5-luokkalainen ei tajua.
" Vauvalla on 120 ml maitoa. Vauva juo maidosta 1/6. Kuinka paljon maitoa jää?"
Mä olen jankuttanut sen kanssa varmaan kymmenen vastaavaa laskua, piirtänyt, kaatanut vettä pullosta toiseen ja muuta epätoivoista, mutta lapsi ei vaan ymmärrä. No, on se muutenkin melko kääpiö älyltään :-/
Arvatkaa, olenko välillä hieman loppu? En ole mitään erityisopettajatyyppiä, vaan muutenkin elämässä pinnani kiristyy, jos joku on tyhmä. Sellainen perustyhmä.
Kommentit (9)
Jos ei tajua, ei tajua. Lapsen itsetuntohan menee kokonaan, kun hän huomaa, että äitikin pitää häntä tyhmänä. Opi siinä sitten sen jälkeen yhtään mitään.
Anna lapsen keskittyä vahvuusalueisiinsa ja kehu häntä niissä.
Olet varmaan puhunut opettajan kanssa matikkavaikeuksista? Voitko jättää matikan opetuksen kokonaan koulun harteille?
muistan itsekin että ne oli ala-asteen matikassa mulle vaikein paikka, jouduin tukiopetukseenkin. muuten pärjäsin ihan hyvin koulussa ja kyllä mä ne nykyään tajuan ja olen ihan normaali kansalainen
Jos ei tajua, ei tajua. Lapsen itsetuntohan menee kokonaan, kun hän huomaa, että äitikin pitää häntä tyhmänä. Opi siinä sitten sen jälkeen yhtään mitään. Anna lapsen keskittyä vahvuusalueisiinsa ja kehu häntä niissä. Olet varmaan puhunut opettajan kanssa matikkavaikeuksista? Voitko jättää matikan opetuksen kokonaan koulun harteille?
On puhuttu open kanssa matikkavaikeuksista. Ja enkku, ja hissa, ja äikkä, ja bilsa... yms. Voihan niistä jutella, välillä saa tukiopetusta, mutta ei se mun sisäistä kiristystä poista.
-ap-
mitenkähän itse pärjäsit koulussa?
pärjäsin oikein hyvin, ilman työtä ja tuskaa. Ehkä siksi onkin vaikeaa kestää sitä, että lapsi ei pärjää juuri lainkaan, vaikka sen eteen tehdään paljon työtä.
Ymmärrän tilanteen, olin itsekin nopea oppimaan ja hitaus saa käämit kärähtämään.
Mutta olen toisaalta myös oppinut sen, ettei käämien kärähdys vie asioita eteenpäin. Lapsi oppii siitä vain sen, että äiti pitää häntä tyhmänä.
Omia vinkkejäni: Anna lapselle aikaa miettiä ja yrittää tehtävää itse. Anna vinkkejä tarpeen mukaan, paloitellen. Esim tuosta tehtävästä jossa 120 ml pitää jakaa kuuteen osaan, voisi vinkata aluksi että mieti voiko 12 jakaa kuudella...
Ja edemmäs edettyä voisi sitten yhdessä piirtää mittalasin, jossa on 20 millin välein viiva ja honata että 6:sta pötköstä syntyy 120 millin tolppa, ja että päällimmäisen kuudenneksen poistamalla (= vauva juo sen) päästään oikeaan tulokseen jne. Eli jos tämä (osittain) itse tekeminen auttaisi hahmottamaan? Jos lapsi ei osaa ajatella kun vahdit vieressä, anna hetki omaa aikaa kokeilla. Yritä saada onnistumisen elämys aikaan pienin askelin.
oletko koskaan ajatellut, että lapsi ehkä on etukäteen enemmän hermostunut sinun reaktiostasi kuin itse laskutehtävän vaikeudesta? Jos hän jo valmiiksi tietää että tulet (taas jossain vaiheessa) räjähtämään kuin ruutitynnyri, niin sen ajatteleminen vie hänet tehokkaasti pois itse tehtävään keskittymisestä.
Tuli vain mieleen.
mitenkähän itse pärjäsit koulussa?
Kiitos kysymästä, pärjäsin oikein hyvin, ilman työtä ja tuskaa. Ehkä siksi onkin vaikeaa kestää sitä, että lapsi ei pärjää juuri lainkaan, vaikka sen eteen tehdään paljon työtä.
16-17-vuotiaille. Vielä pahempi jos tuo on esim. 15 %, sitten tippuu jo "viisaammatkin" ;) Aloita helpommalla luvulla, ensin 1/2, sitten 1/3- osa niin ehkä hiffaa...