Parin kuukauden päästä joku onnekas saa munasolujani

luovutettuna se ei enään ole sinun..

Sinä et ole lapsen äiti, et huoltaja, et mikään..

Mahdollisesti syntynyt elämä ei välttämättä saa ikinä edes tietää sinusta, tai ei edes tahdo ottaa selvää vaikka tietäisi. Miksi tahtoisi, hänellähän on jo äiti ja isä.

Siis olet vain puolet geeneistä, vain ja ainoastaan.

Ja joka ikinen lapsi on lahja, myös ne kaikki ihan omia sukusoluja olevatkin.

Ei lapsia tehdä niitä saadaan, tavalla tai toisella...

Teet jonkun pariskunnan maailman onnellisimmaksi, jos vielä asia etenee sinne 9/10kk.n päähän. Meillä on kaunis vauva, varmaan kauniinpi, kun olisi minun munasoluilla tullut. Tästä seuraavasta täällä on kirjoitettukkin, mutta yleensä tälläisiin hoitoihin lähtevät ovat jo kaikki muut kokeilleet ja lapsi on todella odotettu. Suhde ollut kaikkine epäonnistumisineen, keskenmenoineen koetuksella, niin varmaan on suhteettoman häviävä mahdollisuus, että tämmöinen aarre joutuu "huonoon" perheeseen. Mutta esim. meillä kyllä laitetaan myös rajat, ja näinkin luodaan lapselle turvallinen vanhemmuus. Ja ainakin meidän hoitopaikassa, ei jaeta soluja kuin kahdelle pariskunnalle, juuri tuosta syystä, ettei sitten ole niitä sisaruksia "joka toisella"... Ja jos lapsemme haluaa täysi-ikäisenä ottaa selvää luovuttajasta, niin jos se vaan sopii, niin luulen, että haluaisin henkilökohtaisesti kiittää tätä ihanaa ihmistä! Meillä ei voisi olla kauniinpaa ja suloisempaa lasta! Kiitos!

jalosta ihmisestä sen ylempää kuin mitä hän oikeasti on. Onpa näitäkin lapsettomia nähty, jotka ovat pitkien hoitojen päätteeksi saaneet lapset ja sitten eronneet, koska normaali arki oli väistynyt tärkeämmän asian (=lapsettomuuden) tieltä, niin ei sitä osattu yhedssä elää.

kanssa takkuavilla ei riitä paukut sinne asti että on hedelmöityshoidoilla aikaansaatu lapsi sylissä. Sitähän ne tutkimuksetkin osoittaa, että hedelmöityshoidoilla aikaansaadut lapset pärjää keskimäärin pikkusen paremmin, koska vanhemmista on karsiutunut pois pahimmat luuserit.

missä voi käydä luovuttamassa? mutta hiukan mietityttää että "omia" lapsiani olisi jossain toisessa perheessä. mutta tietysti kaikilla on oikeus lapseen, vaikka toisen munasoluilla tai siittiöillä.

Hienoa! Kaunis teko sinulta. Miksi mainostaa sitä täällä,olet varmaan vähän tyhmä.

uusi laki pitää siitä huolen



Aiemmin harkitsin asiaa

Onko sulla hyvät geenit?

sinulle!!

Juu, enpä usko kenenkään tulevan iki- tai muutenkaan onnelliseksi.

Perinnöllisiä sairauksia ei ole, olen ihan sievä, varmaan jonkin verran älliäkin löytyy. Että siinä mielessä varmasti ihan hyvät geenit.

ap

Onko sulla hyvät geenit?

tehä vissii luovuttajan kyvyttömäksi saada enää lapsia,ja on kivuliasta.että kiitos ei. ja ois karmasevaa,jos näkis kadulla saman näkösen mu minä.

Perinnöllisiä sairauksia ei ole, olen ihan sievä, varmaan jonkin verran älliäkin löytyy. Että siinä mielessä varmasti ihan hyvät geenit.

ap

Onko sulla hyvät geenit?

Toivottavasti munasolusi hedelmöittyvät ja saavat rakastavan kodin :)

Hedelmöitysklinikat vetää ihan älyttömät hinnat ja tekisivät vaan voittoa mun tuskalla luovuttamillani munasoluilla.



Eli rehellisesti sanottuna: kiitos ei todellakaan.

Haluan itse ehdottomasti tietää 100% varmuudella, että lapsiani hoidetaan hyvin. Siihen en pysty muuten kuin kasvattamalla ne itse.

omille biologisille jälkeläisille tapahtumaan. En voisi elää niin! Mikään ei takaa hyvää perhettä muualla.



Minun lapseni ovat niin herkkiä, taiteellisia ja tunteellisia, että tuntuisi kamalalta jos yksi olisi jossain, missä häntä ei ehkä ymmärrettäisi, muiden jaloissa. Ja muutenkin olen itsekäs omien geenieni suhteen :)

tulee kyllä aika nopeasti sisarukset vastaan maailmalla.. Mahdollisuus myös rutsaan.



Jääkö ne kotimaahan? Ei järkevää.

Hullua luovuttaa omia, potentiaalisia jälkeläisiään toisen / kolmannen osapuolen käsiin. (Josta et voi olla varma).



Muutenkin eettisesti tosi väärin.



Ja, vaikka inhoankin provo-huuteluita, täytyy nyt ensimmäistä kertaa sanoa, että tämä on provo. Joku keksi alkaa kikkailemaan asialla, joka on ollut jutun aiheena näiden homoliittojen ja homovanhemmuuden yhteydessä paljon.

ja samanlainen ajatus! Siksi en itsekkään luovuttaisi.

omille biologisille jälkeläisille tapahtumaan. En voisi elää niin! Mikään ei takaa hyvää perhettä muualla.

Minun lapseni ovat niin herkkiä, taiteellisia ja tunteellisia, että tuntuisi kamalalta jos yksi olisi jossain, missä häntä ei ehkä ymmärrettäisi, muiden jaloissa. Ja muutenkin olen itsekäs omien geenieni suhteen :)

mistä sitten tietäisin että mun lapseni ei ole jossain pedofilian/insestin/huonon hoidon jne kohteena. Se että joku pari hakeutuu hedelmöityshoitoihin ei takaa sitä, että he olisivat hyviä tai edes rakastavia vanhempia. Minun tuntemistani pareista ainakin yhdessä mies oli valehteleva liero ja nainen pahantahtoinen ämmä joiden en missään nimessä olisi toivonut saavan lapsia..

Eipä niihin hoitoihin päästäkseen juuri kriteerejä tarvitse täyttää, huh huh.

Eli ei, en ikinä koskaan missään tilanteessa. Adoptiovanhemmilta sentään edellytetään jotain, ja heidän taloudellinen/psyykkinen/sosiaalinen tilanne kartoitetaan. Sen munasolun etua ei aja kukaan muu kuin minä, joten minulla ne pysyvät.