Ihanaa! Tänään 9-v ei itkenyt kouluun lähtiessä. Kerroin eilen

ITKEE kouluunlähtöä! - Onko hän siis itkenyt aiemminkin vai vasta tänä vuonna? Jos koulupelko iskee yllättäen, onhan siihen löydyttävä joku syy. Ja jos hän taas on itkenyt jo kaksi vuotta kouluun lähtöä, mitä asialle on tehty?



Ei kenenkään - lapsen tai aikuisen - pitäisi altistua tuollaiselle henkiselle ikävyydelle joka päivä. Kuvittele, jos joutuisit itse joka päivä lähtemään johonkin, joka ahdistaa ja pelottaa sinua kyyneliin asti.

Oletko pyrkinyt kaikin tavoin selvittämään MIKÄ lasta ahdistaa tai pelottaa? Oletko ottanut yhteyttä opettajaan ja puhunut lapsen kanssa? Mitä tarkoitat, että "et usko, että häntä kiusataan"? - Yhteys kouluun heti!

Onko koulupsykologin ja kuraattorin ja luokanopettajan kanssa tehty yhteistyötä asian tiimoilta ja neuvoteltu, miten lasta voi parhaiten tukea? Paikkakuntanne perheneuvolastakin saa apua, esimerkiksi neuvolapsykologilta/lastenpsykiatrilta.



Jos lapsella on selittämättömiä ja pitkäaikaisia pelkotiloja, on tärkeää, että ammattilaiset puuttuvat asiaan. Ja koulupsykologin/kuraattorin kanssa voi puhua ihan mistä vaan mieltä vaivaavasta.



Jos minun lapseni itkisi joka aamu ja ilta kouluun lähtöä, tekisin varmasti kaikkeni asian muuttamiseksi! Toivottavasti sinäkin, ap.

Nyt on aikuisiällä minulle selvinnyt että kärsin lapsena ahdistuneisuushäiriöstä ja paniikkihäiriöstä ja minulla oli valtavia pelkotiloja. Äitini ei tajunnut mitään, joten jouduin selviämään ilman apua. Silloin saatu apu voisi auttaa tämän päivän ongelmieni kanssa... mutta kun ei niin ei...

Olen ollut yhteydessä koulukuraattoriin ja opettajaan. Eilen soitin myös psykologille, jonka luona kävimme joskus vuosi sitten (muusta syystä).



Olen hakenut apua tähän. Tekee todella pahaa nähdä lapseni kärsivän sillä tavalla. Tottakai haen apua, kun näen, ettei kaikki ole hyvin.



Lapsi siis pelkää koulussa mm. isompia oppilaita (4. - 6. lk) ja opettajaakin vähän (on tosi tiukka). Kuraattori on tainnut puhua opettajalle, koska ope jutteli lapsen kanssa eräänä päivänä ja sanoi ,että "jos ne isommat jotain tekee, niin tuu heti kertoo mulle" Musta oli tosi kiva ele opelta, että meni juttelemaan ja kyselemään vähän lapsen fiiliksiä.



Tämä itkeminen on alkanut nyt kolmosen alettua.

"kiva ele opettajalta". Se on luokanopettajan TYÖTÄ! Siis tietysti LO:n tehtäviin kuuluu myös kasvatusvastuu ja vastuu oppilaiden hyvinvoinnista. Ei se työ ole vain asioiden opettamista. Kummallista, jos kuraattorin pitää patistaa luokanopettajaa selvittämään luokkansa oppilaan pahoinvointia ja mahdollista kiusaamista.



Sinä teet oman osuutesi kotoa käsin, mutta teillä on oikeus vaatia koulun henkilökuntaa tekemään oman osuutensa kouluaikana. Tuohan on tilanne, johon sekä kodin että koulun tulee reagoida tosi voimakkaasti. Opettajien työhön kuuluu selvittää oppilaiden pahoinvoinnin syitä ja puuttua niihin. Sinä voit olla yhteydessä luokanopettajaan ja odottaa, että hän aktiivisesti tekee yhteistyötä tässä asiassa.



Terveisin: kolmonen, joka on sekä äiti että (aineen)opettaja alaluokilla

Koulukiusaamista ei siis ole ilmennyt. Lapsi ahdistuu tosi herkästi vähän kaikesta. Stressaa pieniä asioita pitkään. Nyt kolmosella vaihtui mm. opettaja ja koulurakennus (sama koulu, mutta eri talo kuin 1. ja 2. lk) ja tuli uusia aineita ja luokan kokoonpano vähän muuttui, mm. paras kaveri siirtyi rinnakkaisluokalle.



Paljon asioita lapselle, joka stressaa muutenkin kaikesta mahdollisesta.