Shoppailevat ateistit

Anna Kortelaisen kolumni: Shoppailevat ateistit



Turun Sanomat 10.5.2008 2:32:13



Arkkipiispa Jukka Paarma avasi maanantaina kirkolliskokouksen ja paalutti avajaispuheessa kirkosta eroamisen syyt: eroajien arvomaailmaan on evankelisluterilaisen kirkon opetuksen tilalle tunkeutunut eronneiden ”jumala” - ”kulutusideologia”, johon ”shoppailukin” luetaan.



Kyllä, juuri näitä käsitteitä arkkipiispa Paarma käytti. Kirkosta eroaminen ei hänen mukaansa ole merkki kirkon kriisistä, vaan ihmisten arvomaailman kriisistä. Luenpa tuon vielä uudestaan: kirkosta eroaminen ei ole merkki kirkon kriisistä eli se ei ole kirkon ongelma, vaan ihmisten oma ongelma, kun heillä on ”arvomaailman kriisi”. Ja tuo kriisi saa heidät (viime vuonna 37 000 ihmistä) eroamaan kirkosta, jotta he säästäisivät kirkollisveroissa, kuten Paarma on aiemmin mennyt ikimuistoisesti toteamaan.



l



Onkohan arkkipiispa kysynyt eroajilta itseltään, miksi he eroavat? Entäpä jos eroajat eivät todellakaan koe olevansa kriisissä, vaan eroavat protestiksi luterilaisen kirkon luutuneita arvoja vastaan? Entäpä jos heillä on sellainen olo, että heidät on kasteessa lupaa kysymättä liitetty uskontokuntaan, jonka oppeja he eivät koe omikseen eli eivät ole uskossa? Nämä seikat eivät Paarmaa kiinnosta. Hän haluaa uskoa, että eroajat nostavat tililtään rahat, jotka eivät päädykään luterilaiselle kirkolle, ja menevät shoppailemaan (muistettakoon, että miehethän eivät shoppaile, joten…).



l



Nyt tietoa uskomusten sijaan: kirkosta eroaminen ei kerro eroajan kulutuskäyttäytymisestä yhtään mitään. Enemmän se kertoo siitä, että ihmistä ei motivoi kuulua vaikkapa uskontokuntaan tai puolueeseen ja maksaa sen jäsenmaksua, jos ei ollenkaan tunne itseään jäseneksi.



Jos oppi ja uskonnonharjoitus eivät tunnu omalta, ei ole järkeä olla jäsen. Hyväntekeväisyyttä voi tehdä ilman uskontoakin. On silkkaa kulutusrationalismia olla maksamatta tyhjänpäiväisiä jäsenmaksuja. Tällainen peruste ei todista materialismista tai kriisistä, vaan vapaista elämänkatsomuksellisista valinnoista, joita suomalaisilla on uskonnonvapauslain myötä täysi oikeus tehdä. Kyseinen laki ei myöskään anna arkkipiispalle lupaa parjata eroajia materialisteiksi. Kylläpä tämä rahallinen aspekti on tosiaan arkkipiispan näkökannat vanginnutkin. Miksiköhän?



l



Joillekin eroajille teko saattaa olla nimenomaisesti pinnallisuuden vastakohta: pinnallinen tapauskovainen hakee kirkosta ”asiakkaan tarvitsemia juhlapalveluja”, mikä saattaa vastata paljon enemmän sovinnaista elämysshoppailua kuin arkkipiispan moittimilla uskonnottomilla tai ilman kirkkoa uskovilla.



Epäilemättä arkkipiispa elää maailmassa, jossa toisinajattelijoiden äänet eivät kuulu. Olen istunut isokenkäseurassa, jossa oli naurussa pitelemistä: isot miehet hännystelivät arkkipiispaa ja kaivelivat esiin muistoja joistakin kesähäistä, joissa oli ”tosiaan niin pontevasti tullut laulettua virsiä”. Kovalla tohinalla esitettiin tapauskovaista ja aneltiin irtopisteitä kuin rippilapset rippipapiltaan. Jos kenen tahansa johtajan poliittinen tai uskonnollinen auktoriteetti kerää ympärilleen vain makeilijoita, ei ihme, jos itsekritiikki katoaa.



Anna Kortelainen