Miehen juominen, voiko se muuttua?

alkoholistin tyttärenä tiedän tuon...jatkuu ja jatkuu ja pahenee vaan ajan kans!

pelkkä raittius ei riitä jos ei selvitä mitä ne syyt pohjimmiltaan on joihin sitä humalaa tarvitsee. Harvalla juopolla on halua tai paukkuja niin syvään itsetutkiskeluun. Vahvin tunneside on viinaan ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen...jos tulee.



Tuskin haluat elää noin?

Minä tuskailen saman ongelman kanssa - nimittäin miehen juomisen. Meillä on vuoden ikäinen vauva ja mieheni on hänen syntymänsä jälkeen ollut vain pari viikonloppua täysin selvinpäin. Yleensä pe tai la ilta menee juopotellessa, sitten maataan krapulassa koko seuraava päivä. Lapsen hoito on näinollen täysin minun vastuullani myös viikonloppuisin, viikolla mies on paljon töissä aamusta iltamyöhään. Hän on itsekin myöntänyt juovansa liikaa, mutta sitten taas toisaalta ei näe juomisessaan mitään ongelmaa. Minä olen todella väsynyt tilanteeseen, ei auta uhkailut eikä kauniisti puhumiset. En tiedä, muuttuuko hän koskaan. Enkä tiedä haluanko jäädä lapsen kanssa sitä todistamaan. Hänen juomisensa on tappanut osin tunteitani häntä kohtaan. Rakastan häntä kuitenkin yhä kaikesta huolimatta. Läheisyys, mikä meillä joskus oli, on kadonnut. Tuntuu lapsen puolesta myös todella pahalta, ettei isä viikonloppuisin, kun olisi aikaa, ole hänen kanssaan vaan makaa tokkurassa sohvalla :(

Kaduttaa, että olen taas uskonut, että asiat muuttuvat. Usko romahti totaalisesti, kun toissapäivänä ja eilen joi, nyt sitten tunteet jotenkin jäissä, ahdistaa vaan. Miksimiksimiksi olen juuri tähän mieheen rakastunut ja häntä niin kauan rakastanut.



Asia on niin, että miehen pitää lähteä, sillä kämppä minún nimissäni. Hohhoi. MIten tässä jaksaa käydä töissä ja pyörittää arkea? Ja etsiä pienemmän asunnon ja tehdä eron miehn kanssa, eli selvittää asiat. Työni on aivan helvetin raskasta henkisesti ja nyt vielä yksityiselämä perseellään. Teksisi mieli paeta tästä maailmasta..



Ainakin olen miehelle kertonut, mitä on tulossa, mutta ei ole miehelle merkinnyt sitten mitään. Että pidänkin itseäni tyhmänä. MIstä nyt löytyy asunto, miten jaksan taas ajatella kaikkea uudelleen, pitää taas alkaa luottaa ihmisiin. Epätoivoinen olo, tekisi mieli hypätä ikkunasta. Vituttaa ja raivostuttaa..

tai laita mies lähtemään jos kämppä kerran sinun nimissäsi.

vielä suurempi syy on lähteä jos on lapsia.

isä lopetti juomisen, mutta siihen kyllä meni noin kolmekymmentä vuotta. En tiedä miksi lopetti, jotain puhui joskus terveysongelmista.

viestit nro2 ja nro3. Luultavasti itse syvällä sisimmässäsi tiedät saman, mutta et vaan pysty sitä myöntämään.



Lähde, kun et vielä ole pahemmin rikki! Toivottavasti teillä ei ole lapsia, jos ei älä ainakaan niitä tuon miehen kanssa hanki.

sama tilanne.Mies on nyt työtön ja lähti maanantaina viihteelle...eikä ole vieläkään tullut.Ja tätä tapahtuu usein...juo kaikki rahat ja mun pitää sit miettiä mistä lapsille ruokaa ja pienimmille vaipat.Kotona ollessaan on aivan ihana mies ja isä.Leikkii paljon, vie puistoon, tekee ruokaa ja kotitöitä.Mut sit nää reissut ja epätietosuus ja huoli.Ei vaan jaksais.Tosin on sein hyvän ystäväni miehen kanssa joten tiedän että kaikki hyvin, mut silti.Herra kun ei viitsi vastailla omaan puhelimeen kun raivoan :D Miden ihmisten on niin helppo neuvoa, mut kaikki ei oo niin mustavalkoista.

Ei koskaan noin pahana. Tarkoitan sitä, että mies ei kadonnut useaksi päiväksi, mutta aina kun oli jossain, tuli ihan kaatokännissä kotiin tai nukahti kaverin sohvalle. Kaljaa meni myös kotona viikonloppuisin - oli juomattomia kausia ja juuri tuollaisia alkoholittomia taukoja. Lisäksi sain kuulla haaveita siitä, miten raskaana ollessani ei joisi ym.



Tavallaan alkoholi ei näkynyt päivittäisessä elämässä paljoakaan, mies ei juonut niin usein. Mutta ajan kanssa alkoholismi nakertaa suhdetta, vaikka toinen olisi pitkiä aikoja juomattakin. Se toivon ja epätoivon, uskon ja kasvavan uskonpuutteen kanssa tasapainoilu rasittaa. Katteettomat lupaukset ja toisen näennäiset yritykset kuihduttavat rakkauden. Lapset eivät asiasta kärsineet, paitsi välillisesti, kun vanhempien välit olivat viileähköt ja kodin tunneilmapiiri laimea.



Mies lopetti juomisen kun erosimme, niin kova paikka se oli. Nyt kuitenkin kuulin, että oli taas ollut kaatokännissä illanvietossa tyttöystävänsä kanssa. Olen todella pettynyt, ja kävimme asiasta keskustelun. Uskon silti, että vaikka mies ei ole alkoholisoitunut eikä kai edes alkoholisoitumassa, alkoholi on hänelle ongelma. Hän ei vain itse tajua tai myönnä sitä, tai on väärällä tavalla toiveikas.

enkä tämän miehen kanssa niitä ole uskaltanut hankkia, koska epävarmuus on niin suurta. Voi että miten kaipaisin sitä normaalia arkea, jossa ei tarvii pelätä, missä kunnossa mies tulee kotiin tai kuinka myöhään. Parempi olla yksin, silloin ei ainakaan tule yllätyksiä.

Mutta usein vain valitettavasti pahempaan suuntaan.

miettiä, mistä se paha olo johtuu ja hoitaa asia.



Pulloon on niin helppo tarttua, koska siitä saa hetkellisen avun itselleen. Voi unohtaa murheensa.

Kuitenkin, kuten jokainen tietää, se vain pahentaa asioita.



Suomalainen pitää viinaa terapeuttinaan, koska isät ja isien isät ovat opettaneet miehet olemaan tunteilematta.



Miehen pitäisi oppia puhumaan ja kertomaan tarpeistaan! Niih!!!

Hohhoi, mitähän sitä tekisi, mies ei tullut yöksi kotiin, eikä näy vieläkään. Ei kertaakaan ole ollut yötä poissa näinä kuutena vuotena. Huolestuttaa, että onko sille sattunut jotain vai onko se vaan sammunut jollekin ystävälleen vai liekö löytänyt jostain muuta seuraa.. MIehen kännykkä on akku loppuneena täällä kotona, en saa siis häneen yhteyttä mitenkään.



Mitä ihmettä teen? odottelenko vain vai alanko soittelemaan sairaaloihin vai mitä?? Ahdistaa ja vihastuttaa, aina ennen on tullut viimeistään puolen yön jälkeen kotiin.