Ristiriidat lapsien kasvatuksessa..
Mieheni on aina ollut hyvin jyrkkä lasten kasvatuksessa. Hänellä on se asenne, että niin tehdään kuten sanotaan. Mistään ei neuvotella, eikä yleensä varoiteta etukäteen. Viime aikoina mies on alkanut huutamaan lapsille lähes päivittäin, jos eivät tee niin kuin tahdotaan, usein huutaa jo pyytäessä tekemään jotain.
Itseä on alkanut ottaan asia tosi paljon hermoon.
Välillä poistun paikalta ja kerron miehelle, etten jaksa katella hänen touhujaan. Välillä olen yrittänyt neuvoa kuinka asiat voisi tehdä toisin. Tänään sanoin miehelle huutamisesta ja kysyin, että huomaako hän huutavansa nykyään jatkuvasti. Mies siitä sitten suuttui. Tilanne on jotenkin ahdistava ja haluaisin jotenkin tämän elämämme tasapainoon. Kenelläkään vinkkejä vai onko mun siedettävä loppu elämä tuota huutamista?
Kommentit (8)
Ei kai ole muuta mahdollisuutta kuin yrittä saada hienovaraisesti mies huomaamaan miten typerää hänen käytöksensä on. On kyllä tosi kurja tilanne. Tuollainen turha huutaminen vain pilaa ilmapiiriä.
minä olen joutunut miestä välillä ojentamaan, koska hänen käytös menee överiksi. Olen ottanut asian uudelleen puheeksi, kun hän on rauhoittunut. Useimmiten mies sitten itsekin tajunnut, että meni vähän "yli". Muuta en osaa neuvoa...
kuulla, etten ole ainut huuto-ongelman kanssa painija. Tai siis ei kiva, et muillakin huudetaan. Kait määkin olen joutunut ojentamaan miestäni, mutta tuntuu tyhmältä ojentaa aikuista miestä. Jospa tähän joku auttais, ei oo kiva, kun iltaisin omat korvat on ihan väsyneet miehen huutamisesta jalasten itkusta. Yleensä, kun huutaminen saa lapsetkin huonolle tuulelle.
miehesikin perheessä on aikoinaan vain huudettu? Jos hän ei osaa muuta keinoa? Koita vain kärsivällisesti puhua hänen kanssaan ja jos lapset ovat sen ikäisiä, että ymmärtävät, niin itse olen sanonut, että isi huusi, koska isi oli väsynyt tms.
kuulla, etten ole ainut huuto-ongelman kanssa painija. Tai siis ei kiva, et muillakin huudetaan. Kait määkin olen joutunut ojentamaan miestäni, mutta tuntuu tyhmältä ojentaa aikuista miestä. Jospa tähän joku auttais, ei oo kiva, kun iltaisin omat korvat on ihan väsyneet miehen huutamisesta jalasten itkusta. Yleensä, kun huutaminen saa lapsetkin huonolle tuulelle.
Et ole yksin... Meillä menossa tässä justiinsa pieni kriisin poikanen ko. aiheesta...
Ja koita siinä nyt sitten puhua tommosesta, kun toinen ottaa heti nokkiinsa ja alkaa vänkyttämään, että "Aijaha, olen varmaan maailman huonoin isä" ARGH!
Tuntuu pahalta, kun 4-vuotias sanoo, että "iskä on tuhma kun se komentaa, sä komennat nätisti" ja 7-vuotias valittaa, ettei halua jäädä isänsä kanssa kotiin, kun se vaan huutaa... Ja mies itse vastaa, että pakko huutaa, kun ei muuten uskota. Oravanpyörä valmis...
Joskus sit vaan keittää yli niin pahasti. Ja sit mä sanon pahasti... Olen jopa ojentanut miestä lasten kuullen. Ehkä epäreilua, mutta toisaalta en halua antaa lapsille sitäkään kuvaa, ettenkö pitäisi heidän puoliaan, jos heitä kohdellaan epäreilusti...
ja sillä tavalla ettei lapset kuule äidin toruvan isää huutamisesta.
Mä olen meillä se joka huutaa kovempaa, mutta harvemmin. Mies vaan matkii mua ja korottaa ääntään ajattelematta. Mä olen yön pimeinä tunteina näistä asioista puhunut ja rauhallinen mieheni osaa silloin ajatella asioita. Huutaa se silti joskus liikaa, mutta edes pysähtyy
Olen jopa ojentanut miestä lasten kuullen. Ehkä epäreilua, mutta toisaalta en halua antaa lapsille sitäkään kuvaa, ettenkö pitäisi heidän puoliaan, jos heitä kohdellaan epäreilusti...
Mun mielestä ihan oikein. Jos aikuisen käytös on epäasiallista tai ylilyövää, niin kyllä silloin on toisen vanhemman velvollisuus pitää lasten puolta tai ainakin palautella toista vanhempaa maan pinnalle, vaikka lapset kuulisikin. Ihan turhan paljon tulkitaan väärin sitä seikkaa, että puolisoiden pitäisi olla lojaaleja toisilleen noissa tilanteissa. Jos äiti katselee vierestä, kun isä rähjää liikaa, niin lapset kuvittelevat että se on ihan ok, me ansaitaan tää. Lapsille tulee se kuvitelma, että heitä saa kohdella huonosti, kun kerran perheessä se on tapana.
Minä saatan nousta miestä vastaan, jos huomaan että nyt palaa päreet ihan turhasta ja lapset saavat kuulla kunniansa ilman aihetta. Aika monta jälkipuhetta on näistä tilanteista saatukin aikaiseksi, mutta kyllä mä puolustan lapsia, jos näyttää siltä että isä käyttää liikaa ääntä ja pelottelun valtaa.
ei löytynyt ketään Besserwisseriä tähän aiheeseen.. No, googlestä löysin pari aiheeseen liittyvää ketjua. Ajattelin ehdottaa miehelle, että yrittäisi olla viikon huutamatta lapsille. Ehkä hän sinä aikana oppisi jonkun muun keinon saada lapset tottelemaan.