta mistä tämä eroavaisuus oikein johtuu?
Kommentit (22)
taatusti tartuit lastenhoitohommiin vasta kun sun oli pakko, eli silloinkun sun parjattu ex-vaimo sai tarpeekseen lasten ja sinun passaamisesta.
ap on just sitä tyyppiä mies, jolle naisen pitää olla täydellinen. pitää olla missinmitoissa, ottaa hyvin suihin ja osata pornoelokuvien temput eikä ap:n nainen saa koskaan olla oma itsensä eikä pahalla tuulella.
osta ap vaikka kuuliainen thaivaimo nettimarkkinoilta.
Kyllä minulla oli omaa aikaa parisuhteessakin mutta rauhallisin olin kun olin lasten kanssa mutta isä ei ollut paikalla, hän vain oli tosi harvoi pois kotoa. Ei minua haittaa vaikka lapset olisivat minulla koko ajan.