Parin kuukauden päästä joku onnekas saa munasolujani

Haluan itse ehdottomasti tietää 100% varmuudella, että lapsiani hoidetaan hyvin. Siihen en pysty muuten kuin kasvattamalla ne itse.

Ne eivät todellakaan ole sinun lapsiasi, jos luovutat soluja. Minun lapseni ainakin ovat 50 prosenttisesti minun lapsiani ja toiset 50% kuuluu isälle. Munasolujen luovuttaja on vain munasolujen luovuttaja, vaikka saankin olla hänelle kiitollinen joka päivä.

Arvostan todella tekoasi, itse en pysty samaan. Omista 3 kullanarvoisesta lapsestamme 2 on tehty työllä ja tuskalla, ja siksi, optiona neljänteen, pidän kiinni heikkenevistä munasoluistani kynsin hampain. Ja kuten muutkin, haluan itse varmistaa että jälkeläisistäni, pidetään parasta mahdollista huolta, en kestäisi epätietoisuutta mahdollisen lapsen kohtalosta.

Toivon että ap:n kaltaisia, luovuttamaan pystyviä, epäitsekkäitä, anteliaita ihmisiä olisi enemmän.

Munasolut on klinikoitten määritelmien mukaan jo ikäloppuja ja epäkurantteja :)

Toivon että ap:n kaltaisia, luovuttamaan pystyviä, epäitsekkäitä, anteliaita ihmisiä olisi enemmän.

Toivot siis, että ap:n kaltaisia PROVOILIJOITA olisi enemmän? Sillä provo tämä on. Juuri nyt, kun homovanhemmuuden yhteydessä on nostettu tätä teemaa esille, joku päättää promota asiaa tekaisemalla tälläisen yrityksen..

Ei tämä mikään provo ole. Minulla on ollut mielessä luovutus jo pidempään. Voi toki olla, että viime aikoina vellonut keskustelu sai minut tekemään viimein päätöksen. Tai no, ajattele mitä lystäät. Kiva kuitenkin kun tuli keskustelua aiheesta.



Ap

Teet jonkun pariskunnan maailman onnellisimmaksi, jos vielä asia etenee sinne 9/10kk.n päähän.

Meillä on kaunis vauva, varmaan kauniinpi, kun olisi minun munasoluilla tullut.

Tästä seuraavasta täällä on kirjoitettukkin, mutta yleensä tälläisiin hoitoihin lähtevät ovat jo kaikki muut kokeilleet ja lapsi on todella odotettu. Suhde ollut kaikkine epäonnistumisineen, keskenmenoineen koetuksella, niin varmaan on suhteettoman häviävä mahdollisuus, että tämmöinen aarre joutuu "huonoon" perheeseen.

Mutta esim. meillä kyllä laitetaan myös rajat, ja näinkin luodaan lapselle turvallinen vanhemmuus.

Ja ainakin meidän hoitopaikassa, ei jaeta soluja kuin kahdelle pariskunnalle, juuri tuosta syystä, ettei sitten ole niitä sisaruksia "joka toisella"...

Ja jos lapsemme haluaa täysi-ikäisenä ottaa selvää luovuttajasta, niin jos se vaan sopii, niin luulen, että haluaisin henkilökohtaisesti kiittää tätä ihanaa ihmistä! Meillä ei voisi olla kauniinpaa ja suloisempaa lasta!

Kiitos!

Ja 24, yleensä kriisit ja rankat kokemukset valitettavasti näkyvät elämässä myöhemminkin, joten on hieman utopistista ajatella että kärsimys jalostaa jotenkin paremmaksi ihmiseksi... Yleensä valitettavasti asia on juuri toisinpäin.

Käykää naiset lahjoittamassa! Se ei ole teiltä pois. Teette jonkun parin ikionnelliseksi!

Nyt ei jaksa opsikelija yh:na ottaa sitä rasitusta vain hyväntekeväisyydeksi. Nyt luovuttaisin jos saisin korvauksen (olisi kiva omistaa ne toisetkin farkut, tai peräti hankkia oma pyykkikone...)

Mutta ilman korvausta (eli ei sillai erityishoukutetta) olen ajatellut lähteä tuohon vasta kun arki on lähtöjään kevyempää. Nyt ei jaksaisi ylimääräisiä kipuiluja, kun jo perus aki+opinnot ottaa koville. Mun munasoluja voi sitten saada joskus aikaisintaan 5v päästä. Eikä minua haittaa vaikka lapsi saisi joskus aikuisena tietää henkilöllisyyteni. Hänellähän on äiti ja isä, minä olisin korkeintaan läheinen tuttava.

Kävisin jos saisin rahallisen korvauksen

Kaverini kävi ava klinikalla ja sai 700e.. nyt onkin jo luovuttannu kaikki "sallitut" kerrat.

Itsellä kaksi ICSI-lasta miehestä johtuvista syistä. Munasoluja tuli ihan kivasti ja laatu hyvä. Ongelma on vaan, että punktio oli kummallakin kerralla helvetillinen operaatio. Olisin varmaan tarvinnut anestesialääkärin paikalle, kun ei se gyne voinut enempää antaa kipulääkkeitä. Sattui niin hirveästi, ettei edes synnytyskivut pahimmillaan ole sitä. Tiedän monia, joilla ei ole noin pahasti sattunut.



Ikää 33 eli pian alkaa priimapäivät olla ohikin jo...

että kärsimys jalostaa, vaan että kyllä se suhde on kohtuu vakaalla pohjalla, jos noista kokemuksistakin on yhdessä selvitty.

Ja jokainen suhde on potentiaalinen erosuhde, eikö niin? Ei ole mihinkään 100 varmasti kirjoitettu, että tämä suhde kestää, tämä ei... Ja toinenhan voi vaikka kuolla...?

En tiedä, onko sinulla sitten omakohtaista katkeraa kokemusta tästä asiasta, kun kyllä psykologin keskustelussa tämä asia tuotiin psykologin puolelta tällälailla esille, että vakaammalla pohjalla ja lapsi on todella haluttu, ei näihin hoitoihin muuten lähdettäisi...

24

Tekisin sen toiste, jos laki sallisi. :o)

Turussa suurin osa asiakkaista ruotsalaisia



Eli sinne menevät teidän munasolut

Turussa suurin osa asiakkaista ruotsalaisia

Eli sinne menevät teidän munasolut

Luovuttajan lupa kysytään aina, jos munasolut menee ulkomaalaiselle naiselle. Ne ketkä ei halua muniksiaan Ruotsiin saa kieltää sen. Suomalaisia käy hoidoissa ulkomailla ja ulkomaalaisia käy Suomessa, se on tavallista.

Tottakai jokainen suhde on myös mahdollinen eroon päätyvä suhde, mutta en minä sitä ajanut takaa. Ero ei valitettavasti ole läheskään pahin asia mitä lapsi voi elämänsä aikana kokea.



Tiedän tapauksia joissa vanhemmilla on vuosien hoitojen, odotusten, pettymysten ja koettelemusten jälkeen ollut niin kovat odotukset, että tavallinen lapsiperheen arki olikin valtava pettymys ja lapsi koettiin projektina, ei arvokkaana ihmisenä. Tiedän vanhemmat, jotka vuosien odotuksen jälkeen veivät 5kk vauvan hoitoon pitkiksi päiviksi, koska kumpikaan ei tahtonut hoitaa vauvaa. Tiedän jopa vanhemmat, jotka kätilö joutui pakottamaan synnärillä hoitamaan omaa vauvaansa!



Toki nämä kaikki ovat ääritapauksia, mutta fakta on se, että jos sinä et hoida omia lapsiasi niin joku muu sen tekee. Ja se joku muu voi olla aivan millainen tahansa. Kuka lapsistaan välittävä on valmis ottamaan tällaisen riskin vain saadakseen auttaa tuntemattomia???



Muistaa kannattaa myös, että adoptioon on kovat seulat ja siltikin joukkoon pääsee mätämunia. Hedelmöityshoitoihin pääsee käytännössä kuka tahansa.

tein onnelliseksi yhden pariskunnan (sekä lapsen) kun annoin annoin vauvan adoptioon. Se riittää minulle. Pidetään nämä loput munasolut itselläni.

en kadu yhtään. Olen tehnyt varmasti hyvän työn. Hyvä mieli on paras palkka kivusta ja särystä.



Tätä hommaa varmaan jeesustelee ne kenellä ei itsellään ole ollut ongelmia tulla raskaaksi. Kun ei asioista tiedä, niin on helppo tuomita.

miten solujen luovuttaminen voi nostaa moisia tunteita pintaan :) Helppo homma ja mukava rahallinen korvaus + tajuttoman hyvä mieli.



T: kolme kertaa luovuttanut

Enää en luovuttaisi. Ns. kulukorvaus ei ole realistinen vaivaan nähden, vaikka tietty prosessin tarkoituskin painaa vaakakupissa. Ehkei kuitenkaan tarpeeksi, joillekinhan prosessi voi olla paljon helpompi. Marttyyriksi en ala.



Klinikoiden asiakkailtaan veloittamat summat eivät ole pienenneet luovuttajalle maksettavan luovutuspalkkion rinnalla, vaikka ei prosessi ole luovuttajalle entistä helpompi tai yksinkertaisempi kuin ennenkään. JOS klinikka tasapainottaisi seikan suhteessa asikallaan maksattamaan korvauksen, voisin ehkä harkita. Muutoin homma (nykyisin) tuntuu aika härskiltä, tunnepuoleen ja klinikan voittoon vetoavalta kohellukselta.



Jos en ole käsittänyt väärin, nykyisin klinikat hoitavat vain heteropariskuntia, eivät esim. potentiaalisia sinkkuäitejä. Siksikään en lähtisi enää uudelle kierrokselle.

Toki nämä kaikki ovat ääritapauksia, mutta fakta on se, että jos sinä et hoida omia lapsiasi niin joku muu sen tekee. Ja se joku muu voi olla aivan millainen tahansa. Kuka lapsistaan välittävä on valmis ottamaan tällaisen riskin vain saadakseen auttaa tuntemattomia???

Mulla oli jo alkanut usko loppua ihmisten ymmärtämättömyyden kanssa - maailma tuntuu joskus niin järjettömältä paikalta, ettei se ole tosikaan. Ihan perusasioiden kanssa laitetaan pystyyn tälläinen peli, mistä on viisaus kaukana.

Sinä, jota tuossa yllä pätkän verran lainasin, palautit mun uskoani takaisin siihen, että oikeasti joku ymmärtää tämänkin asian niinkuin se pitäisi ymmärtää.

LAPSI EI VOI OLLA LAHJA - EI KOSKAAN. Jokaisella aikuisella on vastuu omista sukusoluistaan, mieti tarkkaan haluatko luovuttaa tämän (tärkeän!) vastuun toisien ja kolmansien osapuolien käsiin.