Pitäisikö olla huolissaan tälläisestä 8v pojasta

paitsi hän tekee läksyt oma-aloitteisesti. Mutta just tuon myöhästymisen kanssa on hysteerinen. Nyt vastikään on alkanut vasta käymään naapurissa kaverillaan. Yökyläilyt ei tule kuuloonkaan, mummolaankin lähtee itku kurkussa.Mieluiten olisi kotona pelaamassa/katsomassa telkkua. En olisi huolissaan, on niin pieniä vielä.

menee ohi kyllä vuoden päästä. Älä missään nimessä hermostu tai dissaa, ole vain rauhallinen ja vakuuttava.

Jos ei mene ohi, kyseessä voi olla lievä Add tai ADHD.

Tämä syksy on ollut vaikea, koska poika unohtuu edelleen lukemaan sarjakuvia, vaikka pitäisi hoitaa aamuhommat ja lähteä kouluun. Ei muista ottaa tavaroita mukaan, jos ei muistuteta. Poika on ikäänkuin omissa maailmoissaan ja unohtelee, mitä piti tehdä.



Koulussa kuitenkin menee hyvin ja kavereitakin on, vaikka illat tuntuu menevän hyvin ilman kavereitakin - voi lukea tuntitolkulla omassa huoneessaan kirjoja ja sarjiksia. Muutama harrastus on, joista tykkää, esim. musiikki.



Olen välillä jo ihan tuskastunut, kun aamulla saa koko ajan vahtia, että hommat edistyy ja kouluunlähtö tosiaan tapahtuu. Mutta olen itsekin luonteeltani haaveilija, joka saattaa vaipua syvästi omiin ajatuksiinsa, joten olen ajatellut, että pojalla on vielä minuakin enemmän sitä ominaisuutta ja hän vain kasvaa hitaammin isoksi kuin muut.

samoin kuin alin vastaus.

jotain sairautta tai kehitysvammaa! Ei kaikki lapset ole täydellisiä kahdeksan vuotiaana. Anna lapsellesi aikaa kasvaa. Sehän on lapsi!

Lievä AS on luonteen piirre siinä kuin moni muukin asia, voi olla sitä tai olla olematta, sillä ei ole merkitystä. Keskittykää tukemaan pojan itsetuntoa ja keksimään keinoja, joilla voi itse varmistua siitä, että ehtii ajoissa, läksyt on tehy jne. Laittakaa vaikka digitaalikellon viereen lappu, jolla lukee mitä kello näyttää silloin kun aika alkaa pukea ja lähteä. Ottakaa iltarutiiniksi tarkistaa läksykirjat. 8-vuotiaan kanssa voi usein jo jutella ja miettiä ratkaisuja, kunhan valitsee ajankohdan oikein.



Älkää missään nimessä voivotelko lapselle sitä, että hänellä ei ole harrastuksia tai kavereita. Siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä. Minä tein tuon virheen esikoisen kanssa, ja olen katunut hirmuisesti. Ei siitä nyt toki isoa vahnínkoa ollet, nyt 12-vuotiaana pojalla on 4-5 hyvää kaveria ja harrastaa jalakpalloa 4 kertaa viikossa. Ihan turhaa se minun päivittelyni silti oli, ja nyt kuopuksen kanssa osaa keskittyä paremmin hyviin asioihin ja luottaa siihen, että kaikki sujuu kyllä tavalla tai toisella.

Kyllä hän muuten on aika normaali lapsi. Lähinnä mietin miten voisin reipastuttaa ja opettaa omitoimisemmaksi. Tai antaa sitten vaan olla sellainen kun on ja huolehtia vaan itse enemmän hänen asioistaan jos muutkin samanikäiset ovat samanlaisia.

-AP

Oletteko opettajan kanssa jutelleen, onko hänellä huolia pojan suhteen? Ilmeisesti ei mitään isompaa, jos on sitä mieltä että poika on reipas ja aktiivinen. Ainakin kertonee siitä, että poika kokee olonsa luokassa turvalliseksi. Ehkä stressi tulee koulumatkoilla, välitunneilla jne. kun ei ole aikuista ohjaamassa tilannetta?



Varmasti tosiaan stressaa, jos ei ymmärrä kelloa. Tuon ikäiset kuitenkin jo menevät koulussa kellon mukaan ja jos ei siitä ole jyvällä, on epäilemättä ahdistavaa olla. Kelloa pitää harjoitella joka päivä, kysykää vaikka opelta vinkkejä opettamiseen, jos ei omin konstein homma ala käynnistyä. Tuohon aamustressaamiseen voisi olla avuksi esim. kännykän tai herätyskellon ajastaminen, eli kello soi kun on aika lähteä kouluun. Siihen voi lisäksi ottaa vaikka munakellon tai digitaalisen keittiöajastimen, johon laittaa vaikka 30 min juoksemaan ennen kouluunlähtösoittoa.



Iltaisin tarkistatte yhdessä repun ja laitatte sen vaikka ulko-oven eteen merkiksi siitä, että kaikki on kunnossa. Eli aamulla ei enää pakata reppua tai tarkistella, vaan asiat on hoidettu jo illalla. Ja nimenomaan tarkistetaan niin, että lapsi itse on aktiivisena ja aikuinen vaikka kyselee yhdessä tehdystä listasta, että onko kukin tavara paikoillaan.



Harrastamaan ei kannata painostaa, ennen kuin lapsi on itse valmis. Voi olla, että nyt ei harrastaminen innosta, mutta vuoden päästä tulee joku päivä koulusta kotiin ja vaatii päästä samaan harrastukseen kuin joku kiva luokkakaveri. :)



Tuo on vaikea ikä, kun ei enää ole pieni kultamussukka, muttei myöskään mikään iso murkkuikäinen.

Olen luullut ettei toista tällaista poikaa ole kuin tuo meidän 8v.

Meillä on 2 muutakin poikaa ja ne juoksee kavereiden kanssa ulkona illat ja haluaisivat harrastaa vaikka mitä. Molemmilla on 2 harrastusta ja paljon kavereita.



Tämä meidän 8v ei tosiaan harrasta mitään. On ujo ja pelkää uusia lapsia. Lisäksi hän kuulemma on liian väsynyt koulun jälkeen lähtemään mihinkään harrastukseen. Onneksi on vielä pari kaveria, jotka soittelevat ja pyytävät ulos. Läheskään päivittäin ei ulkona käy leikkimässä ja yksin ei sinne mene tai edes veljiensä kanssa. Veljien kavereistä ei pidä. Ne kuulemma kiusaa. On tosi herkkä kiusaamiselle ja kokee kiusaamiseksi asiata jotka ei sitä edes ole.

Siinä on kyllä erinlainen, että kellon kyllä tuntee, mutta ei välitä jos myöhästyy. Liian aikaisin ei halua pihalla olla vaan menee aina just ennen kellon soimista sisälle. Kello pitää olla ranteessa aina, jotta tietää minuutilleen mitä se on koulu matkalla. Silläkään ei ole mitään väliä onko kirjat repussa. Joudun ne sinne huolehtimaan, koska itse unohtaa sen repunkin kotiin. Ei mitään omatoimisuutta tai vastuunottoa koulunkäynnistään. Läksyt tekee aina vasta pakottamalla.

Meilläkin opettaja kehuu, että on niin omatoiminen, reipas, hyvin käyttättyvä ja kohtelias poika koulussa. Pärjää myös koulussa hyvin.



Itse vertaa paljon noihin meidän kahteen muuhun poikaan ja ne on kyllä kotona omatoimisia ja reippaita. Läksytkin tekevät heti koulusta tultuaan ilman pyytämistä. Veljet on iältään 11v ja 6v ekaluokkalainen.



Me ollaan käyty perheneuvolassa ja poikaa on psykologi tutkinut. Antoi lähetteen toimintaterapiaan, mutta esim. mitään masennukseen liittyvää tutkimuksissa ei löytynyt. Toivottavasti tuosta toimintaterapiasta on jotain apua.

7 antoikin hyviä neuvoja. -AP

itsekseen viihtyvä ujo lukutoukka, normaali 8-v.



Meillä on sosiaalinen lukutoukka, mutta kaikki muu kuvailemasi täsmää. Ujous iskee aina välillä. Koulun pihalta soitetaan parkuen: olenko mä myöhässä kun täällä ei ole muita (lähtenyt siis kouluun etuajassa..)



Ei tuo ole Aspergeria. Relaa.

tai joku muu. Lukemisesta ja ehkä kirjoittamistakin voi kehittyä myös ammatti ja elinkeino ihmiselle.



Hienoa, että teillä on poika, jota kiinnostaa lukeminen. Se vaikuttaa varmasti pojan sanalliseen ja kirjalliseen ilmaisukykyyn ja kehittää hyvin kognitiivisia valmiuksia. Äidinkielen hallintahan on tärkeää pärjäämisen kannalta niin koulussa kuin myöhemmin työelämässä.