Työkaveri kertoo legendoja tosina

"Wau, mä olen lukenut tosta netistä!"

kyllä kai mäkin kertoilen urbaanilegendoja ja kummitusjuttuja ihan vakavalla naamalla, no en ehkä väitä tapahtuneen ihan tutulle, vaan "jollekin oli käynyt niin"

Eipä ole tullut mieleenkään, että joku ottais niin vakavasti, että luulee mun uskovan niihin tarinoihin. Viihdettähän se on. Pitäskö aina vääntää rautalangasta, että "täähän on kyllä urbaanilegenda, mutta.."

Nyktarinathan ovat perinteisesti levinneet niin, että kahvipöydässä kerrotaan, mitä hurjaa tapahtui veljen työkaverille tai lapsen tarhakaverin tädille. Vannottiin, että on sitten tosijuttu.



Nykyään nämä leviävät sitten netissä. Eipä noiden kertoilu muuten haittaa, mutta etikettiin kuuluu nykyään jo osata välttää kaikkein kuluneimpia juttuja (esim. vieraaseen autoon piereminen). Joskus olen latteimpia tarinoita kertoneille ilmoittanut, että tämä juttu oli tuttu jo 80-luvulta ja että samoja voi lukea siitä ja siitä kirjasta tai tältä ja tältä nettisivulta.

Kerro nyt, multa on tällainen jäänyt nähtäväsit kuulematta!

Mies ja vaimo kauppareissulla. Mies jää autoon, nainen hakee kakun konditoriasta. Siellä jonottaessa naista alkaa pierettää vimmatusti. Hän syöksyy liikkeestä auton etupenkille, pieree kunnon sarjan ja huokaisee miehelle, että kylläpä helpotti. Harmi vain, että etupenkillä istuja on aivan vieras ihminen. Nainen meni siis väärään autoon. Sanaakaan sanomatta hän nousee kiireesti autosta ja unohtaa häkellyksissään sen kakunkin etupenkille.



Joskus tarinasta puuttuuu kakku, mutta pierijä on aina nainen. Hauska tarina viidellä ensimmäisellä kuulemiskerralla.

ja jättää kakun auton penkille... jokin ei täsmää...

Siis jo jonossa pierettää ja nainen kärvistelee siellä kunnes saa kakun maksettua... Täytyyhän siellä liikkeessä kulua pitkä aika, että pieremistarve on aivan pakottava. ;)

Mulla yksi työkaveri kertoi kerran, että hänen olleessaan etelänlomalla oli niin kuuma, että kengät sulivat kiinni asfaltiin. Ja seuraavana vuonna, kun hän meni lomalle samaan paikkaan, kengät olivat yhä siellä, asfaltiin sulaneena. Tämä monen muun jutun lisäksi.

Mies ja vaimo kauppareissulla. Mies jää autoon, nainen hakee kakun konditoriasta. Siellä jonottaessa naista alkaa pierettää vimmatusti. Hän syöksyy liikkeestä auton etupenkille, pieree kunnon sarjan ja huokaisee miehelle, että kylläpä helpotti. Harmi vain, että etupenkillä istuja on aivan vieras ihminen. Nainen meni siis väärään autoon. Sanaakaan sanomatta hän nousee kiireesti autosta ja unohtaa häkellyksissään sen kakunkin etupenkille.

Joskus tarinasta puuttuuu kakku, mutta pierijä on aina nainen. Hauska tarina viidellä ensimmäisellä kuulemiskerralla.

auto oli samanvärinen ja rekkarisa ys numero eroa