Kaverillani on syöpä. Mitäs nyt?

Käypä lukemassa vaikka cancer.fi sta juttuja.

Luulen että hän voi elää ihan normaalia elämää, jos syöpä on paikallinen eikä levinnyt minnekään.

Eli kymmenen tervettä vuotta välillä. sitten syöpä uusiutui. Eli sen kanssa 3 v. vielä

Olen itse sairastanut kaksi eri syöpää ja parantunut molemmista.



- Pidä yhteyttä ystävääsi. Kestä häntä vaikka hän välilläonkin rasittava ja masentunut ja erityisesti vaikka hän itse ei jaksa pitää yhteyttä sinuun. Hän tarvitsee ystäviä, vaikkei itse jaksakaan ystävyyssuhteita nyt hoitaa.



- Älä ala kohdella häntä kuten lasta / vammaista / vähä-älyistä tms. Kunnioita hänen omia mielipiteitään, ajatuksiaan, suunnitelmiaan jne. Hän on edelleenkin ajatteleva aikuinen ihminen haaveineen, suunnitelmineen jne.



- Älä tuomitse häntä kuolemaan. En tarkoita, että sanoisit hänelle että hän kuolee, vaan tarkoitan sitä, että älä kohtele häntä silkkihansikkain ikäänkuin olisi kysymys hänen viimeisistä elinpäivistään. Hän saattaa hyvinkin elää vielä pidempään kuin sinä, saada paremman työpaikan, hankkia isomman asunnon ja pärjätä muutenkin elämässään paremmin kuin sinä. Sinä saatat vielä tulevaisuudessa tarvita itse hänen apuaan. Älä siis kuvittele tai rakenna ystävyyttänne sellaiseksi, että sinä olet se säälivä heikkoa auttava lähimmäinen ja hän on avuntarvitsija. Kohtele häntä edelleen tasa-arvoisena normaalina ihmisenä.



- Jatka omaa elämääsi normaalisti. Älä yritä peitellä onnellisuuttasi ja suunnitelmiasi, mutta älä myöskään hehkuta niitä ylitsevuotavasti. Esim. oma lapsensaamisesi voi tuntua todella pahalta, jos ystävän lapsihaaveet tyssäsivät syöpään. Älä silti yritä peitellä tai salata, koska se tuntuu vielä pahemmalta.



Erityisesti painotan noita kahta viimeistä kohtaa. Minulle kävi muutaman ystävän kohdalla niin, että niin kauan kuin olin sairas ja heikko reppana, he käyttäytyivät kuin ystävät, auttoivat, tukivat ja säälivät jne. Sitten kun paranin ja jatkoinkin elämääni, sain lapsia, hyvän työpaikan, paremmat tulot ja asunnon kuin he jne., niin heiltä meni jotenkin pasmat ihan sekaisin eivätkä he pystyneet enää pitämään lainkaan yhteyttä. He olivat ikäänkuin sisällään mieltäneet roolimme auttajaksi ja autettavaksi, eivätkä he enää pystyneet sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja olemaan tasaveroisia ystäviä. Minusta tuntui, että heidän mielestään minulla ei ollut enää oikeutta olla hyväkuntoinen ja onnellinen, koska he olivat käyttäneet niin paljon energiaa lohduttamiseeni ja auttamiseeni. Eivät tuntemukseni välttämättä ole todellisia, mutta ystävyytemme joka tapauksessa lopahti tervehtymiseeni, ei sairastumiseeni.

Tuossa oli hyviä pointteja.

Olen vain jotenkin niin järkyttynyt, etten tiedä mitä tehdä.

Vaikutin varmasti umpimielisen tökeröltä kun kuulin asiasta.

Lapsia hän ei enää tekisi muutenkaan ja on jo hyvinpalkatussa työssä.

Ehkä tässä menee jokunen päivä ihan vain sulatellessa uutista.

t: ap

Ei annettu sädehoitoa vaan leikattiin suoraan. Koko eturauhanen poistettiin. Monet tarvitsee vaippoja ainakin aluksi, mutta mun isällä kävi hyvä tuuri, virtsan pidättäminen onnistui heti. Seksielämästä en ole kysellyt :) Mutta ainakin hän itse sanoo, että mitään vaivoja ei ole leikkauksesta jäänyt. Syöpä ei ole uusinut ja kun se saatiin kokonaan poistettua, on aika epätodennäköistä kuulemma, että enää uusisikaan. Isä on 51-vuotias.

"not my business". Mikä se on mua auttamaan, ei kuulemma itse kostu sellaisesta mitään.



Tjoo... suhde onkin pahasti karilla.



Sun kaverille toivon voimia ylläpitää positiivista asennetta. Hyvä kaveri tuossa tilanteessa on parasta mitä voi olla: pidä sille seuraa, vie ulos, tarjoa muuta ajateltavaa ja tarvittaessa myös sitä kuuntelevaa korvaa.



Paranemisia!